Mikä ihmeen käsitys sen on....?!

[Ninniliina]

No joo. Eipä siinä varmaan ole muuta "helppoa" kuin se, että työpaikka ehkä löytynyt helpommin - lähinnä tuo kuulostaa joltakin teini-ikäisten kateelliselta jupinalta kun toiselle löytyy kesätöitä iskän firmasta ja toiselle ei...
Mä en oo ollu isälläni töissä, mutta samoissa työkuvioissa kylläkin ja varmaankaan en siitä paikasta ois kuullu ilman isääni. Mutta eipä tulis mieleenkään ottaa rennommin tms. Kyllä se pikemminkin tuo vähän paineita jos oma sukulainen on suositellut johonkin paikkaan niin haluaa hoitaa sen kunnolla.

 

[Rytkäätys]

Ihan hyvä, että otit asian esiin. Minulla ainakin on ollut sellainen käsitys, että iskän firmassa pääsee helpolla, on vähän niinkun listoilla vaan. Mutta nyt kun ajattelen asiaa niin kuin sen esitit, niin ymmärrän kyllä ihan täysin. Pakkohan sen perheyrityksen eteen on paiskoa hommia, jos itse niistä tuloksista aikoo nauttiakkin.

Mun virheellinen käsitys on varmasti tullu niistä muutamista opiskeluaikojen kavereista jotka oli saanu iskältä työtodistuksia että on kovasti töitä tehty. Sai paljon pisteitä opiskelupaikkaa hakiessa.. Vaikka ei olis päivääkään iskälle töitä tehny..

Niitäkin varmasti riittää. Ja oon minäkin kuullut tapauksia joissa tyyliin jo aikuinen lapsi on oppinut liian hyvälle, ryyppää ja rällää ja isä maksaa, ja mukamas on töissä. Mutta suurin osa tuntemistani tapauksista ovat kyllä ahkeria ihmisiä, jotka todella kunnioittavat vanhempiensa töitä ja kunniaa.

 

[Keittiönoita]

Joskus on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Mä en käsitä tämmöstä turhanporaamista yhtään.

Mä en työskentele perheyrityksessä, mutta yrittäjäpohjalta kuitenkin. Et arvaakaan, miten monta kertaa olen miettinyt paluuta toisen palvelukseen. Palkka maksettaisin työpaikalla kulutetusta ajasta, sairastaa saisi ja lomiakin kertyisi. Eikä tarvitsisi pienentää omaa palkkaansa, jotta voidaan ottaa joku uusi työntekijä tai maksaa olemassa olevalle työntekijälle palkka.

Valintoja, valintoja. Enkä mä kokenut ap:n aloitusta minään poraamisena. Moni kuitenkin kuvittelee, että perheyrityksessä tai yrittäjänä ei tarvitse tehdä mitään. Valinta se on sekin, että menee toisen palvelukseen, saa paskaa palkkaa tai saa tuotannollisista ja taloudellisista syistä kenkää. Turha heidänkään porata, sillä omapahan on ollut valintansa.

 

[öh]

Luulen, että suurin osa kateellisuudesta kohdistuu juuri siihen, että perheyrityksestä sen työpaikan voi saada helpolla. Eli ei tarvitse käydä läpi sitä työnhakuruljanssia, mitä useimmat kuitenkin joutuvat tekemään.

Oma isäni on yksityisyrittäjä ja äitini on hoitanut kyseisen toiminnan paperipuolta. Yli 30 vuotta olen tuota yksityisyrittäjyyttä (toiminimellä ) seurannut, eikä ainakaan voi sanoa, että siinä helpolla pääsisi. Etenkään isäni, joka on minun elinaikanani (31v) pitänyt tasan kolme kesälomaa; viime kesän kesäloma (1,5vk) on niistä pisin. Se on seilannut ympäri maailmaa ja tehnyt pyöreitä päiviä koko elämänsä. Omalla alallaan tunnettu ja nyt monet hänestä riippuvaiset yritykset ovatkin huolissaan siitä, kun isäni on jäämässä muutaman vuoden sisällä eläkkeelle.

Me kaikki lapset olemme lukeneet ihan eri alalle, joten isäni liike loppuu siinä kohtaa, kun hän eläkkeelle jää.

 

[sama]

Luulen, että suurin osa kateellisuudesta kohdistuu juuri siihen, että perheyrityksestä sen työpaikan voi saada helpolla. Eli ei tarvitse käydä läpi sitä työnhakuruljanssia, mitä useimmat kuitenkin joutuvat tekemään.

