Mikä mua vaivaa, auttakaa???

[Itku lapsista...]

Mulla on kaikki ihan hyvin, asun mieheni ja poikamme kanssa ja meillä on asiat kivasti, parisuhde toimii ja talous on kunnossa.
Olen aina rakastanut lapsia ja ollut huolissani lasten kaltoinkohtelusta ja huonosti voivista perheistä. Nyt kuitenkin Tämä asia on laittanut pääni ihan sekaisin ja en mitään muuta osaa ajatella kuin lapsia joiden asiat eivät ole hyvin. Jos näen pienenkin uutisen jossa lasta on pahoinpidelty tai edes jollain tapaa kaltoinkohdeltu, itken ihan tolkuttomasti enkä saa asiaa mielestäni. Pitkin päivää mieleeni tulee että kaikilla maailman lapsilla ei asiat ole kunnossa. Tunnen sen ahdistuksen kurkussa kun ajattelen lapsia jotka joutuvat pelkäämään omassa kodissaan tai jotka kokevat fyysistä kipua ja väkivaltaa. Illalla asiat tulevat mieleeni ja saatan itkeä aivan hysteerisenä jopa tunnin.
Jouluna osallistuin hyväntekeväisyyteen ja ostin muutaman paketin varattomien lapsille. Siis sellainen keräys että sai ostaa tietyn ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ja ne sitten jaettiin varattomien lapsille jouluna. Ajattelin tekeväni hyvän teon ja sen sijaan että ostin sukumme aikuisille mitään, laitoin useamman paketin keräykseen, mukaan aina pieni lelu ja käytännöllinen vaateasu. Olin tästä innoissani ja hyvällä mielellä, mutta kun olin luovuttanut paketit, tajusin että ne menevät lapsille joiden asiat ovat niin huonosti etteivät he muuten saisi mitään lahjaa. Ajattelin millaista heidän elämänsä oli ja kuinka kurjasti asiat saatoivat olla. Samaistan vielä aina oman lapseni muihin. Kun katselen poikani leikkejä ym, alkaa mielessäni heti kalvaa, että on tuhansia ja tuhansia yhtä suloisia ja ihania ja viattomia samanikäisiä poikia maailmassa joita hakataan ja käytetään hyväksi.
Tällaisia asioita minä itken päivittäin ja ahdistus kuristaa kurkkua. Olenko vaan herkkä vai onko minulla jotain psyyken ongelmia... Vatvovatko muut tällaista mielessään???

 

[vieras]

---> pitäisi varmaan harkita lääkitystä

 

[tiedän mistä puhut]

mulle on tuttua ihan tuollainen mitä kerroit.
Osaksi se johtuu omista keskeneräisistä läpikäymättömistä lapsuuden painolasteista, osaksi ihan siitä että olen herkkä ja koen elämän ja asiat voimakkaasti.
Tekisi mieli pelastaa koko maailma ja sen lapset varsinkin.
Olen käynyt puhumassa ammattiauttajan kanssa ja se on jonkunverran auttanut.

 

[vieras]

Mulla on kaikki ihan hyvin, asun mieheni ja poikamme kanssa ja meillä on asiat kivasti, parisuhde toimii ja talous on kunnossa.
Olen aina rakastanut lapsia ja ollut huolissani lasten kaltoinkohtelusta ja huonosti voivista perheistä. Nyt kuitenkin Tämä asia on laittanut pääni ihan sekaisin ja en mitään muuta osaa ajatella kuin lapsia joiden asiat eivät ole hyvin. Jos näen pienenkin uutisen jossa lasta on pahoinpidelty tai edes jollain tapaa kaltoinkohdeltu, itken ihan tolkuttomasti enkä saa asiaa mielestäni. Pitkin päivää mieleeni tulee että kaikilla maailman lapsilla ei asiat ole kunnossa. Tunnen sen ahdistuksen kurkussa kun ajattelen lapsia jotka joutuvat pelkäämään omassa kodissaan tai jotka kokevat fyysistä kipua ja väkivaltaa. Illalla asiat tulevat mieleeni ja saatan itkeä aivan hysteerisenä jopa tunnin.
Jouluna osallistuin hyväntekeväisyyteen ja ostin muutaman paketin varattomien lapsille. Siis sellainen keräys että sai ostaa tietyn ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ja ne sitten jaettiin varattomien lapsille jouluna. Ajattelin tekeväni hyvän teon ja sen sijaan että ostin sukumme aikuisille mitään, laitoin useamman paketin keräykseen, mukaan aina pieni lelu ja käytännöllinen vaateasu. Olin tästä innoissani ja hyvällä mielellä, mutta kun olin luovuttanut paketit, tajusin että ne menevät lapsille joiden asiat ovat niin huonosti etteivät he muuten saisi mitään lahjaa. Ajattelin millaista heidän elämänsä oli ja kuinka kurjasti asiat saatoivat olla. Samaistan vielä aina oman lapseni muihin. Kun katselen poikani leikkejä ym, alkaa mielessäni heti kalvaa, että on tuhansia ja tuhansia yhtä suloisia ja ihania ja viattomia samanikäisiä poikia maailmassa joita hakataan ja käytetään hyväksi.
Tällaisia asioita minä itken päivittäin ja ahdistus kuristaa kurkkua. Olenko vaan herkkä vai onko minulla jotain psyyken ongelmia... Vatvovatko muut tällaista mielessään???

