Mikä on kovin opetus, jonka olette lapsillenne antaneet?

[himpatti]

Meillä ei meinannut mennä millään perille, että kun on vinkunut ja vonkunut kania, niin sitä pitäisi ihan oiekasti hoitaakin! Kun lopullisesti naksahti, lähti kani! Puoleksi vuodeksi kani muuttii mun vanhempieni luokse oikein hyvään kotiin, mutta alkoipahan likka uskoa, että äiti toteuttaakin joskun uhkauksensa!
Mulla on kyllä paha tapa uhakilla kaikkea mahdollista ja sitten ne ei toteudu... Lapsetkaan ei siis tietenkään usko, kun kerran mitään ei OIKEASTI tapahdu. Nyt olen opetellut uhkailemaan vain asioilla, jotka aion myös toteuttaa. Tietokoneen käyttökieltoa on siis mätkähdellyt aika usein...

 

[Blue]

Yk-si...., Kak-si.... ....

Kolmosta ei ole vielä ikinä miltei kymmeneen vuoteen tarvinnut kellekään sanoa.

Pitääkin alkaa miettiä että mitä mä sitten teen jos joudun sen joku päivä sanomaan.

 

[Silja.S]

[QUOTE="vieras";26159458]Mä nostin kanssa 4v: talvella alusvaatteissa pihalle - kuinka ollakaan tämä juoksee siellä ulkona hetkenpäästä täysin ilman rihman kiertämää ja nauraa ... et se siitä opetuksesta[/QUOTE]

Lapsi 1 - äiti 0

 

[Silja.S]

Täytyy muuten huomioida tässä ketjussa se, että meillä on aika samanlaisia nämä kurinpitotoimet. Meilläkin takavarikoidaan leluja, laitetaan lapset siivoamaan omat sotkunsa, käytetään jätesäkki-kikkaa jne. Mutta kyllä kaikkein tehokkain keino on tuo laskeminen. "Lasken kahteen, siihen mennessä pitää olla tehtynä". Mitähän lie kuvittelevat, että tapahtuu jos ehdin sinne kakkoseen. Tai kuinka paljon nyt missäkin tilanteessa annan aikaa.

Ja senkin vielä huomioin, että tähän ketjuun osallistuvilta äideiltä ei ole hirveästi tarvinnut lukea näitä "mitä teen, lapseni on HIRVIÖ" -keskustelun avauksia. Eihän sitä aina uhata, pienemmän kiistat selvitetään keskustelemalla ja selviävätkin sillä, mutta kyllä niitä tilanteita tulee, että on pakko käyttää järeämpiä keinoja. Ja kun lapset huomaavat, ettei äiti jää toimettomaksi, eikä äidiltä lopu keinot vaikka käyttäytyisivät miten, on näitä ipanoita huomattavasti helpompi hallita. Ei tarvitse kenenkään repiä hiuksia päästään.

Tuolla joku vinkkasi, että ovat usein poikalapsia nämä, jotka eivät muuta usko kuin järeämpiä keinoja. Minä tykkään juurikin poikalasten kovapäisyydestä. Uskaltaa äitikin sanoa suoraan pelkäämättä, että lapsi saa itkukohtauksen. Voi puhua vähän kuin mies miehelle - vaikka nainen olenkin.

 

[Jarnuska]

Samoilla metodeilla täälläkin edetään, laskeminen yleisimpänä, hyvin harvoin tulee niitä tilanteita ettei se toimisi. Roskis/jätesäkki on extreme uhkailua, sitä käytetään vain kun tilanne lähtee täysin lapasesta.