Oma isäni on yksityisyrittäjä ja äitini on hoitanut kyseisen toiminnan paperipuolta. Yli 30 vuotta olen tuota yksityisyrittäjyyttä (toiminimellä ) seurannut, eikä ainakaan voi sanoa, että siinä helpolla pääsisi. Etenkään isäni, joka on minun elinaikanani (31v) pitänyt tasan kolme kesälomaa; viime kesän kesäloma (1,5vk) on niistä pisin. Se on seilannut ympäri maailmaa ja tehnyt pyöreitä päiviä koko elämänsä. Omalla alallaan tunnettu ja nyt monet hänestä riippuvaiset yritykset ovatkin huolissaan siitä, kun isäni on jäämässä muutaman vuoden sisällä eläkkeelle.

Me kaikki lapset olemme lukeneet ihan eri alalle, joten isäni liike loppuu siinä kohtaa, kun hän eläkkeelle jää.

*muoks. Lisätään vielä, että tämä malli on tietysti eri kuin ap:llä, jonka isän yrityksessä on muitakin työntekijöitä kuin oma perhe. Ja siitä (+ muusta) johtuen toiminta tietysti tapahtuu isommalla mittakaavalla.

 

[Rytkäätys]

Kiitos vastauksista, missään nimessä ei ollut tarkoitus "porata", vaan tuoda esille ne jokapäiväiset asiat, jotka kohtaa työelämässä kun on esim. vanhemmillaan hommissa.

Halusin siis vain oikoa käsityksiä. Pienen ajan sisällä olen saanut kuulla useasti kuittailua, (myös kautta rantain) miten helppoa minun oli palata äitiyslomalta töihin kun ei tarvitse töitä tehdä Yksi syy töihin palaamiseeni oli se, että alkoi kiireaika ja minua tarvittiin. Toinen syy mieheni lomautus omasta työpaikastaan, joten hän jäi koti-isäksi.

Ja sitä paitsi sekin on väärä käsitys että varakkaat vanhemmat antaisivat rahaa sumeilematta, meillä kyllä jo penskana piti vähintään piha haravoida tai nurmikko leikata että saatiin karkkirahat... Eikä se ole siitä miksikään muuttunut.

 

[Keittiönoita]

Ja sitä paitsi sekin on väärä käsitys että varakkaat vanhemmat antaisivat rahaa sumeilematta, meillä kyllä jo penskana piti vähintään piha haravoida tai nurmikko leikata että saatiin karkkirahat... Eikä se ole siitä miksikään muuttunut.

Samoja kokemuksia minullakin. Sanonnat "raha ei kasva puussa", "otsansa hiessä on leipänsä ansaittava" yms on mullekin varsin tuttuja.

 

[vieras]

Eihän sitä tarvitse olla kuin yksi tai kaksi tapausta, jotka saavat rahaa tyhjästä isipapalta, niin siinä menee kaikkien muidenkin maine.

 

[Rytkäätys]

Ja sitä paitsi sekin on väärä käsitys että varakkaat vanhemmat antaisivat rahaa sumeilematta, meillä kyllä jo penskana piti vähintään piha haravoida tai nurmikko leikata että saatiin karkkirahat... Eikä se ole siitä miksikään muuttunut.

Samoja kokemuksia minullakin. Sanonnat "raha ei kasva puussa", "otsansa hiessä on leipänsä ansaittava" yms on mullekin varsin tuttuja.

Hehee, me aina siskon kanssa muistellaan niitä meidän lapsuuden oppeja:

- Ne joilla kirjastosta tulee muistutuslappu, istuu linnassa muutaman vuoden päästä kun ei hoitele asioita (vastuuntunto)
- Sitä jos makaa vapaapäivät niin on yhtä kuin tuulen huuhtoma perse (ahkeruus)

Aika natsimeininki oli raha-asioiden suhteen ja sen työn tärkeyden, mutta hyvä lopputulos kuitenkin. Pentuna vaan ei ollut yhtään niin mukavaa. Muistan miten olin kateellinen kavereille jotka saivat lomillaan nukkua vaikka puolille päivin, itsellä soi kello puoli kuudelta ja Tunturi Cityllä ajelin kaupunkiin maalarin apulaiseksi. :heart:

Ja aina; "osta jotain mistä jää muisto", vaikka se ois ollu se vitonen se työpalkka

 

[öh]

Ja sitä paitsi sekin on väärä käsitys että varakkaat vanhemmat antaisivat rahaa sumeilematta, meillä kyllä jo penskana piti vähintään piha haravoida tai nurmikko leikata että saatiin karkkirahat... Eikä se ole siitä miksikään muuttunut.

