Toggle sidebar

Mikä on normaali parisuhde?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei hyvin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

Ei hyvin

Vieras
Usein miettinyt, että mikä on normaali parisuhde? Olen itseni kohdalle ainakin kuvitellut aivan toisenlaista kuin mitä elämäni nyt onkaan.Luulin että olen aivan toisen näköisen ihmisen kanssa, odotin mieheltäni kykyä olla mies ja sen mittainen tekemisissään, että naisena kohdellaan kuten pitääkin-kunnioittavasti ja hyvin. Että suhde olisi vahva ja luotettava. Mutta mitä suhde-elämäni onkaan-epävarmuutta, yksinäistäkin,ei ole yhteyttä kumppaniin, ei keskustelutuokioita ja mukavia yhteisiä hetkiä. On vain tylsää ja karua olemista. Mieheni seikkailee omia polkujaan..ei välitä tunteistani ja kohtelee aina huonosti. Tuntuu oudolta nähdä ympärillä pariskuntia joissa mies esi pitää halauksessa tms kun olemme esim kylässä tai missä vaan.Meillä mies on vain, ei tee mitään ja makaa.En saa huomiota ja koen että tässä suhteessa kaikki on epävakaata,epätasapainossa ja sekavaa.En tiedä kuinka tämä voikin olla näin sekavaa..en oikein osaa edes kertoa tänne. On niin paljon kaikkea,tapahtunut ja jäänyt arveksi sisimpään. Kova kivinen tie suhteessani ollut, ja tällä hetkellä mikään ei ole parempaan päin. väsyttää tällainen elämä, jossa kaipaan kaikkea,,ja mitään en saa suhteestani. Kaikki täytyisi pyytää ja anoa. jne..
hohhoi
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei hyvin:
Usein miettinyt, että mikä on normaali parisuhde? Olen itseni kohdalle ainakin kuvitellut aivan toisenlaista kuin mitä elämäni nyt onkaan.Luulin että olen aivan toisen näköisen ihmisen kanssa, odotin mieheltäni kykyä olla mies ja sen mittainen tekemisissään, että naisena kohdellaan kuten pitääkin-kunnioittavasti ja hyvin. Että suhde olisi vahva ja luotettava. Mutta mitä suhde-elämäni onkaan-epävarmuutta, yksinäistäkin,ei ole yhteyttä kumppaniin, ei keskustelutuokioita ja mukavia yhteisiä hetkiä. On vain tylsää ja karua olemista. Mieheni seikkailee omia polkujaan..ei välitä tunteistani ja kohtelee aina huonosti. Tuntuu oudolta nähdä ympärillä pariskuntia joissa mies esi pitää halauksessa tms kun olemme esim kylässä tai missä vaan.Meillä mies on vain, ei tee mitään ja makaa.En saa huomiota ja koen että tässä suhteessa kaikki on epävakaata,epätasapainossa ja sekavaa.En tiedä kuinka tämä voikin olla näin sekavaa..en oikein osaa edes kertoa tänne. On niin paljon kaikkea,tapahtunut ja jäänyt arveksi sisimpään. Kova kivinen tie suhteessani ollut, ja tällä hetkellä mikään ei ole parempaan päin. väsyttää tällainen elämä, jossa kaipaan kaikkea,,ja mitään en saa suhteestani. Kaikki täytyisi pyytää ja anoa. jne..
hohhoi
Click to expand...

Jostain syystä tuli mieleeni kysyä, kuka sen miehen sinulle valitsi?
 
Alunalkaenkaan kieltämättä asiat eivät ole silloin vuosia sitten alkaneet hyvin, eivätkä myöskään jatkuneet hyvin..en käsitä miksi?
Tavallaan voimakas kipinä silloin nuorempana veti puoleensa, sitä ajautui ja halusi seurustella ja tuntea vahvasti kuten silloin, jostakin syystä ei järki ollut silloin kohdallaan tai sitä ei nähnyt todellisuutta ollenkaan. Lieneekö nuoruus vai ..Mikähän meidät yhteen toi, tuskin mikään kummoisempi taikakaan.Osuva ajankohta, ei mitään spesiaalia sinänsä. Tavanomainen tarina minunkin elämä.Nuorena tekee toisin kuin vanhempana. Ainakin ajatukset ovat kuin yö ja päivä. Kuten mieheni ja minäkin.

