Mikä ihmeen käsitys sen on....?!

[Rytkäätys]

Hyvin monesti kuulee kuittailua ja kommentointia siitä jos on perheyrityksessä töissä. Yleinen käsitys on, ettei siinä tarvitse tehdä mitään, kunhan "muka käy töissä isin firmassa" jne, saa helppoa rahaa ilman koulutusta jnejne.
Kuitenkin jokainen tuntemani perheyrityksen duunari tekee todella ahkeraan töitä, olipa ala mikä tahansa. Itse olen isäni firmassa töissä, olen luultavasti hänen työnsä jatkaja. Uskallan väittää seuraavaa:

- Missään työpaikassa pomo ei ole niin suora "orjapiiskuri" kuin oma läheinen pomona. Kukaan ei anna palautetta niin suoraan kuin oma läheinen.
- Kyseessä on läheisten rahat, ja osittain omatkin, joten motivaatio on taatusti korkeammalla kuin ulkopuolisella esim. myyntityössä.
- Ei ole käsitettä vapaapäivä, olet aina puhelimen päässä vähintään, ja jos mainitset pitämättömistä lomista, alkaa helposti purnaus yms.
- Lähes jokaisella alalla tarvitaan oman alan koulutusta, itselläni on kaksi tutkintoa liittyen alaani, ja olen ollut usealla vieraalla työnantajalla aikaisemmin.
Palkka ei ole normaalia suurempi, esim. minun palkkani on keskiverto verrattuna alaani yleensä.
Tulkaa katkerat napisijat kokeilemaan kuinka herkkua tämä on. Toki on hyviäkin puolia, mutta seuraava "helppo elämä"-kuittailijaa muistelen iltarukouksissa pahalla

 

[mä]

Peesi

 

[Unelmahöttö]

Olen kanssasi samaa mieltä, vaikken ikinä perheyrityksessä ole töissä ollutkaan. Ei varmasti ole helppo paikka. Ainoa helppous kait on, että ei ole tarvinnut töitä paljon haeskella, kun niitä on omasta takaa

 

[Rytkäätys]

Olen kanssasi samaa mieltä, vaikken ikinä perheyrityksessä ole töissä ollutkaan. Ei varmasti ole helppo paikka. Ainoa helppous kait on, että ei ole tarvinnut töitä paljon haeskella, kun niitä on omasta takaa

Se on ilman muuta ollut elämää helpottava asia. Ja moni muukin juttu, esim. jos on sairas niin senkun on sitten kotona. (tosin isä aina kyllä vihjailee miten töihin pitäisi tulla vaikka pää kainalossa) On siis paljon helpottavia juttuja, mutta minulla aina nousee karvat pystyyn kun kuulen vähättelyä tyyliin "isi maksaa". Ihan itse kyllä palkka ansaitaan. Ja luulen että jos esim. isot kaupat menee ohi suun, niin se tuntuu 100 kertaa pahemmalle kun tietää että se on vanhemman elämäntyöstä pois.

 

[ov]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

 

[-Jonttu-]

Jospa ihmiset sekaa perheyrityksen siihen, että työskentelee perheenjäsenen kanssa samassa firmassa (joka siis ei ole perheyritys). Kyllä minä tiedän parikin laiskottelijaa, jotka ovat päässeet isänsä/äitinsä jalanjälkiä pitkin johonkin firmaan töihin. Mutta ei ole siis perheyritys kyseessä. Kyllä perheyrityksissä työskentelevät varmasti tekevät hommia peffa ruvella.

 

[LisaMarie]

Ja missään muualla ei tule yhtä helposti epäselvyyttä siitä, mitä kenen kuuluu tehdä ja koska. Kun ei ole virallisia tyyöaikoja ja työtehtävätkin joustaa enemmän kuin vieraalla, niin sitten kun tulee sanomista jostain, joka ei yhtään liity työhön aletaan ruotia sitä kuka tekee liian vähän ja keta tekee eniten :kieh:

 

[Rytkäätys]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Mulla ei ole huono palkka, siitä en valita. Mutta kun kuuskymppinen isä kyselee kuka lähtee viikonlopuksi messuille seisomaan, niin ei siinä 25-vuotias tytär oikein kehtaa sanoa että mee nyt sinä vain sydänvikoinesi sinne... Rakkaudesta tekee paljonkin uhrauksia. Onneksi nyt mulla on reissutyö vähentynyt kymmenesosaan kun tyttö syntyi. Mutta nyt esim. perjantaina lähden ahmimaan maantietä...

