Meillä oli hiljan vastaava tilanne. Mies jäi päivällä kaverin kanssa yhteen tapahtumaan, lupas olla selvin päin. No kuinkas ollakaan, kun miehen piti tulla suoraan kotiin kaverin kyytillä, niin eipäs äijää näy. Kun soitin, niin tämä kysyi vaan että sopiiko jos hän on hukassa tämän illan. No ei perkele vieköön sovi! Ajoin kaverin luo (mies oli niin tyhmä että sanoi missä on) ja hain äijän kotia. Läksin sitten yksin kaupungille, meikkasin, puin, sanoin meneväni kaupungille ja jätin lapset isänsä kanssa kotiin. Hiemanko mies sai raivarin. En ollut kuin tunnin poissa, mutta pointti olikin se, että sai mies hetken miettiä, että mitäs nyt.
Ennen kuin lähdin huomasin että mies suunnitteli lähtöä uudesta, mutta minäpä ehdin ensin

Aamulla sitten sanoi, että olisi voinut asian fiksumminkin hoitaa, tosin tarkoitti sillä sitä mun häipymistä. Totesin vaan että niinpä. Kuinka monta herran kertaa olen sanonut, että mä en voi sietää noita yllärikännejä, vois etukäteen varotella.
Vaikutuksista en vielä tiedä, on niin vähän aikaa vasta kulunut, mutta josko nyt hetken miettis, miltä tuntuu, kun omat suunnitelmat menee pilalle toisen litaisemisen takia.