Niin..tavallaan noloa sanoa että yhäkin olen tässä ja voivottelen..tiedän että moni sanoo että mene jo pois ja hanki uusi elämä.Mutta ei se vaan ole helppoa-ainakaan minulle. Aina vain yrittää että jospa se tästä ja asiat paranee, ja jospa se mies siitä herää ja viisastuu jne..mutta ei tässä todentotta eloa ja muutoksia näy. Tavallaan mun täytysi hyväksyä ja asennoitua asiaan että näin se on tai sitten etsiä muu ratkaisu. Jaa...vaikeeta sekin on vain..
Isoja ja niin älyttömän vaikeita päätöksiä ihmissuhdekiemurat. Miten ihmeessä saisikin selkoa kuinka kannattaisi toimia. Sitä ei vaan tiedä kukaan. Mistä sen vastauksen koskaan sitten löytää.Elon päiviä vain kulkemalla ja valitsemalla polkunsako..niin vissiin. Millaisia apuja te olette käyttäneet ko ongelmissa, ajatuksia täytyisi saada selvemmiksi, erottaa tunnetilat ja järki ja saada kenties etäisyyttä.
 
Haluaisin kysyä, onko tämä ensimmäinen pidempiaikainen suhteesi? Joka tapauksessa olet todennäköisesti mennyt suhteeseen oman haavekuvasi kanssa. Sitten todellisuus onkin jotain muuta kuin ruusuista unelmaa. Näin elämä kouluttaa meitä kohtaamaan raakaa todellisuutta. Näin käy hyvin monelle, jos se lohduttaa. Ihmisen pitää ensin tutustua itseensä, ja sitten kun tietää mitä haluaa itse, voi vasta luoda kestävän parisuhteen. Älä jää roikkumaan huonoon suhteeseen, vaan ole rohkea ja itsenäisty.
 
Tämä parisuhde ei ole ensimmäinen pitkä parisuhteeni. Olen seurustellut aikaisemminkin vakavasti,mutta silloin ikää oli liian vähän ja menohaluja vielä löytyi ja täytyi jatkaa itsenäistymistä. Olen kokenut erittäin hyviä suhteita aikaisemmin.
Itsenäistymiseni on alkanut jo liiankin aikaisin, olen joutunut kulkemaan määrätietoisena elämää eteenpäin pärjätäkseni. Tunnen itseni. Oman elämäni. Hyvät ja huonot asiat. Mutta tästä asiasta en saa kiinni. Suhteestani nimittäin. Olen ajatellut sen johtuvan mieheni sulkeutumisen ja puhumattomuuden ja vaisuuden aiheuttamaksi. En saa irti miehestäni mitään. En pysty ymmärtämään mitään mitä hän haluaa tai ajattelee, hän ei näytä ottavan vastuuta eikä etene suhteessa. Tavallaan kaikki vaan seisoo paikallaan ellen minä taas ravistele ja ota asioita puheeksi ja sekin menee vain riidaksi koska ei mieheni pysty keskustelemaan järkevästi. Todella raskasta. Tuntuu että mieheni rankaisee minua koko ajan lisää. Ja minulla nousee viha ja se kasvaa päivä päivältä.En tee enää mitään suhteeni eteen, nyt olisi miehen aika herätä. Juna kulkee pian ohitse..
 
