Mikä näistä kolmesta kummipojan ristiäiskorttiin?

[vieras]

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)

Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt pojan polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäviksi,
kaiken tään pienelle lahjaksi sois.



Niin hassunkurisen touhun nään
Suu tuoss' on sepposen seljällään,
Suu pieni ja hampaaton,
se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan,
Sill' on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen,
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.

(Aaro Hellaakoski)

 

[eräs äiti]

Tuo keskimmäinen on mielestäni paras kummilapselle.

 

[v]

eka

 

[vieras]

eka on suloisin

 

[ap]

Itse ehkä ton keskimmäisen kannalla eniten mutta nyt törmäsin viä pariin runoon:



On jalka niin pieni
pihapoluille astuu
Ja joskus niin käy
vielä housutkin kastuu
On lapsen elämä huolia vailla
ja kädetkin huiskii
perhosen lailla.

On silmissä säihkyä
elämän uuden
Ja nenässä tuoksua
sivutuulen
On ihmettä monta
niin uskomatonta;
perhosta, kärpästä
vallatonta

Vähän pistelee kivet
jalkojen pohjaa
Taivaan enkeli lapsen
kulkua ohjaa
Ei ole huolia
lapsosen tiellä
on lähellä koti
ja äiti ja isä siellä.




Tahtoisin tehdä puutarhan
sinulle varta vasten,
koska ne on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi
ja sellaisia kukkia jotka tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle.

Niissä puissa kasvaisi satuja ja hauskoja tarinoita.
Niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia mä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portit sulkisin
ja avaimet käteesi toisin.
Voi kunpa ne suojelusenkelit mä sinulle antaa voisin.


Toi jälkimmäinen on ehkä paras mielestäni, mutta haittaako toi "Prinsessoiksi" tossa kun tulee pojan korttiin...?

 

[...]

Voihan sen prinsessat vaihtaa prinsseiksi

 

[Tertu]

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

(Hannele Huovi)

Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt pojan polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäviksi,
kaiken tään pienelle lahjaksi sois.



Niin hassunkurisen touhun nään
Suu tuoss' on sepposen seljällään,
Suu pieni ja hampaaton,
se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan,
Sill' on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen,
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.

(Aaro Hellaakoski)