Mikä kotiäitejä vaivaa?

[Onneksi ei enää kotona]

Olen itse ollut kotiäitinä muutaman vuoden ja en voi muuta kuin ihmetellä, mikä kotiäitejä vaivaa? Miksi olette puistoissakin niin vihaisia ettette edes puhu toisille äideille mitään??? Sen olen huomannut, että monet valittavat siis aivan turhasta...kun oma etu ja itsekkyys menee lasten etujen edelle. Jos lapsia hankkii on ihan pakko luopua jostain. Toinen sakki näitä kotiäitejä ovat ne, jotka ylisuorittavat sitä äitiyttä, kaikki pitää olla niin täydellistä, ruoka vain luomua jne, Sitten ihmetellään, että miksi väsytään siihen äitiyteen.

 

[r u u s a]

No kerrankin olen syytön, kun en edes puistoissa käy.

Mutta mä olenkin AINA ja joka asiassa alisuoriutuja.

 

[poitsuli]

mä en käy puistoissa ja meil ei mikää oo täydellistä paitsi ehkä se jatkuva kaaos mikä meil o =)

 

[mä]

En ole onneksi kumpikaan noista sun mainitsemistasi äitityypeistä.
Meitäkin löytyy.

 

[vieras]

Miepä näytän muutenkin vihaselta...kuulemma

 

[Taevahan Tosi]

No varmaan haluan lapselle parhaat lähtökohdat mutta ihan luomua ei sentään syödä. Itse yritän pyrkiä täydellisyyteen mutta en siinä kyllä tule onnistumaan vaikka miten päin olisin. Ja kyllä minä ainakin yritän puhua myös muille jotka siellä puistossa ovat mutta usein siinä käy niin ettei toisia huvita jutella tai sitten ovat väsyneitä perhepäivähoitajia, mutta aina välillä tapaa myös iloisia ihmisiä jotka haluavat lasten kanssa touhuta.

 

[sibelius79]

en käy puistoissa :saint: perusilme on kyl hmm tuimahko :|

 

[syli täynnä kultaa]

Mä en kauheen kiukkusena itteeni pitäis. Puistoissakin harvoin päästään käymään, kun eihän täällä "korvessa" sellasta ole ihan lähellä. Ja sillon kun jossain puistossa käydään, musta saa kyllä juttuseuraa. Ja en edes ole mikään "luomuruokatyyppi". Joten eipäs yleistetä. :saint:

 

[Meri-Kiaisla harmaana]

Mä en ole vielä tavannut tuollaisia kotiäitejä. Mutta sitä ihmettelen miksi kotiäidin pitäisi aina haluta tutustua toiseen kotiäitiin? En mä aina puistossa jaksa alkaa solmia uutta tuttavuutta ja toisaalta olen kyllä ujokin. Mutta ei se sitä tarkoita, että olisin vihainen tai mulla ei olisi sosiaalisia kontakteja.

 

[vieras]

Olen ilmeisesti tyhmä, kun avauksen pointti meni täysin ohi. Siis ei puhuta mitään, mutta silti valitetaan..? Ihmettelet, kun ollaan väsyneitä ja samaan hengenvetoon käsket siirtämään omat tarpeet sivuun?

 

[Sprite]

Ei mua mikään vaivaa B)
Enkä minoo kiukkunen, ei kyllä käydä puistoissakaan.
Ja lapset meillä tulee ekana, enkä minä itse, (saati ukko ) enkä minä ole täydellinen, enkä varsinkaan mikään täydellinen vihreä luomuihminen.

ps. Oonko mä nyt sitten parempi kuin ne muut, ja edes vähän lähempänä täydellisyyttä ?
Niinkun Ap itse ilmeisesti tuntee olevansa... :saint:

 

[sommarcat]

mä kun käyn puistossa, niin en kyllä kauheesti puhu muille äideille. Pahimmillaan masentuneena yritin viime syksynä tutustua muihin äiteihin tosi huonolla menestyksellä ja musta tuntui että mä oon aivan liian rento äiti muihin nähden. Nykyään sitten en ees yritä jutella, jos sattuu muita äitejä olemaan paikalla. Sääli sinänsä. Äitillä omia vanhoja kavereita riittää, mutta pojalla ei ole leikkikaveria... :ashamed:

