I
ihmejakumma?
Vieras
Nyt se on sitten omakohtaisesti todettu biologian vaikuttavan suuresti parinvalintaan! Ei tätä oikein muuten osaa selittää...
Seurustelin aikanani yli kolme vuotta ihanan miehen kanssa, joka tuntee minut edelleen paremmin kuin kukaan ihminen tällä pallolla.
Olin kuitenkin suhteellisen nuori ja kokeilunhalu ja elämä vei mennessään. Erosimme siis. Minulla oli monia lyhyitä suhteita ja annoin palaa. Aloimme kuitenkin kaipailla exäni kanssa toisiamme ja välimme lämpenivätkin taas. Tapailimme ajoittain, emme kuitenkaan alkaneet seurustella. Me molemmat tapailimme myös muita ihmisiä. Välillämme oli ja on aina ollut jotain selittämätöntä. Exäni on ihminen, jonka luokse varmasti juoksen jos minulla on hätä ja hänen lähellä tunnen olevani kotona. Kaikki on tuttua ja turvallista. Kuitenkin jotain puuttuu!!?? Seksi on kyllä ihanaa ja läheisyys ja kaikki, mutta jokin sisälläni sanoo koko ajan, että ei. Se jokin puuttuu.
Tapasin kesällä miehen, joka ensihetkestä alkaen vei jalat altani. Hän on komea, mukava, hellä, läheinen....Mutta hänellä on myös oma elämä. Hän aiheuttaa minulle sydämen tykytyksiä ja suoranaisia fyysisiä oireita. Seksimme on parasta koko elämäni aikana. Hän haluaisi suhdetta kanssani.
Minun on tehtävä valinta! Molempia miehiä en voi saada. Exäni kanssa voisin helposti muuttaa yhteen asumaan, tietäisin melkein mitä tuleman pitää. Hän olisi maailman paras isä ja ihannepoikaystävä. Tunnemme toisemme perinpohjin. Mitä hemmettiä voin vielä pyytää!!??? Miksen vaan voi tyytyä?? Menetänkö elämäni rakkauden jos en palaa exäni luo?
Toisen miehen kanssa elämäni olisi epävakaampaa, uskallusta uuteen ja suuria tunteita. Onko muilla kokemuksia? Toivottavasti saitte selvää tilanteestani
.
Seurustelin aikanani yli kolme vuotta ihanan miehen kanssa, joka tuntee minut edelleen paremmin kuin kukaan ihminen tällä pallolla.
Olin kuitenkin suhteellisen nuori ja kokeilunhalu ja elämä vei mennessään. Erosimme siis. Minulla oli monia lyhyitä suhteita ja annoin palaa. Aloimme kuitenkin kaipailla exäni kanssa toisiamme ja välimme lämpenivätkin taas. Tapailimme ajoittain, emme kuitenkaan alkaneet seurustella. Me molemmat tapailimme myös muita ihmisiä. Välillämme oli ja on aina ollut jotain selittämätöntä. Exäni on ihminen, jonka luokse varmasti juoksen jos minulla on hätä ja hänen lähellä tunnen olevani kotona. Kaikki on tuttua ja turvallista. Kuitenkin jotain puuttuu!!?? Seksi on kyllä ihanaa ja läheisyys ja kaikki, mutta jokin sisälläni sanoo koko ajan, että ei. Se jokin puuttuu.
Tapasin kesällä miehen, joka ensihetkestä alkaen vei jalat altani. Hän on komea, mukava, hellä, läheinen....Mutta hänellä on myös oma elämä. Hän aiheuttaa minulle sydämen tykytyksiä ja suoranaisia fyysisiä oireita. Seksimme on parasta koko elämäni aikana. Hän haluaisi suhdetta kanssani.
Minun on tehtävä valinta! Molempia miehiä en voi saada. Exäni kanssa voisin helposti muuttaa yhteen asumaan, tietäisin melkein mitä tuleman pitää. Hän olisi maailman paras isä ja ihannepoikaystävä. Tunnemme toisemme perinpohjin. Mitä hemmettiä voin vielä pyytää!!??? Miksen vaan voi tyytyä?? Menetänkö elämäni rakkauden jos en palaa exäni luo?
Toisen miehen kanssa elämäni olisi epävakaampaa, uskallusta uuteen ja suuria tunteita. Onko muilla kokemuksia? Toivottavasti saitte selvää tilanteestani