Mikä oli kamalinta synnytyksessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eemiskä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
vauvan pää puhkas mulla emättimen ja suolen seinän punkiessaan alaspäin salissa. oli niin nopea eteneminen synnytyksessä ettei kudos ehtiny mukaan. lääkäri eikä kätilöt ei ollu tavannu tällaista ennen.olin sit vähän hermona siinä ja mies oli paniikissa että mä kuolen siihen. aika shokissa sit hoidettiin homma loppuun.ponnistus sattui myös mutta meni nopeasti ohi kun kätilö pakotti ponnistamaan vauvan seuraavalla ulos ni meikä tsemppas =)
 
Se, että se kesti niin saamarin kauan. Toista vuorokautta tein esikoista, ponnistusvaihe 1h40 min ennen kuin kiskottiin imukupilla ulos. Sitten mua parsittiin tunti ja kun nousin varovasti, siis va-ro-vas-ti, ylös mennäkseni suihkuun kätilön kehotuksesta, niin taju lähti heti kun olin jaloillani.

Tästäkin huolimatta halusin toisen lapsen ja sen synnytyksen suurin jännitys oli, että ehtiikö mies mukaan. Olin jo aloittanut ponnistamisen, kun herra saapui, 8 min ennen pojan syntymää. (Oli siis laittanut äidilleen TEKSTARIN, että tuutko lapsenvahdiks. Siis viiskymppiselle naiselle, joka ei kato puhelintaan ellei se soi ja sattumoisin on sisällä ja kuulee, ja sittenkin ilman silmälaseja.)
 
Esikoisesta se 12-tunnin oksentelu, aina kun tuli supistus oksensin, mikään ei pysynyt sisällä, jos en ollut mitään juonut niin tuli sappinestettä :x

Toisesta ei ollut mun mielestä mikään kamalinta/kamalaa, kaikki meni niin hyvin.

Kolmannesta kamalinta oli se kun olin kotona alakerrassa alastin kun olin tullut suihkusta ja supistuksia tuli minuutin välein ja olin ihan varma että en pääse sairaalaan asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Se, että se kesti niin saamarin kauan. Toista vuorokautta tein esikoista, ponnistusvaihe 1h40 min ennen kuin kiskottiin imukupilla ulos. Sitten mua parsittiin tunti ja kun nousin varovasti, siis va-ro-vas-ti, ylös mennäkseni suihkuun kätilön kehotuksesta, niin taju lähti heti kun olin jaloillani.

quote]

Katsos ihan kuin minun kirjoittamani =)
 
Näin jälkeenpäin ei oikeastaan mikään, mut synnytyksen jälkeen kun klö paineli kohtua niin voi *kirosanojen kirosana* että se sattui. Paineli sit vielä useamman kerran samana päivänä niin kauhulla aina odottelin sängyllä, että milloin tulee painelemaan.
 
ekalla kerralla KÄTILÖ:(:( olin 19vee ja synnyttämässä ilman lapsen isää (hyvä ystävä mukana) kätilö suhtautui kuin johonkin älykääpiöön.. Pyysin epiduraalia jossain vaiheessa ja kätilö sanoi pyytävänsä lääkärin sitä laittamaan, kului kaksi tuntia ja kyselin missä se puudutus viipyy?! Ei ollu h**vetin ämmä edes pyytänyt! Tuumasi mulle vaan että tuskimpa ne sinun kivut vielä niin kovat oli kuin kuvittelit, oli ihanat fiilikset!! Lopulta kun epiduraalia yritettiin laittaa, niin supistuksia tuli jo ihan peräjälkeen, lääkäri sorkki neulaa selkään yli puoli tuntia..olis todellakin ollu parempi olla jo ilman!! järkyttävät tuskat ja synnytyksen jälkeen selkä monta viikkoa järkyttävän kipeä ja jumalattomilla mustelmilla:(

