Mikä mua vaivaa???

[Vieras]

Raha-asiat on alkaneet menemään päin v*ttua. Kulutan enemmän kuin tienaan. Nyt en jaksa edes avata laskuja. Enkä muutakaan postia. Ainakin 3 kuukauteen en ole postipinoon päin edes kunnolla katsonut. Roikun netissä ja nukun. Jopa 18 tuntia päivässä jos vain suinkin mahdollista. Syön (ja paljon!) ja nukun. Välillä surffaan. Välttelen töitä minkä pystyn, hoidan hommat rimaa hipoen. Joitain hommia en saa ollenkaan hoidettua. Jotkut asiat vain vaativat liikaa, kuten nyt: pitäisi mennä yhden verkokaupan sivuille ja katsoa sieltä tilaukseni jjfi-koodi ja katsoa, onko paketti vielä postissa vai onko se jo palautunut. Mutta ei. En saa sitä tehtyä. En vain saa. Siirrän sitä koko ajan tuonnemmaksi ja sitten taas unohdan sen. Lapsille vain huudan tai sitten olen yltiöpäisen siirappisen ihana kun saan huonon omatunnon. Onneksi ne on päiväkodissa, niin saavat siellä ulkoilla koska kotona me ei koskaan enää ulkoilla. Mä en vaan jaksa sitä pukemisrumbaa. Enkä jaksa muutakaan. Paitsi käydä töissä ja sitäkin vain jos on ihan pakko.

Miten musta on tullut tämmöinen laiskapaska??? Mitä mä teen itselleni?!

 

[mustikkatassu]

Taidat olla masentunut? Lekurille

 

[vieras]

masis?

 

[..]

mulla oli samantapainen tilanne kesällä, mutta lopulta onneksi otin itseä niskasta kunnolla kiinni ja ryhdistäydyin.

 

[Ap]

Jos mä olisin masentunut, niin tuskin mä pääsisin aamulla ylös sängystä töihin? Tai laittaisin edes muksuille ruokaa? Mua ahdistaa kyllä, mutta enimmäkseen mua ahdistaa se että mä oon tullut näin laiskaksi ja saamattomaksi.

 

[vinkkinä]

Ulkoilu piristäisi itseäsikin, pakota ittes siihen! Varsinkin nyt kun pakkasetki lauhtunu. En olis mäkään jaksanu millää tänään pulkkamäkeen viedä lapsia mutta tein sen silti, ei vaivaa enää huono omatunto

 

[metsänpeitto]

Jos mä olisin masentunut, niin tuskin mä pääsisin aamulla ylös sängystä töihin? Tai laittaisin edes muksuille ruokaa? Mua ahdistaa kyllä, mutta enimmäkseen mua ahdistaa se että mä oon tullut näin laiskaksi ja saamattomaksi.

Kyllä mä nousin ihan jokainen aamu sängystä, hoidin lapset, laitoin niille ruokaa jne, vaikka todettiin että oli keskivaikea/vaikea masennus. Koska mun oli pakko, ja se oli se asia mikä piti kiinni jossain. Nykyisin se kaikki vaan käy helpommin, ja teen enemmän, se menee kevyesti. Olo on helpompi.

 

[Ap]

Ulkoilu piristäisi itseäsikin, pakota ittes siihen! Varsinkin nyt kun pakkasetki lauhtunu. En olis mäkään jaksanu millää tänään pulkkamäkeen viedä lapsia mutta tein sen silti, ei vaivaa enää huono omatunto

Jos se olisi vain siitä kiinni, niin luuletko etten olisi pakottanut itseäni?

 

[Ap]

Jos mä olisin masentunut, niin tuskin mä pääsisin aamulla ylös sängystä töihin? Tai laittaisin edes muksuille ruokaa? Mua ahdistaa kyllä, mutta enimmäkseen mua ahdistaa se että mä oon tullut näin laiskaksi ja saamattomaksi.

Kyllä mä nousin ihan jokainen aamu sängystä, hoidin lapset, laitoin niille ruokaa jne, vaikka todettiin että oli keskivaikea/vaikea masennus. Koska mun oli pakko, ja se oli se asia mikä piti kiinni jossain. Nykyisin se kaikki vaan käy helpommin, ja teen enemmän, se menee kevyesti. Olo on helpompi.

Ok. Mä en vaan oikein usko, että mulla olisi masennusta. Kun ei ole mitään erityistä edes sattunut. Jotenkin vain on lähtenyt luisuun hommat.

 

[metsänpeitto]

Ok. Mä en vaan oikein usko, että mulla olisi masennusta. Kun ei ole mitään erityistä edes sattunut. Jotenkin vain on lähtenyt luisuun hommat.

Ei kai sille nyt aina olekaan mitään erityistä syytä? Minulla oli sattumalta syy sille, että uuvuin ja masennuin. Mutta jos mietin tuttavapiirissä sellaisia ihmisiä, joilla on ollut masennusta tai sen oireita, niin ei heillä yleensä ole ollut mitään erityistä tapahtumaa, ainakaan isoa, mikä sen olisi laukaissut.

 

[...]

Jos mä olisin masentunut, niin tuskin mä pääsisin aamulla ylös sängystä töihin? Tai laittaisin edes muksuille ruokaa? Mua ahdistaa kyllä, mutta enimmäkseen mua ahdistaa se että mä oon tullut näin laiskaksi ja saamattomaksi.

kyllä mä ainakin pystyin lastani hoitamaan vaikka olinkin ihan saatanan masentunut. Aina vaan en jaksanut olla superäiti vaan lykkäsin miehelle lapsen. Onneks se vaihe on ohi.. melkeen. Hae apua. Kohta menetät asunnos ja ehkä lapses kans jos et ala niitä laskuja maksamaan.

 

[Ap]

Jos mä olisin masentunut, niin tuskin mä pääsisin aamulla ylös sängystä töihin? Tai laittaisin edes muksuille ruokaa? Mua ahdistaa kyllä, mutta enimmäkseen mua ahdistaa se että mä oon tullut näin laiskaksi ja saamattomaksi.

kyllä mä ainakin pystyin lastani hoitamaan vaikka olinkin ihan saatanan masentunut. Aina vaan en jaksanut olla superäiti vaan lykkäsin miehelle lapsen. Onneks se vaihe on ohi.. melkeen. Hae apua. Kohta menetät asunnos ja ehkä lapses kans jos et ala niitä laskuja maksamaan.

Tässäpä se vitsi onkin. Kun mä tiedän, että mä vaarannan itseni ja lapseni. Äskenkin katselin niitä kun ne nukkui ja itkin kun mietin miten paska äiti mä olen. Että miten mä voin tehdä sen niille, että kohta lähtee varmaan kämppäkin alta. Millainen äiti tekee niin lapsilleen????