Aaro Hellaakosken lapsiruno

[runorouva]

Nää on aivan ihania, kyynelehdin täällä. Tietääkö joku lisää näitä kuin nämä kaksi?

Tyranni

Tuli pikkuprinsessa maailmaan.
Isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan.

Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin,
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee: minä vaadin.

Sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa.

Voi sinua, tyranni pikkuinen;
olet mahtaja aikamoinen,
sun valtas on kaksinkertainen:
olet kuopus ja esikoinen


Naurua

Niin hassunkurisen touhun nään
suu tuoss' on sepposen seljälään
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!

Suu pieni, mikä sua naurattaa? Ilmapallo
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill' on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.

 

[eikkis]

ihania...mutta kuuluuko tuo ilmapallo tuohon ?

 

[ap]

heh ilmapallo ei tosiaan kuulu tuohon.
hyvät copy-paste taidot meikäläisellä!

 

[Merili]

Ja taas itkuttaa, laittakaa varoitus näihin että ei tottatosiaan premenstruoiville!

 

[Scorpio]

Tämä itketti minua kuopuksemme, pojanvesselin, synnyttyä:

Itku oli niin pieni ja hento
ja ne sanoivat:
Tämä on poika
Poika, niinkö se oli.
Ajatukset lentoon kuin lintu:
Miten se kiipeää puuhun ja putoaa
Ajaa pyörällä ilman käsiä
Tutkii sammakoita ja mankuu mopoa.
Sinä avasit silmäsi, huikean siniset
Tarkoin katsoit,
kenen luo olit tullut
vauvojen lempeästä kodista:
- Äiti, tule mukaan huikealle matkalle

Tellervo Heikkinen

 

[jaana m]

. Kaarina Helakisa- iltalaulu Riikalle ja - Immi Hellen- maailman kaunein sana

 

[nyyh]

Tämä runo. Joka kerta tulee kyyneleet silmiin kun luen sen. Niin kaunis :heart:

Sinä elämä, annoit minulle
tämän tehtävän.
Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.
Minun tehtäväni on
tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen minä itseni,
vielä pienemmäksi,
kuin tämä vastasyntynyt.
- Eeva-Liisa Kantola -