 

[Keittiönoita]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ei toki, mutta ei sitä varmaan yhtä herkästi ala sitä isipappaa oikeuteenkaan vetämään kuin vetäisi jonkun ventovieraan. Monasti siinä perheyrityksessä on - ainakin jossain määrin - selvillä yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Mä olen ollut isipapan firmassa töissä vain joskus ammoisina kouluaikoinani, jolloin vielä aurinko paistoi kesäisin ja talvisin oli lunta. Systeri jatkoi faijan jalanjäljillä, mutta mua ei saisi kuin äärimmäisen pakon edessä menemään sinne töihin

 

[LisaMarie]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ainakin jos on kyse yrittäjäpuolkisoista niin todellakin on. Tai sitten on hyväksyttävä se, että koko perhe menettää tulot. Perheyritykset on yleensä niin pieniä, ettei ole varaa ainakaan ylitöitä teettää vieraalla, hyvä jos on varaa pitää vierasta työvoimaa. Joten jos työt jää tekemättä, omaa oksaansa siinä sahaa.

 

[Rytkäätys]

Ja missään muualla ei tule yhtä helposti epäselvyyttä siitä, mitä kenen kuuluu tehdä ja koska. Kun ei ole virallisia tyyöaikoja ja työtehtävätkin joustaa enemmän kuin vieraalla, niin sitten kun tulee sanomista jostain, joka ei yhtään liity työhön aletaan ruotia sitä kuka tekee liian vähän ja keta tekee eniten :kieh:

Meillä on viralliset työajat, mutta paljon sitä reissuamista ja myyntimatkoja. Sit kun alkaa mainita että mulla ois kahden viikon edestä sisään tehtyjä niin voi havaita selvää mököttämistä... Joskus on vaikea vetää raja siihen että tässä kuitenkin on työntekijä, ei omistaja. Kun helposti pomoihmiset alkaa verrata miten itse ei ole lomia voinut pitää jne....

 

[ov]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Mulla ei ole huono palkka, siitä en valita. Mutta kun kuuskymppinen isä kyselee kuka lähtee viikonlopuksi messuille seisomaan, niin ei siinä 25-vuotias tytär oikein kehtaa sanoa että mee nyt sinä vain sydänvikoinesi sinne... Rakkaudesta tekee paljonkin uhrauksia. Onneksi nyt mulla on reissutyö vähentynyt kymmenesosaan kun tyttö syntyi. Mutta nyt esim. perjantaina lähden ahmimaan maantietä...

Eikä sunkaan olisi mikään pakko. On eri asia rakastaa vanhempiaan kuin suostua työn nimissä ihan mihin vain. Jos suostuu, niin se on ihan oma valinta.

 

[hei]

Mun yks tuttu on isänsä omistamassa apteekissa töissä proviisorina. Isänsä, apteekkari siis, on lähinnä päältä katsoja, tytär johtaa apteekkia vaikka ei siellä oikeastaan kauheesti tee mitään muita työntekijöitä enemmän. Farmaseutit ja toinen proviisori ne sen firman pystyssä pitää osaamisellaan. Saa tytär silti isot manit "johtajana". Eli kyllä se niinkin voipi olla että "isin firmassa" voi päästä helpolla.

 

[ov]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ainakin jos on kyse yrittäjäpuolkisoista niin todellakin on. Tai sitten on hyväksyttävä se, että koko perhe menettää tulot. Perheyritykset on yleensä niin pieniä, ettei ole varaa ainakaan ylitöitä teettää vieraalla, hyvä jos on varaa pitää vierasta työvoimaa. Joten jos työt jää tekemättä, omaa oksaansa siinä sahaa.

Tai sitten voi etsiä jonkun toisen työpaikan.

 

[Rytkäätys]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ainakin jos on kyse yrittäjäpuolkisoista niin todellakin on. Tai sitten on hyväksyttävä se, että koko perhe menettää tulot. Perheyritykset on yleensä niin pieniä, ettei ole varaa ainakaan ylitöitä teettää vieraalla, hyvä jos on varaa pitää vierasta työvoimaa. Joten jos työt jää tekemättä, omaa oksaansa siinä sahaa.