 

[Laulava salapoliisi]

Tällä hetkellä olen hoitovapaalla oleva (koti)äiti =) Kiukkuiseksi en itseäni koe, puistoissa ja kerhoissa emme pikku-ukon kanssa käy ja eineksiä meillä syödään, jos sille päälle satutaan Olen keskitien suorittaja ja nautin elämästä lapsien ja perheen kanssa :heart:
Niin että, mua ei tuohon ap:n muottiin taida saada

 

[Lilii lisänimetön]

Oletko ap puistossa töissä vai mistä tiedät että siellä käy vihaisia äitejä?
Itse olin tänään piiiitkästä aikaa leikkipuistossa lasten kanssa. Ihan mukavaa oli, tosin äitejä ei ollut kuin yksi tai kaksi, muut pph:ia. En jaksa hymyillä tuntemattomille, että minkäs teet :| Olin siellä tapaamassa yhtä tuttua äitiä, joten ymmärrettävästi juttelin vain hänelle, kun pitkästä aikaa nähtiin.

Valitan turhasta = guilty
Ylisuoritan äitiyttä = guilty
Puistossa vihainen = not guilty

 

[nirso]

mä en ainakaan jaksa puhua mistään kakkapyllyistä. kun meen puistoon, meen sinne leikkiin lasteni kanssa, en jauhamaan paskaa. aikuiskontaktit hoidan sitten muualla, omassa koulussa ja harrastuksissa.
enkä ole ylisuorittaja, miehen kanssa yhdessä tehdään lapsille mukava arki, syödään ja tehdään mitä lystätään.

 

[ope?]

alkuperäinen ihminen oli kategorisoinut nämä ylisuorittajat ja valittajat eri luokkiin. takaisin koulun penkille?

 

[juuri niin]

mä en ainakaan jaksa puhua mistään kakkapyllyistä. kun meen puistoon, meen sinne leikkiin lasteni kanssa, en jauhamaan paskaa. aikuiskontaktit hoidan sitten muualla, omassa koulussa ja harrastuksissa.
enkä ole ylisuorittaja, miehen kanssa yhdessä tehdään lapsille mukava arki, syödään ja tehdään mitä lystätään.

Niinpä niin , siinähänse vastaus tuli, ei jaksa jutella mitään kakkajuttua. Mutta miksi ne kotiäidit ei kykene juttelemaan vaikka päivän politiikasta tai vaikka jostain ihan muusta kuin vain siitä lapsen ulostuksesta tai omasta nukkumisesta/jaksamisesta? Huumorikin voisi joskus kukkia? Ja kaikkihan tietää, että raskasta on ja rahaa vähän, kun hallituskin muistaa meitä vain kotihoidon tuen korotuksen unohtamisella.

 

[Tumpula]

Outoa. Meidän puistossa ei juuri näy ylisuorittajia eikä vihaisen näköisiäkään. Kaikista olen aina halutessani saanut juttukaverin.

 

[anna34]

mä kun käyn puistossa, niin en kyllä kauheesti puhu muille äideille. Pahimmillaan masentuneena yritin viime syksynä tutustua muihin äiteihin tosi huonolla menestyksellä ja musta tuntui että mä oon aivan liian rento äiti muihin nähden. Nykyään sitten en ees yritä jutella, jos sattuu muita äitejä olemaan paikalla. Sääli sinänsä. Äitillä omia vanhoja kavereita riittää, mutta pojalla ei ole leikkikaveria... :ashamed:

Heippa,

ymmärrän sua täysin ja tiedän tunteen. Sinä olet ok, rentous vaan kunniaan. Ne muut tiukkapipot kärsivät huomaamattaan usein masennuksesta ja omasta itsekkyydestään. Sanonpa vain, että laita lapsesi tarhaan niin saa kavereita ja pääset itsekin normaalien ihmisten seuraan - työmaailmaan.

 

[pullis]

Minä en jaksa ees käydä puistossa, mielummin teen lenkin yksikseni, mielessäni kyllä valitan että ois kiva tehdä sekin jonkun kanssa (naama mutrussa varmaan kävelen siksikin).
Mua ihmetyttää just miten tässä sit jaksas olla superäiti, tai yleensäkin se, että kun olet kerta päivän kotona, teet kaikki kotihommat sillä aikaa kun mies on töissä.
NOT!