Juuri näin oli meilläkin. Eikä muuten todellakaan saatu kaikkea sormia napsauttamalla; esimerkiksi mun veli keräsi omaan telkkariinsa rahaa kuin Iisakin kirkkoon, mutta lopulta onnistui sen ostamaan (muistaakseni kerättyään noin vuoden rahaa siihen) ja mulla sama juttu strereoiden kanssa.

Kaikki me lapset olemme aloittaneet kesätyöt ala-asteikäisinä (kuudennella luokalla) kaverimme hernepelloilla. Siellä vierähti useampi kesä. Ja siitä sitten pikku hiljaa muihin hommiin.

Mä olen tuosta työ- ja rahankäyttömallista todella kiitollinen vanhemmilleni. Se on antanut potkua kouluttautumiseen, tehnyt tarkaksi rahankäyttäjäksi ja tuonut sen asenteen, että työ on minulle ilman muuta se juttu, jolla itsensä elättää. Minua ei esimerkiksi koskaan saa kiinni ruikuttamasta, että tuet ovat liian pieniä. Ihan siitä syystä, että ne edustavat mulle väliaikaisuutta (esim. kotihoidontuella olo).

 

[Rytkäätys]

Ja sitä paitsi sekin on väärä käsitys että varakkaat vanhemmat antaisivat rahaa sumeilematta, meillä kyllä jo penskana piti vähintään piha haravoida tai nurmikko leikata että saatiin karkkirahat... Eikä se ole siitä miksikään muuttunut.

Juuri näin oli meilläkin. Eikä muuten todellakaan saatu kaikkea sormia napsauttamalla; esimerkiksi mun veli keräsi omaan telkkariinsa rahaa kuin Iisakin kirkkoon, mutta lopulta onnistui sen ostamaan (muistaakseni kerättyään noin vuoden rahaa siihen) ja mulla sama juttu strereoiden kanssa.

Kaikki me lapset olemme aloittaneet kesätyöt ala-asteikäisinä (kuudennella luokalla) kaverimme hernepelloilla. Siellä vierähti useampi kesä. Ja siitä sitten pikku hiljaa muihin hommiin.

Mä olen tuosta työ- ja rahankäyttömallista todella kiitollinen vanhemmilleni. Se on antanut potkua kouluttautumiseen, tehnyt tarkaksi rahankäyttäjäksi ja tuonut sen asenteen, että työ on minulle ilman muuta se juttu, jolla itsensä elättää. Minua ei esimerkiksi koskaan saa kiinni ruikuttamasta, että tuet ovat liian pieniä. Ihan siitä syystä, että ne edustavat mulle väliaikaisuutta (esim. kotihoidontuella olo).

Juuri tästä täälläkin palstalla oon vääntäny kättä monesti. Mut ei siitä sen enempää... Hirveän paljon vaikuttaa lähtökohdat ja vanhempien suhtautuminen rahankäyttöön ja siihen mistä sitä rahaa saa hankittua ja miten.

 

[Rytkäätys]

Vieläkö ajatuksia herättää?

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Ja sitä paitsi sekin on väärä käsitys että varakkaat vanhemmat antaisivat rahaa sumeilematta, meillä kyllä jo penskana piti vähintään piha haravoida tai nurmikko leikata että saatiin karkkirahat... Eikä se ole siitä miksikään muuttunut.

Samoja kokemuksia minullakin. Sanonnat "raha ei kasva puussa", "otsansa hiessä on leipänsä ansaittava" yms on mullekin varsin tuttuja.

Hehee, me aina siskon kanssa muistellaan niitä meidän lapsuuden oppeja:

- Ne joilla kirjastosta tulee muistutuslappu, istuu linnassa muutaman vuoden päästä kun ei hoitele asioita (vastuuntunto)
- Sitä jos makaa vapaapäivät niin on yhtä kuin tuulen huuhtoma perse (ahkeruus)

Aika natsimeininki oli raha-asioiden suhteen ja sen työn tärkeyden, mutta hyvä lopputulos kuitenkin. Pentuna vaan ei ollut yhtään niin mukavaa. Muistan miten olin kateellinen kavereille jotka saivat lomillaan nukkua vaikka puolille päivin, itsellä soi kello puoli kuudelta ja Tunturi Cityllä ajelin kaupunkiin maalarin apulaiseksi. :heart:

Ja aina; "osta jotain mistä jää muisto", vaikka se ois ollu se vitonen se työpalkka

"Laiskat palelee" ja "rikkaus ei ole tulojen suuruutta, vaan menojen vähyyttä".

Terveisiä yrittäjäperheestä. :wave: