Mikä on hurjin ero omasta lapsuudestasi nykyaikaan lapsen omatoimisuuden suhteen?

["nekku"]

Tuon 10v viikon yksin ketjun inspiroimana kertokaa, miten maailma on muuttunut sitten oman lapsuuden sen suhteen, mitä lapsi voi yksin tehdä.

Itse vietin lapsuuden 70-luvulla. Vanhemmat olivat maalta Helsinkiin muuttaneita. Näin nopeasti miettien tuli mieleen pari juttua:

- menin ekalta luokalta lähtien yksin bussilla Pirkkolaan luistelutreeneihin
- koulun jälkeen oltiin aina yksin. Koulun aloitukseen sijoittui opettajien viikkojen lakko, jonka vietin itsekseen kotona.

 

["hei"]

Olen eskarista kävellyt aina 3 km yksin kotiin ja ollut iltapäivän yksin kotona. Samoin siitä eteenpäin aina koulun jälkeenkin. Mikä iltapäiväkerho? Jos harrastukset oli lähellä, totta kai sinne mentiin fillarilla (ja yksin). 5 km taittui näin hyvin, sitä kauemmaksi äiti vei.

Mut en koskaan tuntenut olevani yksin tai hylätty tai turvaton. Jos jotain asiaa tuli (ja sitähän kyllä tuli), soitin äitille töihin ja kysyin (vaikka sitten tyhmiä, kuten äiti saanko mä syödä ton jugurtin jääkaapista ).

 

[yh]

Just se yksin oleminen. Isäni oli monesti ulkomailla työmatkoilla, äitini saattoi ihan hyvin lähtee kännäämään ja jättää minut yksin nukkumaan jo alle 5v. "Pakastimessa on ruokaa" oli se yleisin lause äidin häipyessä. Liikuin myös yksin ekaluokkalaisena busseilla ja junilla kaikkialle.

 

["Jenis"]

Lapset ulkoili itsekseen jo tosi pienestä asti. Silloin (70-luvulla, 80-luvulla) oli paljon lapsia ja ehkä naapurit katsoivat enemmän kaikkien perään kuin nyt? Mä olen itse ollut 13-vuotiaana hoitamassa 1-vuotiasta lasta koko kesän, aamu- ja iltavuorossa. En ehkä ihan heti jättäis omiani noin nuorelle hoitajalle Meillä meni kyllä kaikki hyvin, en muista että ois pelottanut tai hirvittänyt se vastuu. Olin samassa perheessä monta vuotta satunnaisena hoitajana tuon jälkeen.

 

[Väliinhuutaja]

Sama tuli mieleen.
Isä lähti ulkomaille töihin ja joi palkkansa siellä, äidin oli pakko mennä töihin ja me jäätiin sitten alle 10 v keskenämme kotiin. Hyvin meni, onneksi. Puhelimella soitettiin jos tuli joku tenkkapoo.

 

[Lau123]

Minä aloitin kouluni vuonna 1994. Silloin meni toisesta koulupäivästä alkaen aina yksin pyörällä koulumatkat.
Omassa lapsuudessa mentiin fillarilla kaverin luo ihan omatoimisesti aina eskari-iästä lähtien.

 

["Vieras"]

Olin lapsenvahtina 12 vuotiaana naapurissa ihan pienelle vauvalle kesällä. Jos itselle tulisi nyt vauva niin haluaisin kyllä vähän varttuneemman vahdin.

 

["Anne"]

Muistan kun olin ehkä noin 5vuotias kun 1,5vuotta vanhempi sisareni haki minut pyörällä tarhasta, ei varmaan nykyään onnistuisi. Ei tosin ollut omatoimisuutta mutta tuli nyt vain mieleen.

 

[Moraalinvartija]

Ulkoilimme aina ilman aikuista, minä 6-vuotiaana esim. katsoin 2-vuotiaan sisareni perään pihalla. Kesäloman olin aina ilman sen kummempia kotona, kun yh-äitini oli töissä. Soitin pari kertaa päivässä.
Olin kotona yksin viikonloppuja noin 12-vuotiaasta alkaen, ja nautin todella sydämeni pohjasta kun sain rauhassa lukea ja köllötellä.

 

[....]