Valitettavaa, kun mies ei osaa ilmaista minkäänlaisia tunteita. Hän on varmaan lukinnut ne sisimpäänsä eikä osaa ilmaista niitä. Kurja juttu, vaikutat itse avoimelta ja reippaalta. Riitaa ei kannata pelätä, vaikka voi olla, että mies menee entistä enemmän lukkoon...Voisiko parisuhdeterapiasta olla apua? Jos mies suostuu lähtemään. Miehen pitäisi ryhtyä käymään omaa tunnekouluaan. Olen itse ajan myötä oppinut ilmaisemaan kaikkia tunteita, siinä on mennyt vuosia ja muutama kaapillinen posliineja. Mutta ei se mitään, nyt on helpompi elää ja ihmissuhteet ovat positiivinen asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei hyvin:
Mutta ei se vaan ole helppoa-ainakaan minulle. Aina vain yrittää että jospa se tästä ja asiat paranee, ja jospa se mies siitä herää ja viisastuu jne..mutta ei tässä todentotta eloa ja muutoksia näy. Tavallaan mun täytysi hyväksyä ja asennoitua asiaan että näin se on tai sitten etsiä muu ratkaisu.
Click to expand...

Mitä jos sinun pitäisikin olla hieman aktiivisempi noissa asioissa. Älä odota että toinen muuttuu itsestään. Eihän ihminen useinkaan tajua omassa toiminnassaan mitään puutteita ennenkuin joku älähtää.
Ole johdonmukaisempi siinä mitä suhteelta haluat, tee miehellesi asia kerrallaan niitä selväksi, ystävällisesti mutta sillä mielellä, että jos hän itse päättää olla kuuntelematta sinua, niin ei sun auta kuin lähteä.

Ei ihminen saa antaa kenellekään lupaa kohdella itseään huonosti. Mutta jotta voit saada mitä haluat, siunun pitää tietää mitä hakuat. Kirjoita ylös asioita, joita toivot elämältä ja suhteelta. Kuinka miehesi pitäisi esimerkkiksi vastata sinulle kun kysyt, millä äänensävyllä hän sua lähestyy. Joskus siitä päättäväisyydestä on maksettava hinta, eli jää yksin, on vähän aikaa rahasta tiukkaa, joutuu ehkä asumaan väliaikaisesti pienemmässä kodissa, mutta kun sen hinnan on kerran maksanut on ylpeä itsestään ja pystyy mihin vain, kukaan ei enää senjälkeen kävele ylitsesi.
 
Meillä se taktiikka on jopa toiminut!!
Mies oli jossain vaiheessa todella törkeän passiivinen, äreä, ilkeä..
olen ottanut ihan jokaisen asian erikseen puheeksi sitä mukaa. Ja yleensä mies on hermostunut, mutta jos en heti säikähdä ja ala pelkäämään hänen ärähtelyään, huomaan ettei haukkuva koira pure. Ja pian hänkin jo avautuu puhumaan siitä, mikä hänellä mättää.
Miehen puhe voi noissa tilanteissa ensin aina kuulostaa ikävältä- hän puolustautuu kuin olisin jokin vihollisvaltion sotilas.
Mutta kun vain pitää mielessään sen, että mitä MINÄ olen nyt haluamassa, ja huolehtii siitä että saa sen, niin kaikki menee hyvin.
Ja älä unohda huumoria!
Ei kannata alkaa uhriksi, ja nähdä toista jonain uhkaavana alistajana, jos hän ei varsinaisesti sitä ole.
Pidä puolesi äläkä marttyroi liikaa. Huomaat kyllä jos keskustelut johtaa sille polulle, että on parempi vain lähteä menemään. Mutta suhde on varmasti sen arvoinen että sitä kannattaa vähän haastaakin, eikä alistua jos toinen luulee haluavansa vain jämähtää paikoilleen. Hän nimenomaan luulee: koska ei kukaan mies todellisuudessa halua lapatossua vaimokseen. mies ärisee kyllä mutta on tyytyväisempi kun vaimo ainakin osaa vaatia sen minkä tahtoo.
 
Hyvä parisuhde on pääasiassa kaveruutta, toveruutta ja yhteistä vastuuta yhteisistä asioista (lapset, talous jne.) Molemminpuoleista luottamusta. Yhteen hiileen puhaltamista. Työtä yhteiseksi hyväksi. Alussa on pitkään intohimoakin ja ne hetket auttavat silloin kun on vaikeaa myöhemmin.
Ei avo-tai aviomies ole sinun henk.koht. viihdyttäjäsi, jokaisen aikuisen ihmisen täytyy olla itse sinut itsensä kanssa.
Mitähän jos sinä ottaisit sen viihdyttäjän roolin nyt vähäksi aikaa? Vastuu suhteen onnesta on myös sinulla. Voi mies yllättyä ja muuttua.
 
Miesten kanssa on turha yrittää "keskustella" epäkohdista. Miehet toimivat, eivät pähkäile. Mitä enemmän paasaat sitä enemmän mies sulkeutuu. Julkihalaukset yms. toisille näyttämiset kuuluvat teini-ikään. Kypsä pari osoittaa hellyytensä keskenään, ei siinä yleisöä tarvita. Miehet sitäpaitsi pitävät salaamisesta, miksi salarakkaita muuten olisi niin paljon.
 
No jäyhä ja puhumaton oli minunkin exäni. Piti aina tökkiä jos jotain halusi. Pyytää ja anella tosiaankin.. Hän ei arvostanut minua ja tekemisiäni lainkaan.. en koskaan kuullut mitään positiivista hänen suustaan.
Päätin lähteä pois hänen luotaan.. kun mikään ei muuttunut vaikka yritinkin ehdottaa miten voisimme suhdettamme parantaa. Hän ei ollut halukas tekemään sen eteen mitään.
Nyt tapailen miestä - puhuu ja pussaa ja uskaltaa näyttää tunteensa missä vain! Aivan ihmeellistä se on! Täydellinen vastakohta tuolle vanhalle marmattajalle. Onneksi ymmärsin itse lähteä, olisin saattanut kitkuttaa moisessa suhteessa vuosi tolkulla. Varmasti monet niin tekevätkin. En silti kehoita sinua eroamaan tms. Se oli minun valintani ja onnekseni löysin tuommoisen kultakimpaleen. Ikää minulla on vasta 30+ joten saan vielä nauttia ihanasta elämästä ihanan ihmisen kanssa!
 
Täyttä asiaahan te puhutte:). Olen kyllä koettanut pysyä reippaana ja mennyt eteenpäin elämässä vaikka on ollutkin paljon vastoinkäymisiä suhteessa. Olen aina ollut se vastuunkantaja ja luottamuksen arvoinen miehelleni. Mies enemmänkin rento ja välinpitämätön niin yhteisissä sopimuksissa kuin kaikissa tekemisissään. Olemme siis niin erilaisia. Ei sinänsä voi syyttää toisen luonnettakaan. Mutta se että saan kärsiä toisen "huonosta luonteesta"lähes kaikessa..arki ja kaikki elämä kun on kuitenkin välillä rankkaakin ja kaipaa rinnallensa kumppania, puolisoa joka kulkee ja on läsnä kanssani. Erilaisuutemme on tässä se suuri juttu. Olemme niin eri arvot omaavia, tarpeemme ovat aivan erilaisia. Mikään ei tavallaan kohtaa. Sanotaan että vastakohdat täydentävät toisiaan. En meidän suhteen kohdalla ole pitänyt sitä kuin pelkkänä haittana. Tuntuu hurjalta luottaa tällaiseen. Mistään ei saa tavallaan kiinni. Minä tietenkin mietin asiaa nyt kovemmin kuin koskaan koska elämä kulkee eteenpäin, aika ei anna armoa ja olen vielä ihan hyvässä iässä että voisin saavuttaa jotain muuta. Ratkaisevaa aikaa tämäkin. Tietenkin sitä toivoisi tasaisempaa, turvallisempaa parisuhdetta. Saisi hengittää joku päivä kerrankin paremmin.

