A
ahihanauhma!
Vieras
Otsikossa kysymys. Tuli vaan mieleen kun olin tänään shoppailee meiän 2-vuotiaan kanssa. Tavaratalossa sai päähänsä alkaa kiljumaan täysillä, ja vetämään räkäset naurut päälle. Jotkut säikähtivät, ja lisäksi sain lukuisia paheksuvia katseita osakseni. (onneksi muutama ihminen ymmärsi ja heitti mulle huvittuneita kommentteja). Olin päättänyt yhden jutun vielä käydä ostaa, enkä lapsen kirkumisen takia sitä jättänyt väliin.
Mietin vaan et mitä muut tekis tuollaises tilanteessa? Mä sanoin lapselle ettei viitteis huutaa, kun on ihan karmeen kuulosta=siitä vaan innostu. Pitäis olla vaan välittämättä, mutta sit saa entistä paheksuvampia katseita, kun on "äiti joka antaa lapsensa tehdä mitä tahansa". (ja tätä ennen mä kahvilassa jouduin istuttamaan hillittömästi raivoavan ja huutavan lapsen vaunuihin..olis halunnut mennä ajaa autoa, jota ei ollut, räky vaan "ajaa autoa" 10 minuuttia, kyllä kahvilassa mulkoiltiin).
Mietin vaan et mitä muut tekis tuollaises tilanteessa? Mä sanoin lapselle ettei viitteis huutaa, kun on ihan karmeen kuulosta=siitä vaan innostu. Pitäis olla vaan välittämättä, mutta sit saa entistä paheksuvampia katseita, kun on "äiti joka antaa lapsensa tehdä mitä tahansa". (ja tätä ennen mä kahvilassa jouduin istuttamaan hillittömästi raivoavan ja huutavan lapsen vaunuihin..olis halunnut mennä ajaa autoa, jota ei ollut, räky vaan "ajaa autoa" 10 minuuttia, kyllä kahvilassa mulkoiltiin).
Mä en osaa vastata mikä on oikea tapa, nyt ne on jotenkin helpompi aina selvittää vähän lapsesta ja tempusta riippuen. Kun luottaa itseensä ja on päätäväinen, niin siitä se lähtee.