Meillä on yli 50 työntekijää. Ja silti tuotannonpojat saattaa mulle tupakkapaikalla kuittailla jotain siihen tyyliin että "isi maksaa". Joskus tekis mieli sanoo että kahtokaa nyt perkele niitä tilausvahvistuksia kenen nimi siinä myyjän kohdalla on :headwall:

 

[Rytkäätys]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Mulla ei ole huono palkka, siitä en valita. Mutta kun kuuskymppinen isä kyselee kuka lähtee viikonlopuksi messuille seisomaan, niin ei siinä 25-vuotias tytär oikein kehtaa sanoa että mee nyt sinä vain sydänvikoinesi sinne... Rakkaudesta tekee paljonkin uhrauksia. Onneksi nyt mulla on reissutyö vähentynyt kymmenesosaan kun tyttö syntyi. Mutta nyt esim. perjantaina lähden ahmimaan maantietä...

Eikä sunkaan olisi mikään pakko. On eri asia rakastaa vanhempiaan kuin suostua työn nimissä ihan mihin vain. Jos suostuu, niin se on ihan oma valinta.

No tämä mun pointti nyt menee vähän ohi tässä. Ei tietenkään ole mihinkään pakko suostua, mutta jokainen asiasta tietämätön voi unohtaa ne luulot että se on yhtä laiskottelua tää perheen firmassa työskentely...

 

[Keittiönoita]

Tai sitten voi etsiä jonkun toisen työpaikan.

Tämä on erittäin hyvä neuvo. Myös kaikille niille, joilla ei ole töitä

 

[vieras]

Minä jouduin kesätöihin perheeni yritykseen kymmenvuotiaana. Ei paljon auttanut valittaa että kaverit saavat loikoilla rannalla. Töitä oli tehtävä. Joka ikinen kesä. Työajat vaihtelivat minulla enemmän kuin muilla työntekijöillä syystä että oman perheen jäsenelle kehdattiin helpommin sanoa että esim. vapaapäivä on peruttu. Edelleen olen perheemme firmassa töissä ja olen tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä että aikoinaan pakottivat minut töihin ja opettivat työn tekemisen arvon ja sen että raha ei kasva puussa. Olen hyvin ylpeä yrittäjävanhemmistani jotka ovat tosiaankin perse ruvella itse tienanneet kaiken omaisuutensa.

 

[Rytkäätys]

Mun yks tuttu on isänsä omistamassa apteekissa töissä proviisorina. Isänsä, apteekkari siis, on lähinnä päältä katsoja, tytär johtaa apteekkia vaikka ei siellä oikeastaan kauheesti tee mitään muita työntekijöitä enemmän. Farmaseutit ja toinen proviisori ne sen firman pystyssä pitää osaamisellaan. Saa tytär silti isot manit "johtajana". Eli kyllä se niinkin voipi olla että "isin firmassa" voi päästä helpolla.

Tässäkin asiassa voi olla kolikon kääntöpuoli. Mahtaa olla henkisesti raskasta jos siellä tiedostetaan tämä ettei tyttö kykene asioista huolehtimaan. Varmaan huomaa ilmapiirissä...ainakin.

 

[LisaMarie]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ainakin jos on kyse yrittäjäpuolkisoista niin todellakin on. Tai sitten on hyväksyttävä se, että koko perhe menettää tulot. Perheyritykset on yleensä niin pieniä, ettei ole varaa ainakaan ylitöitä teettää vieraalla, hyvä jos on varaa pitää vierasta työvoimaa. Joten jos työt jää tekemättä, omaa oksaansa siinä sahaa.

Tai sitten voi etsiä jonkun toisen työpaikan.

Voi etsiä toisen työpaikan, mutta monesti se työpanos on laskettu niin, että sitten molempien pitää etsiä toinen työpaikka ja jäljelle jää yrityksen velat.
Että oikeastaan pitäis miettiä ennen kun moiseen ryhtyy, mutta yleensä se vaan näyttää aina paperilta paremmalta...

 

[Rytkäätys]

Tai sitten voi etsiä jonkun toisen työpaikan.

Tämä on erittäin hyvä neuvo. Myös kaikille niille, joilla ei ole töitä

Niinpä.... Ja OV:lle.... pitkäjänteisyyttä!!!

 

[ov]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ainakin jos on kyse yrittäjäpuolkisoista niin todellakin on. Tai sitten on hyväksyttävä se, että koko perhe menettää tulot. Perheyritykset on yleensä niin pieniä, ettei ole varaa ainakaan ylitöitä teettää vieraalla, hyvä jos on varaa pitää vierasta työvoimaa. Joten jos työt jää tekemättä, omaa oksaansa siinä sahaa.

Tai sitten voi etsiä jonkun toisen työpaikan.

Voi etsiä toisen työpaikan, mutta monesti se työpanos on laskettu niin, että sitten molempien pitää etsiä toinen työpaikka ja jäljelle jää yrityksen velat.
Että oikeastaan pitäis miettiä ennen kun moiseen ryhtyy, mutta yleensä se vaan näyttää aina paperilta paremmalta...

Joskus on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Mä en käsitä tämmöstä turhanporaamista yhtään.

 

[LisaMarie]

Eipä se ole perheyrityksessäkään pakko suostua kummallisiin työaikohin, huonoon palkkaan, jne...

Ainakin jos on kyse yrittäjäpuolkisoista niin todellakin on. Tai sitten on hyväksyttävä se, että koko perhe menettää tulot. Perheyritykset on yleensä niin pieniä, ettei ole varaa ainakaan ylitöitä teettää vieraalla, hyvä jos on varaa pitää vierasta työvoimaa. Joten jos työt jää tekemättä, omaa oksaansa siinä sahaa.

Tai sitten voi etsiä jonkun toisen työpaikan.

Voi etsiä toisen työpaikan, mutta monesti se työpanos on laskettu niin, että sitten molempien pitää etsiä toinen työpaikka ja jäljelle jää yrityksen velat.
Että oikeastaan pitäis miettiä ennen kun moiseen ryhtyy, mutta yleensä se vaan näyttää aina paperilta paremmalta...

Joskus on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja. Mä en käsitä tämmöstä turhanporaamista yhtään.

Eiköhän se avioerotilastoissa näy, että niin moni lopulta joutuu tekemään.

 

[Nina]

Ihan hyvä, että otit asian esiin. Minulla ainakin on ollut sellainen käsitys, että iskän firmassa pääsee helpolla, on vähän niinkun listoilla vaan. Mutta nyt kun ajattelen asiaa niin kuin sen esitit, niin ymmärrän kyllä ihan täysin. Pakkohan sen perheyrityksen eteen on paiskoa hommia, jos itse niistä tuloksista aikoo nauttiakkin.

Mun virheellinen käsitys on varmasti tullu niistä muutamista opiskeluaikojen kavereista jotka oli saanu iskältä työtodistuksia että on kovasti töitä tehty. Sai paljon pisteitä opiskelupaikkaa hakiessa.. Vaikka ei olis päivääkään iskälle töitä tehny..

 

[Rytkäätys]

Minä jouduin kesätöihin perheeni yritykseen kymmenvuotiaana. Ei paljon auttanut valittaa että kaverit saavat loikoilla rannalla. Töitä oli tehtävä. Joka ikinen kesä. Työajat vaihtelivat minulla enemmän kuin muilla työntekijöillä syystä että oman perheen jäsenelle kehdattiin helpommin sanoa että esim. vapaapäivä on peruttu. Edelleen olen perheemme firmassa töissä ja olen tosi kiitollinen vanhemmilleni siitä että aikoinaan pakottivat minut töihin ja opettivat työn tekemisen arvon ja sen että raha ei kasva puussa. Olen hyvin ylpeä yrittäjävanhemmistani jotka ovat tosiaankin perse ruvella itse tienanneet kaiken omaisuutensa.

Tämä on niin totta! :flower: Upeaa!
Sama se oli meillä, kesätöihin piti mennä, ei puhettakaan mistään kesälomista. Silloin harmitti, mutta työnteko on nyt niin luonteva osa elämää, ettei voi aina käsittää niitä, joilla ei siihen oikeasti kiinnostusta ole. Ja sitten ne puheet porvareista. :kieh: Mun isä teki pikkupoikana vastoja torille myyntiin ja sai sillä ruokaa. Sieltä on noussut tähän missä nyt on.