Mikä minua vaivaa, AUTTAKAA te joilla kokemusta tällaisesta

[vieras]

Täällä ollaan heti valmiina jakamaan masennusdiagnoosia ja kehotetaan hakemaan lääkeresepti, mutta voihan sitä ihmisellä olla välillä huonompia kausia, ilman että on taustalla mitään masennusta. Itsekin huomaan välillä olevani vähän räjähdysherkkä lasten ja kodinhoidon suhteen, mutta mitään masennusta minulla ei ole. Sen sijaan riittävä unensaanti, terveellinen ruokavalio, riittävä määrä raskasta hikiliikuntaa, riittävästi omaa aikaa ja huom! poissa kotoa, jokin oma harrastus... ovat hyvin tärkeitä oman jaksamisen kannalta. Nämä siis kannattaa tarkistaa ensimmäiseksi ja jos nämä kunnossa, sitten voi kokeilla rutiinien rikkomista. Jos rutiinit maistuvat jo puulta, yrittäkää tehdä asiat uudella tavalla ja kokeilkaa lasten kanssa sellaisia asioita mitä ette normaalisti tee. Lisäksi voisit kokeilla ottaa rennommin lasten kanssa ja ehkä joka välissä ei tarvitse olla siivoamassa.

Sitten vielä tässä' yhteydessä tärkeä kysymys. Et kertonut, minkä ikäisiä lapsia sinulla on, mutta oletko kenties viimeaikoina lopettanut imetyksen?? Minulla pahimmat räjähtelyvaiheet ovat liittyneet imetyksen loppusmisesta johtuviin hormonimyrskyihin. Pahinta vaihetta on kestänyt 2 kuukautta, mutta sitten tilanne on taas tasaantunut.

Minä en ainakaan mitään diagnoosia jakanut, totesin vain, että masennuksen oireilta VAIKUTTAA. Mielstäni silloin kun jokin asia haittaa arkea, siihen tulee saada apua!
En menisi kädellä huitaisemaan jos toinen kokee olonsa sellaiseksi, että itse ja/tai perhe kärsii. Hienoa, että on havahtunut ja on valmis ottamaan apua vastaan! Tunteiden hallinta ei ole kohdallaan jos huutaa lapsille eikä sitä pidäkään hyväksyä! Hyväksyisitkö sinä jos esimiehesi "räjähtelisi" ja huutaisi sinulle usein?

Kyllä se vain niin on, että masennus on tämän ajan muotisairaus ja lääkäritkin helposti vain lykkäävät reseptin kouraan, sen kummemmin taustoja analysoimatta. Oma pointtini oli vain se, että kaikki ei ole masennusta. Olisi aika ikävää syödä masennuslääkkeitä vuositolkulla ja luulla olevansa masentunut, vaikka kyseessä olisikin ollut vain ohimenevä hormonaalinen juttu tai jokin helposti korjattavissa oleva asia. Jos kaikki kuorossa huutavat OLET MASENTUNUT, MASENNUSTA SE ON, NYT VAAN LÄÄKÄRIIN, tottakai ihminen itsekin alkaa uskomaan "masennukseensa". Ihan sama minulle vaikka ap menisi heti huomenna hakemaan sen pillerireseptin, mutta ajattelinpa tuoda muitakin vaihtoehtoja esille.

Ap, tosiaan se imetyksen lopettaminen voi muutamaksi kuukaudeksi laittaa hormonitoiminnan ihan sekaisin ja alakuloinen ja ärsyyntynyt olo voi johtua ihan siitä. Harvemmin asiasta puhutaan missään ääneen, itsekin luin siitä jostain englanniskielisestä imetysteoksesta. Kamala tunnustaa, mutta minäkin, maailman rauhallisin ja pitkäpinnaisin ihminen, huusin 1-vuotiaalle lapselleni jostain ihan turhasta asiasta. Pari kuukautta myöhemmin en enää pystynyt tunnistamaan itseäni moisesta käyttäytymisestä.