On niin hienoa kuulla että joku täällä kirjoittajista on löytänyt elämäänsä valoa uudesta kumppanista, joka osoittautui sopivammaksi. Sepä juuri-sopivampi. Ongelmatonta ei ole olemassakaan mutta kenties sopivampaa..toisaalta ei oikein tiedä onko se vaihtaminenkaan se ratkaisu. Ehkä se joskus on. Täytyy yrittää löytää jostakin syvältä itsestään ratkaisu ja se ääni joka kuljettaa oikeaan päin. Tuntuu vaan melkoisen sekavalta. Tässä voi mennä aikaa kauankin..ei toivo kenellekään että huomaa valinneensa väärin sitten vanhuudenpäivillä..valintoja on hyvä tehdä mutta jonkinlainen kohtalo sen kai päättää miten kenenkin käy.

 
Minulla on ihan samanlainen suhde meneillään.. olemme niin erilaisia eikä mikään todellakaan tunnu kohtaavan. Minustakin tuntuu etten saa mistään kiinni ja miehen käytös ahdistaa lähes joka päivä. Mikään ei tunnu etenevän vaan olemme vaan ja menemme samaa rataa eteenpäin, ellen yritä kysellä mitäs sitten seuraavaksi.

Riitelemme paljon ja usein mies häipyy baariin tms. jolloin vaivaava asia jää ratkaisematta ja sekin aiheuttaa ääretöntä turhautumista. Joskus hän ei vastaa puhelimeen ihan vaan piruuttaan mikä on jo tosi raukkamaista. Minuun on patoutunut paljon erilaisia tunteita ja välillä ne purkautuvat vaikka itkukohtauksena tai raivoamisena. Siitä mies saa taas syyn haukkua minua "sekopääksi" eikä se ainakaan helpota oloa, päinvastoin. Hommaa ei helpota se, että miehen ex koittaa vieläkin sotkea kuvioita monen vuoden eron jälkeen.

Olen myös miettinyt pitäisikö oikeasti vain antaa olla ja uskoa että parempaa on luvassa jos lähden. Mutta kun se ei aina mene niinkään ja kuten sinäkin sanoit, ei se vaihtaminen aina ole se ratkaisu. Ihan samoja ongelmia voi tulla uudessakin suhteessa esille ja sitten joudut tappelemaan samat asiat taas alusta. Minä tein aikoinani sellaisen virheen että jätin hyvän kumppanin kriisissäni. Kuvittelin maailmalta löytyvän minulle vaikka mitä ja suurta onnea! Tässä se onni nyt sitten on, miehessä joka ei kykene keskustelemaan asioista vaan sulkeutuu ja häipyy paikalta, itsekäs/ lapsellinen monella tapaa ja jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaa hän todellakin näyttää sen. Aivan eri maailmasta exäni kanssa tosiaan! Exä oli kypsä aikuinen ihminen eikä meillä ollut koskaan mitään näistä ongelmista mitä nykyisen kanssa on.

Vaikea tilanne tosiaan, ymmärrän sinua täysin! Itse huomaan ainakin olevani edelleen lähtöpisteessä tämän miehen kanssa ja tuntuu että tuhlaan vain aikaani turhaan... mutta kun kaikki ei käy niinkuin elokuvissa, eikä kenelläkään ole sitä oikeaa vastausta antaa siihen mitä pitäisi tehdä.
 
samoja kokemuksia on minunkin suhteeni. Itsekkyys ja lapsellinen käytös konfliktitilanteissa, juominen ja välinpitämättömyys, puhelinlinjat kiinni jne..listahan on pitkä. Eipä tämä herkullisinta kerrottavaa ole. Ja olemme aikuisia.Kaikki seisoo paikallaan, ei ole edetty mihinkään. Mikään ei välillämme syvene,muu kuin "viha""katkeruus". Tavallaan tuntuu että toinen repii kaiken irti ja syö sisältä pala kerrallaan. Siinä sitä sitten "alastomana"ollaan. Hyvääkin on suhteemme sisältänyt,mutta niin paljon vähemmän. Ne hetket ovat harvinaisia.Seksuaalielämästä en voi puhua.Se on harvinaista sekin.En silti koe että vaihtaminen on ainut keino.Jokin tässä täytyy olla muukin. Ero on vasta viimeinen.Aika ei anna armoa, sekin täytyy muistaa. Elämän lyhyys. Elämästä pitäisi voida nauttiakin.Vaikka itsensä kanssa olisi onnellinen toivoo että kumppani täydentäisi sitä onnea lisää ja toisi toisen vivahteen. On siis muitakin kohtalotovereita olemassa jotka kärsivät huonosta suhteesta.Tämähän on äärettömön raskasta.Vuosi vuodelta kovempaa ja rankempaa käydä läpi kaikkea mitä ei kumppani yhdessä suostu käsittelemään. Ongelmien pakoilu on paha juttu. Kaiken löytää kuitenkin edestänsä. En ole reipas tekemällä tehtynä koskaan ollut. Se on varmaankin luonteenvahvuutta jos niin voisi sanoa. Ei periksi vaikka tuntuu että kallio on edessä..Toivon todella että elämä antaisi hyvää tämän pahan tilalle. Joskus on pakko tulla sekin aika.
 