Mikä iltapäiväkerho? Ekaluokasta asti pyöräiltiin kouluun ja koulun jälkeen oltiin kotona ilman vanhempia. Kesälomat heti ensimmäisen luokan jälkeen olimme kotona päinsä, kun vanhemmat olivat töissä.

 

[Echo]

Lämmitin n.7-vuotiaasta lähtien kesäisin 100 m päässä olevaa ulkosaunaa isosiskoni kanssa; tein tulet ja otettiin vedet kaivosta. Kaivon iso puinen kansi oli usein sateesta liukas...mutta kun varovasti toimittiin niin ei mitään tapahtunut.

Sitten laskettiin ulkorakennuksen katolta mäkeä isoon lumikinokseen...tämä ei tosin taida liittyä omatoimisuus-aiheeseen.

 

[Nenja]

Äitini teki kolmivuorotyötä ja ekasta luokasta asti olin öitä yksin kotona, menin aina yksin kouluun ja olin päivisin yksin. Sain liikkua kaupungilla yksikseen (mennä kirjastoon, kauppaan ym) ja junalla matkustin ympäri suomea sukulaisille. Olin lapsenvahtina nuoremmilleni ja opetin serkkujani uimaan ilman vanhempia paikalla. Muutenkaan ei ollut niin paljon valvontaa kuin nykyään.

 

["viima"]

ekaluokalta lähtien kouluun käveltiin 2-3km kesät talvet. iltapäiväkerhoja ei ollut vaan kotona oltiin yksin. kesät olin myös yksin kotona tai välillä mummulassa tai naapurin mökillä. uimaan sai mennä yksin heti kun oppi uimaan. luistelemaan mentiin ilman vanhempia. oikeastaan en muista et bvanhemmat olis mitään tehneet meidän kanssa ulkona. kesällä käytiin veneilemässä ja sienes marjas porukalla mut normi päivä ulkoilut tehtiin aika pienestä ihan yksin kavereiden kanssa. mulla on valkokuva jossa minä ja naapurin poika ajetaan kaks päällä fillarilla jossa apupyörät talvella ja ikää 4-5v.

mut toisaalta mä taas tykkään ulkoilla lasten kanssa. et sekin voi olla eri nyt.

 

["vieras"]

Äiti jätti meidät kotiin kipaistessaan lähellä olevassa kaupassa. Kerran minä ja veli jäimme syömään kahdestaan. Pöydällä oli kynttilä, poltin siinä otsahiukset ja silmäripset. Muistan sen käryn ja sen, kun äiti leikkasi loputkin otsahiukset pois. Ikää minulla oli 3 v ja veljellä 4 v.

Veli oli käynyt ekaluokan, minä en ollut vielä koulussa. Kahdestaan pyöräiltiin maantien reunaa pitkin viiden kilometrin päässä olevalle uimarannalle uimaan. En osannut silloin vielä edes uida.

Olin just aloittanut ekaluokan, kun äiti ja isä lähtivät reissuun. Oltiin veljen kanssa yön yli kahdestaan kotona ja lähdimme aamulla ajallaan kouluun. Meillä ei silloin ollut edes puhelinta eikä edes naapuria oltu pyydetty katsomaan meeidän perään.

12-vuotiaana hoidin serkkuani, kun aikuiset oli heinätöissä. Serkulla oli ikää silloin 3 kk.

Tällainen oli ihan tavallista 70-luvulla. Itse olen katsonut lasteni perään vähän tarkemmin.

 

["irina"]

Itsekseen sai aikaa viettää. Niin kovin itsekseen. Onneksi nykyisin ajatellaan enemmän lasta eikä vaan mennä vanhempien uran ehdoilla.

 

[astrolabe]

Noh, itse heräsin kouluun herätyskellon avulla ja muutenkin hoidin omat asiani itse. Kouluun oli matkaa 5-6 km.

 

[yh]

Ai niin, äitini teki klo 16-01 työvuoroja, ei minulla ollut mitään lapsenvahtia jos isäni oli parikin viikkoa työmatkoilla (6v.->).

 

[Siskon kanssa]

vietettiin päivät miten haluttiin kun äiti oli vauvan kanssa, liikuttiin ulkona ihan vapaasti missä huvitti. Kerran tapahtui onnettomuus, mutta ei käynyt pahasti. Oltiin 3- ja 4-vuotiaita.

Kouluun kuljin ensimmäisestä päivästä lähtien yksin, muutaman kilometrin. Iltapäivät vietin kotona yksin tai siskon kanssa kun pääsi koulusta.
Saatoin olla kavereilla iltamyöhälle ja jopa yötä enkä muistanut ilmoittaa kotiin, olin 8-10 -vuotias. Äiti ei ollut huolissaan.

Vahdin pienintä kun äiti oli töissä, olin itse hädin tuskin kouluikäinen.

Joitakin vaaratilanteita oli, lähinnä miesten kanssa. Olen miettinyt jälkikäteen että aika luottavainen äiti on ollut.

 

["vieras"]

Minä kävin yksin kaupassa 4 vuotiaana. Minulla oli ostoslappu mukana, jonka annoin kaupantädille ja palkaksi sain ostaa vähän karkkia. Kaupassakäynti oli minun lempipuuhaani ja äiti välillä keksimällä keksi tikusta asiaa, että sain lähteä kauppaan.

 

[vvvv]

Ala-asteella ollessani haettiin usein kaverin pikkusisko pois baarista. Olivat ottaneet 2vuotiaan baariin mukaan... kukaan ei välittänyt.

 

[-]

Koulun jälkeen oltiin yksin kotona, ei ollut mitään iltapäiväkerhoa. Aamulla tehtiin itse aamutoimet ja suoriuduttiin kouluun, kun vanhemmat oli jo töissä. Isommat sisarukset saivat hakea pienemmät tarhasta kotiin koulun jälkeen. Koulusta päästyä pyörittiin kavereiden kanssa ties missä, jossain vaiheessa iltaa sitten muistettiin kotiutua, ei vanhemmilla tietty ollut aavistustakaan missä oltiin. Mun äiti kyllä yritti aluksi ylläpitää sääntöä, että mun piti soittaa aina omasta tai kavereiden puhelimesta äidille töihin, kun olen kotiutunut koulusta ja kenen kaverin luona olen. Unohdin aina, joten aika pian kyseisestä säännöstä luovuttiin...

 

[Birgitte]

Hain 10-vuotiaana pikkuveljeni päiväkodista aina, kun tulin koulusta, ja kaikki lapset vietettiin monta tuntia yksin kotona, kun äiti oli töissä. Nykyään lasta ei edes luovuteta toisen lapsen hoiviin. Hakijan pitää olla aikuinen.

Toimin lapsenvahtina naapuruston lapsille jo 10-11 -vuotiaana ja toimin myös pikkuveljen vahtina, myös silloin, kun pikkuveli oli voittanut tivoliliput naapurikaupunkiin. Olin 11-vuotiaana vastuussa sekä itsestäni että 7-vuotiaasta pikkuveljestäni. Nykyään ei moista voisi harkitakaan! En itsekään ikipäivänä uskaltaisi päästää lapsiani tuossa iässä yksin matkalle.

Joskus polvenkorkuisina leikittiin veljien kanssa pihalla ilman kenenkään vahtivaa silmää, ei kukaan soittanut lastensuojeluun, ja aina tiedettiin pysyä lähellä kotia.

Kun äiti osti omakotitalon ja muutettiin okt-alueelle, toimin monta kertaa talonvahtina, kun äiti oli veljen kanssa yökylässä tai sukuloimassa ja isoveli opiskeli toisella paikkakunnalla. Olin tuolloin 13-vuotias ja saatoin toimia talonvahtina jopa kolme vuorokautta ihan itsekseni. Hoidin lemmikit (2 kissaa, koira, ja akvaario), siivouksen, tein itselleni ruuat, ja hoidin kauppa-asiat, täysin itsenäisesti. Nykyään se olisi ls-ilmoituksen paikka, eikä moni nykylapsi edes olisi yhtä vastuuntuntoinen kuin me 70-luvulla syntyneet vielä oltiin.

 

[SuzieQ.]

Menin kouluun vuonna -79. Asuin kahdestaan isäni kanssa, isäni teki 06-14-työvuoroja.Ekana päivänä minut vei mummo kouluun, tokasta päivästä lähtien menin yksin. Ja tulin myös, kun isäni oli kotona klo 14.30. Koulumatkani oli 1-2. luokalla 400 m., 3-9-luokalla noin 3,5 km.