V
"vieras"
Vieras
Olen pohtinut tätä jo pitkään enkä vieläkään tiedä vastausta.
Olen yhden lapsen äiti, kaksi keskenmenoa kokenut. Olenko mä silti kolmen lapsen äiti? Äiti kahdelle enkelille? Vai yhden lapsen äiti?
Joku loukkaantuu jos puhun enkelilapsista (keskenmenot rv 9 ja 10). Kolmen lapsen äiti on paha olla jos vain yksi on elossa..
Mikä mä olen?
Äiti minä olen ollut heti jokaisen raskauden alussa. Innolla olen odottanut uutta tulokasta. Joku voi sanoa että syntymätöntä lasta ei voi rakastaa, minä olen rakastanut.
Keskenmenot on ottaneet niin koville, että olen turvautunut ammattiauttajiin. Vieläkin olo on huono. Olenhan menettänyt kaksi lasta (solumöykkyjä joku sanoo).
Mitä tässä pitäisi tuntea? Mikä on oikea tapa reagoida, saako tuntea suurta tuskaa ja ikävää?
Silloin kun lähdin apua hakemaan tunsin itseni jotenkin hölmöksi. Kuka muka ei kestä keskenmenoa? Sehän on luonnon tapa karsia heikot(?) pois. Miten se voi silti sattua niin kovasti?
Oloa ei yhtään helpota tieto siitä, että ensi kuussa meille olisi pitänyt syntyä uusi pikkuinen. Millainen hän olisi ollut? Olisiko hänellä ollut isänsä silmät ja minun nenä? Tyttö vai poika?
Miksei tämä paha olo anna mulle hetkenkään rauhaa?
Olen yhden lapsen äiti, kaksi keskenmenoa kokenut. Olenko mä silti kolmen lapsen äiti? Äiti kahdelle enkelille? Vai yhden lapsen äiti?
Joku loukkaantuu jos puhun enkelilapsista (keskenmenot rv 9 ja 10). Kolmen lapsen äiti on paha olla jos vain yksi on elossa..
Mikä mä olen?
Äiti minä olen ollut heti jokaisen raskauden alussa. Innolla olen odottanut uutta tulokasta. Joku voi sanoa että syntymätöntä lasta ei voi rakastaa, minä olen rakastanut.
Keskenmenot on ottaneet niin koville, että olen turvautunut ammattiauttajiin. Vieläkin olo on huono. Olenhan menettänyt kaksi lasta (solumöykkyjä joku sanoo).
Mitä tässä pitäisi tuntea? Mikä on oikea tapa reagoida, saako tuntea suurta tuskaa ja ikävää?
Silloin kun lähdin apua hakemaan tunsin itseni jotenkin hölmöksi. Kuka muka ei kestä keskenmenoa? Sehän on luonnon tapa karsia heikot(?) pois. Miten se voi silti sattua niin kovasti?
Oloa ei yhtään helpota tieto siitä, että ensi kuussa meille olisi pitänyt syntyä uusi pikkuinen. Millainen hän olisi ollut? Olisiko hänellä ollut isänsä silmät ja minun nenä? Tyttö vai poika?
Miksei tämä paha olo anna mulle hetkenkään rauhaa?
