Meillä ei käyty koko eskaria (siis meidän vanhin lapsi). Silloin kun asia oli ajankohtainen, koitin saada netissä keskustelua aikaiseksi eskarin pakollisuudesta tai vapaaehtoisuudesta. Ja mikä lopputulos; sain hirveän ryöpyn niskaani muilta äideiltä!! Minut leimattiin about alkkikseksi, jonka mielestä on mukavempi vaan "olla ja haista kotona", kuin ajatella lapsen parasta. Alkoi kamala tulkutus, että lapsi joutuu eriarvoiseen asemaan, kun muut jo osaa vähän kirjaimia, muut osaa odottaa omaa vuoroaan..ja opettajalle tietää lisää vaivaa ja mutkia matkaan ym ym..
Samaa showta alkoi pitää myös neuvolan täti...ei tuntunut edes tietävän, että askari ei ole pakollinen. Sama syyllistäminen ja hysterioiminen alkoi sielläkin. Minä sanoin ottavani itse vastuun siitä, jos lapsen elämä menee pilalle yhden esikoulun käymättömyyden vuoksi. Ottaen huomioon, että lapsi oppi lukemaan jo viisi vuotiaana ja on aina ollut iloinen ja sosiaalinen.
Niin vaan kävi, että juuri tämä meidän lapsi tuli kyseisen vuoden keväällä koulusta luokkansa parhaat paperit kourassa.. Ja on täysin tasa-arvoinen muiden oppilaiden kanssa.
Eli lesottaa en asialla halua, vaan sanoa sen, että esikoulun käymättömistäkin lapsista voi tulla ihan tavallisia ihmisiä.