Aika moni meistä on solminut -varsinkin nuoruudessaan- suhteita, joiden kanssa sitten yrittää tulla vuosikausia toimeen ja samalla ihmettelee miksi?!

Eivät ihmissuhteet koskaan synny järjen, vaan tunteen vaikutuksesta!
Nuorena sitä saattaa mennä yhteen ihmisen kanssa siitä ainoasta syystä että joku on minusta viimeinkin oikeasti kiinnostunut. Eihän semmoselle perustalle läheskään aina mitään kestävää synny. Sitten sitä ihmetellään että mitä ihmettä teen tuon ääliön kanssa??

MInä olen pysynyt yhdessä viimeisen mieheni kanssa järkisyistä. Niistä ei voi puhua kun tutustuin häneen.
Hänen plussiaan on kiltteys ja lapsesta huolehtiminen.Ja se että hän maksaa sähkölaskun. Joskus jopa nauramme yhdessä.
 
"Normaali" parisuhde on sellainen, jossa kummallakin on sellainen tunne, että ME ollaan ME. Ei niin, että mitään ei voitaisi tehdä erillään ja kaiken ja kavereiden pitäisi olla yhteisiä, mutta tunne siitä että me kuulutaan yhteen, meillä on oma juttu. Ei sitä, että olisin jotenkin vajaa ilman toista, mutta hyvä tunne siitä että ollaan yhdessä.

Vastuuta. Luottamusta. Kiintymystä. Valmiutta joustamaan tarvittaessa toisen juttujen mukaan, tehdä kompromisseja - molemminpuolisesti.

Riittävästi yhteisiä juttuja ja kiinnostuksen kohteita. Vaikka ei aina täysin ymmärtäisikään toisen harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, niin ymmärrystä siitä että tämä on nyt tuolle toiselle tärkeää. Asioita joille nauretaan yhdessä.

Molemminpuolista vastuuta suhteesta. Välittämistä toisen hyvinvoinnista. Ja omasta hyvinvoinnista myös, ei uhrautumista. Kommunikointia, keskustelua.


 
Voi voi voi! Kuulostaa siltä kuin olisitte vankilassa, mies on teidän vartijanne ja te etsitte kuumeisesti ulospääsyä. Älkää siskot eläkää liikaa miesten kautta, eläkää oman itsenne kautta ennemminkin.
 
Voi voi voi! Kuulostaa siltä kuin olisitte vankilassa, mies on teidän vartijanne ja te etsitte kuumeisesti ulospääsyä. Älkää siskot eläkää liikaa miesten kautta, eläkää oman itsenne kautta ennemminkin.
 
Tuli mieleeni sellainen ajatus, että oletko mahdollisesti LÄHEISRIIPPUVAINEN
Aiheesta on paljon materiaalia kirjastossa, lehdissä ja netissä. Suosittelen miettimään tätäkin vaihtoehtoa. Läheisriippuvuus on aika yleistä, vaikka aiheesta on vasta nyt ryhdytty puhumaan enemmän. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen sietää kauheaakin kohtelua rakkauden nimessä, uskoo ja toivoo loputtomasti, uhraten oman elämänsä saadakseen läheisyyttä ja rakkautta.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa