I
Itku lapsista...
Vieras
Mulla on kaikki ihan hyvin, asun mieheni ja poikamme kanssa ja meillä on asiat kivasti, parisuhde toimii ja talous on kunnossa.
Olen aina rakastanut lapsia ja ollut huolissani lasten kaltoinkohtelusta ja huonosti voivista perheistä. Nyt kuitenkin Tämä asia on laittanut pääni ihan sekaisin ja en mitään muuta osaa ajatella kuin lapsia joiden asiat eivät ole hyvin. Jos näen pienenkin uutisen jossa lasta on pahoinpidelty tai edes jollain tapaa kaltoinkohdeltu, itken ihan tolkuttomasti enkä saa asiaa mielestäni. Pitkin päivää mieleeni tulee että kaikilla maailman lapsilla ei asiat ole kunnossa. Tunnen sen ahdistuksen kurkussa kun ajattelen lapsia jotka joutuvat pelkäämään omassa kodissaan tai jotka kokevat fyysistä kipua ja väkivaltaa. Illalla asiat tulevat mieleeni ja saatan itkeä aivan hysteerisenä jopa tunnin.
Jouluna osallistuin hyväntekeväisyyteen ja ostin muutaman paketin varattomien lapsille. Siis sellainen keräys että sai ostaa tietyn ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ja ne sitten jaettiin varattomien lapsille jouluna. Ajattelin tekeväni hyvän teon ja sen sijaan että ostin sukumme aikuisille mitään, laitoin useamman paketin keräykseen, mukaan aina pieni lelu ja käytännöllinen vaateasu. Olin tästä innoissani ja hyvällä mielellä, mutta kun olin luovuttanut paketit, tajusin että ne menevät lapsille joiden asiat ovat niin huonosti etteivät he muuten saisi mitään lahjaa. Ajattelin millaista heidän elämänsä oli ja kuinka kurjasti asiat saatoivat olla. Samaistan vielä aina oman lapseni muihin. Kun katselen poikani leikkejä ym, alkaa mielessäni heti kalvaa, että on tuhansia ja tuhansia yhtä suloisia ja ihania ja viattomia samanikäisiä poikia maailmassa joita hakataan ja käytetään hyväksi.
Tällaisia asioita minä itken päivittäin ja ahdistus kuristaa kurkkua. Olenko vaan herkkä vai onko minulla jotain psyyken ongelmia... Vatvovatko muut tällaista mielessään???
Olen aina rakastanut lapsia ja ollut huolissani lasten kaltoinkohtelusta ja huonosti voivista perheistä. Nyt kuitenkin Tämä asia on laittanut pääni ihan sekaisin ja en mitään muuta osaa ajatella kuin lapsia joiden asiat eivät ole hyvin. Jos näen pienenkin uutisen jossa lasta on pahoinpidelty tai edes jollain tapaa kaltoinkohdeltu, itken ihan tolkuttomasti enkä saa asiaa mielestäni. Pitkin päivää mieleeni tulee että kaikilla maailman lapsilla ei asiat ole kunnossa. Tunnen sen ahdistuksen kurkussa kun ajattelen lapsia jotka joutuvat pelkäämään omassa kodissaan tai jotka kokevat fyysistä kipua ja väkivaltaa. Illalla asiat tulevat mieleeni ja saatan itkeä aivan hysteerisenä jopa tunnin.
Jouluna osallistuin hyväntekeväisyyteen ja ostin muutaman paketin varattomien lapsille. Siis sellainen keräys että sai ostaa tietyn ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ja ne sitten jaettiin varattomien lapsille jouluna. Ajattelin tekeväni hyvän teon ja sen sijaan että ostin sukumme aikuisille mitään, laitoin useamman paketin keräykseen, mukaan aina pieni lelu ja käytännöllinen vaateasu. Olin tästä innoissani ja hyvällä mielellä, mutta kun olin luovuttanut paketit, tajusin että ne menevät lapsille joiden asiat ovat niin huonosti etteivät he muuten saisi mitään lahjaa. Ajattelin millaista heidän elämänsä oli ja kuinka kurjasti asiat saatoivat olla. Samaistan vielä aina oman lapseni muihin. Kun katselen poikani leikkejä ym, alkaa mielessäni heti kalvaa, että on tuhansia ja tuhansia yhtä suloisia ja ihania ja viattomia samanikäisiä poikia maailmassa joita hakataan ja käytetään hyväksi.
Tällaisia asioita minä itken päivittäin ja ahdistus kuristaa kurkkua. Olenko vaan herkkä vai onko minulla jotain psyyken ongelmia... Vatvovatko muut tällaista mielessään???