Minulla päivä menee NIIN äkkiä ja puuduttavasti, herätään vauvan kansa, syödään, hoidetaan ja ihmetellään, päiväunien aikaan sitten lueskelen uutiset ym. sähköpostit ja nettisurffailut, sittenpä jo vauvelikin herää. Taas mennään samaa oravanpyörää seuraaviin päikkäreihin jotka vietetään ulkona. Sitten kotiin tullessa vauva herää ja sitten teet äkkiä ruokaa ja odotat miehen kotiin tuloa, hätäisesti laittelen tiskejä ja ihmettelen miten kämppä onkin niin paskasessa kunnossa...

Tätä samaa joka ikinen päivä, luksusta viikonloput jotka menee sentään erilailla kun mies on kotona sitä sekoittamassa
Tavallaan odotan töihin paluuta, nää päivät on semmosta samaa jappasua, hermorohmahdus tulee tekemättömistä kotitöistä ja saamattomuudesta, joka on tullut täällä kotona oleskelusta, on vaikea tarttua mihinkään hommiin, kunhan hoitelee vauvan.

Mää narisen, en jaksa tehä töitä, enkä puhu puistossa

 

[Lilii lisänimetön]

mä en ainakaan jaksa puhua mistään kakkapyllyistä. kun meen puistoon, meen sinne leikkiin lasteni kanssa, en jauhamaan paskaa. aikuiskontaktit hoidan sitten muualla, omassa koulussa ja harrastuksissa.
enkä ole ylisuorittaja, miehen kanssa yhdessä tehdään lapsille mukava arki, syödään ja tehdään mitä lystätään.

Niinpä niin , siinähänse vastaus tuli, ei jaksa jutella mitään kakkajuttua. Mutta miksi ne kotiäidit ei kykene juttelemaan vaikka päivän politiikasta tai vaikka jostain ihan muusta kuin vain siitä lapsen ulostuksesta tai omasta nukkumisesta/jaksamisesta? Huumorikin voisi joskus kukkia? Ja kaikkihan tietää, että raskasta on ja rahaa vähän, kun hallituskin muistaa meitä vain kotihoidon tuen korotuksen unohtamisella.

Oletko ollut kotiäitinä? Luulisi että silloin tiedät, miksi ei helposti jutella esim. politiikasta samalla kun yritää vahtia lapsia....
Ja tuo kirjoituksesi loppuhan on puhdasta politiikkaa. Siitähän jutellaan

 

[pullis]

Ja tosi on, että sitten kun jonkun äidin tapaa, se on mallia superäiti joka ei puhu kuin luomuruoasta ja luomupaskasta

 

[nirso]

mä oon ainakin omanlainen tapaus etten helposti löydä juteltavaa muiden kanssa, politiikkaa.. no en viitsi alkaa tappelemaan sillä omaan hyvin jyrkät mielipiteet, hjuumori, no se mulla kukii, mut mistä sitä repii ventovieraan kanssa? hullunahan sitä pidett'äis jos vaan heittä jotain päätöntä (tälläkin saralla saan ola varuillani, sillä olen omaa luokkaani)
tarkemmin kun aattelen, en ees jaksa/halua tutustua muihin ja ahdistun jos joku väkisin lyöttäytyy seuraani...

 

[Lilii lisänimetön]

mä oon ainakin omanlainen tapaus etten helposti löydä juteltavaa muiden kanssa, politiikkaa.. no en viitsi alkaa tappelemaan sillä omaan hyvin jyrkät mielipiteet, hjuumori, no se mulla kukii, mut mistä sitä repii ventovieraan kanssa? hullunahan sitä pidett'äis jos vaan heittä jotain päätöntä (tälläkin saralla saan ola varuillani, sillä olen omaa luokkaani)
tarkemmin kun aattelen, en ees jaksa/halua tutustua muihin ja ahdistun jos joku väkisin lyöttäytyy seuraani...

Sama juttu!! Ihan joka asiaan

 

[lunacy sioux]

Mä olen huomannut että ÄIDIT, oli ne työ- tai kotiäitejä ovat enimmäkseen happamia ämmiä. Päivittäinhän se käy ilmi juuri tällä palstalla.
:xmas: