Joskus työssä saatan ihastua jonkun miehen puhelinääneen, joka on soinnukas, matala ja mies vaikuttaa fiksulta ja huumorintajuiselta. Silloin mielenkiinto on jo valmiiksi herännyt, vaikkei siitä missään tapauksessa mitään alkaisi kehittelemäänkään. Hyvä puheääni vaikuttaa yllättävän paljon. Kaikilla seurustelukumppaneillani on ollut miehekäs ääni, vaikkei sillä sinänsä ole mitään itseisarvoa.
Jos näen baarissa jonkun miehen, niin yleensä katse kiinnittyy sellaiseen mieheen, jolla on hyvä ryhti (baaritiskillä tai pöydän ääressä hartiat lysyssä istuva mies ei anna hyvää ensivaikutelmaa), jolla näyttää olevan hauskaa (tai ainakaan mies ei näytä siltä, että hän seuraavaksi suunnittelee itsemurhaa), riittävän pitkä ja roteva (olen itse kookas, joten etsin itseäni kookkaampia miehiä) ja jonka ulkonäkö on tavallisen miellyttävä (esimerkiksi kauniit silmät, nätti hymy, mukava nenä).
Vaatteilla ja hiuksilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne saattavat viestittää (tahallisesti? tahtomattaan?) miehen arvoista ja ammatista. Esimerkiksi jos miehellä on siististi leikattu tukka, kapeat sormet, kapeahkot hartiat jne, niin se tuo mieleeni toimistotyötä tekevän miehen, joka ei vetoa minuun. Tunnen enemmän vetoa miehiin, joista näyttäisi, että he tekevät fyysistä työtä tai tykkäävät tehdä käsillään työtä (isot, ahavoituneet kädet, voimakkaat käsivarret, ruskettuneet kasvot, leveät hartiat). Minä kuulun tässä mielessä renttujen ihailijoihin eli jään katsomaan pitkätukkaisten ja parrakkaiden miesten perään, mutta tässä on se ristiriita, että en tosiaankaan halua mitään huonohampaista, työtöntä "puistokemistiä", vaan rehellistä työtä tekevää, fyysisestä työstä nauttivaa reipasta miestä. Rock-musiikkifanitus tai bändi- tai urheiluharrastukset ovat pelkkää plussaa.
Karvaisuus, nännien koko tms. on mielestäni sellaisia asioita, että niihin tottuu eikä ne ole pääasioita suhteen onnistumisen kannalta. Edellinen mieheni oli hyvin vähäkarvainen, mikä tuntui silloin hyvältä asialta. Nykyinen mieheni taas on erittäin karvainen, joka senkin tuntuu nyt tässä tilanteessa hyvältä asialta. Tarkoitan siis sitä, että rakastuminen on kokonaisvaltaista, jossa ei edes pidä lähteä muokkaamaan toista ihmistä, vaan pitää yrittää hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. En ainakaan itse osaisi ajatella, että katkaisisin suhteen mielenkiintoiseen mieheen vain siksi, että hänellä on hilsettä tukassa tai siksi, että hänellä on liian isot jalat!
Miehen ääni on minulle myös tärkeä.