Kaiken huipuksi kätilö sitten vielä leikkasi välilihan TURHAAN, jälkeenpäin tuumi vaan hyvin väliipitämättömästi et ei olis kuitenkaan tarvinnut leikata..muita synnyttäjiä kätilö kävi osastolla tapaamassa, mutta minun kätilöä ei näkynyt vaikka jouduin kipeän selän takia olemaan sairaalassa viisi päivää. Ei sitä noin nuorena osannut vaatia edes mitään, vaan tyytyi kohtaloonsa, kyllä olis nyt toinen ääni kellossa jos kohtelu olis noin tylyä:(
 
ekassa synnytyksessä oli kamalinta kun kovissa supistuksissa joutu makaan siinä käyrällä ja ei päässy liikkuun ja sit tikkien ompelu oli aikas inhottavaa kun ei olis enää halunnu yhtään lisää kipua, niin ja ikas inhottava oli lääkärikin joka kävi kalvot puhkasemassa, ei esitelly lainkaan itteensä vaan tuli huoneeseen ja samantien tyrkkäs sormet sisään... :/
tokassa synnytyksessä tikkien ompelu ja istukan kaivelu
 
Se että ensisynnyttäjä jätettiin YKSIN huoneeseen ja lapsi alkoi syntyä ja painoin hälytysnappia, jolloin kaikki syöksyivät paikalle ja repesin pahasti... :'(

Välilihanleikkaushaava oli ommeltu ja valitin, että painaa, sattuu ja tuntuu, kuin alapäässä verta vaan valuisi. Kätilö oikeesti vihaisena puuskahti, että "ei täällä mitään näy" ja venytteli ja katseli sinne alapäähän... Minua oksetti ja kuulemma "koko ajanhan minua oli oksettanut" ja lopulta kätilö pyysi lääkärin katsomaan tilannetta.
Onneksi pyysi, sillä emättimeen oli tullut repeämä ja se täytyi vielä ommella... :'(
Eipä jäänyt kivat muistot siitä kätilöstä! :(

Muutoin on nuo itse PONNISTUSVAIHEET olleet kamalia... :o
 
kaksi lasta synnyttänyt...ponnistus vaiheessa ihan hirveet kivut kanssa...ihan kun lantio olisi laitettu ruuvipenkkiin ja revitty irti :(
niin ja toisessa synnytyksessä en saanut mitään kipu lääkettä vaikka toivoin epiduraalia....kun sattui olemaan juuri kätilön vuoron vaihto ja kotiin lähtevä ei viitsinnyt enää hälytellä lääkäriä...joten juu synnytin ilman kipu lääkeitä......


 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti7405:
Mun mielestä oli ponnistus vaihe vaikka itellä ei kauaa kestänytkään. Ekasta varmaan sen takia kun olin nuori tai jotain. Tokasta ku ei tullu lainkaan ponnistamisen tarvetta kuten ekasta ja pakosti piti ponnistaa. Se sattui kaikkein kamalemmin. Ja se ku jälkeiset tuli. Supistukset kesti. Tokasta kyllä otin kohdunkaulanpuudutuksen ja sen jälkeen ei ilokaasua tarvittu.

Ei mikään (ja sen huomaa)
 
Mun synnytykset on olleet maratoneja joten se että se helvetinmoinen kipu johon ei mikään mun kohdalla oo tehonnut jatkuu ja jatkuu.. Ja sit ku viimein pääsee kivusta eroon kun lapsi on syntynyt niin alkaa tikkaaminen joka ei oo lainkaan mukavantuntuista.
 
Supparit just ennen ponnistusvaihetta kun ei saanu lisää puudutusta ja ilokaasu pisti mut ihan sekasin. Se nuivee kätilö jolla loppu vuoro just ennen kun piti alkaa ponnistaa, sano vaan mulle et "no tää synnytys on vähän tuskaisaa, kai sä nyt sen tiesit kun alat lapsiakin tekee.."
Sit tuli kyl tosi rempsee ja mukava kätilö tilalle.
Niin ja sit mulle oli kätilöopiskelija joka tunki varmaan vartin sitä tippaa ennenkun osu kohilleen..
 
Esikoisesta ei mikään olu kamalaa, kuopuksesta kamalaa oli kun piti odottaa kätilön valvonnassa pari tuntia synnytyksen jälkeen että pääsee vauvaa katsomaan... Loppujen lopuksi ihana kätilö antoi periksi ja valvoi minut siten, että lähti viemään pyörätuolilla vauvan luokse lastenklinikalle jo 1½ tunnin päästä.
 

Yhteistyössä