kyllä nuo on ihan todellisia asioita ja osa maailman pahuutta. Mielestäni teit jouluna äärettömän kauniin teon, toivottavasti tunnet siitä olosi hyväksi. Itsekin ajattelen monesti omissa ongelmissani piehtaroidessani että asiani ja perheeni asiat voisivat olla paljon, todella paljon huonomminkin. Joka tapauksessa sinuna mä hakisin ammattiapua, jos sun olo on noin kauhea niin paljoa et pysty omasta elämästäkään nauttimaan. Ja sehän se olisi se pointti kaikkien kauheuksien keskellä: arvostaa sitä mitä on itsellä. Voimia!

 

[kurja lapsuus]

no oikeastaan toi "fiilistely" ei auta yhtään niitä lapsia jotka maailmassa oikeasti kärsii. Jos haluat auttaa, mieti joku tapa, jolla voit yrittää helpottaa jonkun oloa (esim. duuni lasten parissa tai vaikka vapaaehtoistyo koti-tai ulkomailla, tms) tai jos et oo valmis muuta kuin purkamaan jotain sisäistä pahaa oloasi (joka hyvin todennäkoisesti saattaa pukautua näin)nii yritä päästä jonkun ammattilaisen luo puhumaan tunteistas, jotta olosi helpottuisi...

 

[aloittaja]

Minulla ei ole edes mitään huonoja kokemuksia lapsuudesta, olen saanut elää onnellisen ja turvallisen lapsuuden.
Olenkin miettinyt tuota ammattiapua, miten hakeudun sellaiseen? Terveyskeskuslääkärin kautta?

 

[esikon äiti]

Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Minulla oli vastaava olo koko imetysajan, mutta nyt kun lapsi on reilun vuoden ja imetys on lopetettu = hormonit tasaantuneet, niin alan olla ihan normaalikuosissa taas... eli en enää purskahtele itkuun keskellä katua maailman kamaluuksia ajatellessani :/

 

[Aloittaja]

No sitä minä olen juuri yrittänyt tehdä, auttaa niin paljon kuin pystyn. Olen SPR toiminnassa mukana, sekä lasten että vanhusten parissa. Minulla on "kummivanhus" ja kaksi "kummipoikaa", joille olen varakoti kerran kuussa. Myös vanhempani ovat tällaisessa "sijaismummula"-toiminnassa mukana.
Mutta enhän minä ilman koulutusta kai pääse auttamaan näitä oikeasti aivan kamalista oloista, pahoinpitelyistä ja hyväksikäytöistä kärsiviä lapsia!!! Se pahalta tuntuukin, se äärimmäinen hätä...

 

[aapee]

Poika täyttää kolme vuotta, luulisi hormoonien jo tasaantuneen...
Olo on niin huono kokoajan...

 

[?]

Onko sulle itselle sit tapahtunut jotain? Tai jollekin läheiselle ystävälle lapsuudessa?

 

[kim]

hups.. joskus just miettiny, et jos on liian "hyvä ja tasapainoinen" lapsuus ja nuoruus niin aikuisena, ja varsinkin kun lapsia tulee, niin on pakko alkaa hyväksyä, ettei tää maailma nyt nii autuas paikka ookkaan.. Älä hätäile, vaikka mitä tekisit, niin aina joku kärsii.. se vaan täytyy oppia kestämään..

 

[aapee]

Ei... En tunne ketään jolla olisi ollut huono lapsuus. Nyt työssäni olen päivittäin tekemisissä nuorten kanssa ja he tulevat vuosi vuodelta vain kurjemmista oloista, ja tuntuu järkyttävältä että itse on elänyt niin pumpulissa, että nuorten kertomukset kuulostavat lähinnä absurdeilta....
Voiko tämä olla jotain masennusta, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin minulla...

 

[vieras]

Siis kyllähän maailman kauheuksista ihan kamalan ahdistuksen saa, jos vaan liikaa alkaa miettimään. Mä säästän itseäni siten, että luettuani tällaisen ikävän uutisen, en jää miettimään asiaa liikaa, en ala visualisoimaan tilanteita mielessäni, en kauhistele uutista ääneen miehelle tai kavereilleni. Laitan sen pois mielestäni, en ala vertailemaan sitä oman perheeni tilanteeseen tms. Vältän myös tietynlaisia dokumenttiohjelmia ja ajankohtaisohjelmien aiheita, jos vaan etukäteen aavistelen sisällön olevan herkkää materiaalia.

Meillä menee hiukan "sukuvikana" tämänlainen herkkyys. Mummoni esimerkiksi on aina kärsinyt unettomuudesta ja "paha paha maailma"-syndroomasta, hän jaksaa ottaa ongelmakseen kaikkien sukulaisten, naapurien ja tuttavien huolet ja probleemat. Ja sitten vielä omassa päässään suurentelee asioita ja ne saavat aivan älyttömiä mittasuhteita. En halua samanlaista kohtaloa kuin mummollani, joten siksikin kylmetän ja kovetan itseni tietyissä asioissa ja tilanteissa. Itselle vaan paljon helpompaa niin.