Mikä meni "vikaan"?

[Niina64]

Mun lapset on jo nuoria aikuisia ja molemmilla menee ihan hyvin, mutta yksi asia mua ihmetetyttää. Tää ei oo mitään sellaista vertailua, että toinen olis parempi kuin toinen, mutta kuitenkin ihmetyttää. Mun siskolla oli lapset suunnilleen samaan aikaan ja aina mun lapset oli melkein kaikessa nopeempia. Ihan pikkulapsesta alkaen perusjutut: pottailut, itsesyömiset, oma-aloitteisuus. Sitten myöhemmin mun muksut oppi selkeesti nuorempana ajamaan pyörällä, uimaan jne. Lukeakin mun muksut osas jo ennen koulua, siskon lapset ei. Koulussa mun lapset oli parempia ala-asteella... mutta sitten pikkuhiljaa hommat muuttui.

Siskon lapset opiskelee nyt molemmat yliopistossa ja molemmilla on tosi hyvät paperit lukiosta. Mun tytär on ylioppilas, mutta aika huonoin paperein. Poika kävi amiksen.

Täs ei oo nyt kyse mistään vertailusta, ihmiset on erilaisia, mutta meneekö usein jutut noin? Itte tätä mietin, koska mun sisko myös oli kaikessa hitaampi kuin mä, mutta sitten kuitenkin pärjäs esim. lukiossa paljon paremmin.

Olen tehnyt vastaavia havaintoja muissakin tutuissa.

 

["Aune"]

Ei kai siinä mikään vikaan menny. Ihmiset on erilaisia. Jokku on lapsena nopeempia, toiset hitaampia. Joillekkin sitten maistuu lukuhommat paremmin koulussa, toisia alkaa kiinnostaa vastakkainen sukupuoli. Hienoa että sun lapsilla menee hyvin. Ei noista yliopistoista kannata kateellinen olla, ei oo taattua että sais töitä tai hyvää palkkaa kun sieltä joskus 30v valmistuu.

 

[no,]

Tuo on nimenomaan vertailua.

 

["ap"]

Tuo on nimenomaan vertailua.

No mitä sitten? Maailma on täynnä vertailua. Kyllä mä oon lapsistani ylpee, mutta mietin muuten vain että onko siitä mitään "hyötyä" että lapset on "nopeita". Muuta kuin se, että vanhemmilla on helpompaa. Vai kannattaisko tarkoituksella yrittää "hidastella".

Musta meinaan tuntuu, että mun sisko ei kauheesti panostanut ees siihen, et lapset olis kehittynyt. Oikeestaan onko sillä mitään väliä miten kasvattaa kunhan pitää ympäristön suht. turvallisena? Koska ne jotka on nokkelia on sitä itsestään kummiskin myöhemmin.

 

[juu ei]

En tiedä. Uskon kuitenkin että ihmisellä on sellainen tietty maksimi johon hän pystyy. Jos jo pienenä vertaillaan toisiin, kiihdytetään vauhtia, vaaditaan, ja otetaan mehut, niin se sitten jossain vaiheessa tekee stopin. Aika nopeestikin. Siis kun lasta pitäisi kuunnella eikä niin että vaatii. niissä rajoissa kuunnella missä siitä kuuntelusta ei ole muille haittaa.

Ei niin että minä kuuntelen minun lasta ja katselen ja ihmettelen kun hän hakkaa muita tai pitää konserttia julkisilla paikoilla (kotona voi ollakin ok) vaan siis normaalin rajoissa, minä kasvan kun näen millainen lapsi voi olla jos saa olla se mikä hän on.

 

["LiinuTiinu"]

Ai lapsia kannata liikaa patistaa vaan parempi olis se, että se luontainen uteliasuus ja jano elämään säilyisi. Jos pienestä pitäen mennään suorituksesta toiseen, niin voipi olla että se aito elämänjano hiipuu... Tiiä häntä. Ainakin itse olin tosi nopee lapsi aina ja yläastelaisena jo kuin aikuinen (mukamas), mutta sitten ei enää mikään oikein tuntunut miltään ja mikään ei liiemmin kiinnostanu. Onneksi ainakin osittain oon onnistunut lapsiini iskostamaan toisenlaista ajattelua.

 

["Xxxxxx"]

Meidän esikoinen on taitava, sosiaalinen ja rohkea. Haluaa kokeilla uusia asioita, tutustua uusiin ihmisiin, on kiinnostunut kaikesta. Ehkä keskimääräistä enemmän, nauttii vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Mun tehtävä on toppuutella - siinä se vaikeus onkin ettei rajoita liikaa. Mä pelkään että meiän tyttö vois olla se eka kavereistaan joka kokeilee päihteitä jne jne. Väärästä päästä.

Kaverit tuskailee ujojen viisvuotiaidensa kanssa kun meiän kaveri tekee kaikkee....ei silti mitään pahaa, hoidosta kuuluu vaan hyvää.