Mikä ihme tuolla 7v tytöllä on?

["vieras"]

Yhtäkkiä reippaasta ekaluokkalaisesta on tullut itkuherkkä ja pelokas. Saattaa alkaa itkeä ihan ilman syytä tai ei itsekään tiedä miksi itkee. Koulusta piti hakea eilen kesken päivän pois, kun oli pari tuntia siellä itkeskellyt, mutta ei osannut sanoa, miksi itkettää. Ei saa illalla unta jos on omassa huoneessa varsinkaan jos on koulupäivä seuraavana päivänä.

Olen kysellyt kaikki mahdolliset, ei kiusata, ei oo koulussa sattunu mitään, ei koulumatkalla, ei tunneilla.. Ei oo elämäntilanne mitenkään muuttunu kotonakaan. Onko tämä vaan joku vaihe, vai mitä ihmettä? Isomman sisaruksen kanssa ei oo tämmöistä ollu koskaan.

Sitten saattaa pelätä ihan ihmeellisiä juttuja. Tyyliin, kun jossakin oli kuva karvaisesta autosta, niin pelkää, et meidän autosta tulee sellainen.

Alan olla aika hukassa tuon tytön kanssa.

 

["otto"]

Luultavasti tuo menee ohi iän ja kokemuksen karttuessa. Joku voisi keskustella lapsen kanssa unen, mielikuvituksen ja reaalimaiilman eroista. Kuten siitä, että maailma, tavarat ja ihmiset pysyvät yleensä suurin piirtein ennallaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25523948]Yhtäkkiä reippaasta ekaluokkalaisesta on tullut itkuherkkä ja pelokas. Saattaa alkaa itkeä ihan ilman syytä tai ei itsekään tiedä miksi itkee. Koulusta piti hakea eilen kesken päivän pois, kun oli pari tuntia siellä itkeskellyt, mutta ei osannut sanoa, miksi itkettää. Ei saa illalla unta jos on omassa huoneessa varsinkaan jos on koulupäivä seuraavana päivänä.

Olen kysellyt kaikki mahdolliset, ei kiusata, ei oo koulussa sattunu mitään, ei koulumatkalla, ei tunneilla.. Ei oo elämäntilanne mitenkään muuttunu kotonakaan. Onko tämä vaan joku vaihe, vai mitä ihmettä? Isomman sisaruksen kanssa ei oo tämmöistä ollu koskaan.

Sitten saattaa pelätä ihan ihmeellisiä juttuja. Tyyliin, kun jossakin oli kuva karvaisesta autosta, niin pelkää, et meidän autosta tulee sellainen.

Alan olla aika hukassa tuon tytön kanssa.[/QUOTE]

ei vaan halua kertoa sinulle! Sano jos tuntuu pahalta niin kerro eine muuten selviä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25523948]Yhtäkkiä reippaasta ekaluokkalaisesta on tullut itkuherkkä ja pelokas. Saattaa alkaa itkeä ihan ilman syytä tai ei itsekään tiedä miksi itkee. Koulusta piti hakea eilen kesken päivän pois, kun oli pari tuntia siellä itkeskellyt, mutta ei osannut sanoa, miksi itkettää. Ei saa illalla unta jos on omassa huoneessa varsinkaan jos on koulupäivä seuraavana päivänä.

Olen kysellyt kaikki mahdolliset, ei kiusata, ei oo koulussa sattunu mitään, ei koulumatkalla, ei tunneilla.. Ei oo elämäntilanne mitenkään muuttunu kotonakaan. Onko tämä vaan joku vaihe, vai mitä ihmettä? Isomman sisaruksen kanssa ei oo tämmöistä ollu koskaan.

Sitten saattaa pelätä ihan ihmeellisiä juttuja. Tyyliin, kun jossakin oli kuva karvaisesta autosta, niin pelkää, et meidän autosta tulee sellainen.

Alan olla aika hukassa tuon tytön kanssa.[/QUOTE]

Meillä on vähän samatilanne 6- vuotiaan kanssa. Itkee eskarissa kun on hiukset huonot ja vaatteet ja piirustukset, on todella itkuherkkä nykyään. Nyt itki sängyssä kun ei saa itkua loppumaan. Olen kanssa yrittänyt kysellä ja sanoo että kun ei ole kavereita eskarissa

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä kun en voi kaveriksikaan muuttua, juteltu ollaan paljon mutta ei se sitä paremaksi tee?

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mistäs ne lapset tietää mikä on kiusaamista ja mikä perustilanne ilman kiusaamista, ellei ole kokenut kuin toista.. Kiusaaminen voi olla paljon hienovaraisempaa kuin näkyvä tuuppiminen tai nimittely, varsinkin tytöillä. Ei sitä pieni lapsi osaa edes välttämättä kiusaamiseksi nimetä, tuntuu vaan pahalta.

 

["a.p"]

Olen koittanut kysellä vähän joka kantilta ja monessa tilanteessa, vaivihkaakin, mutta en saa irti mitään.. Ja kyllä kertoo asioistansa muuten paljonkin.
Isosisko on samassa koulussa ja ei oo huomannu mitään kiusaamishommaa ja välitunneillakin näyttää olevan kavereita.

En tiedä mitä tässä vois tehdä. Tänään oli kotona, kun eilen oli ripuli(mahatautiako?) mut ei oo tänään ollu mitään ja huomenna pitäis mennä kouluun. Mut mitenhän se onnistuu, kun itkee vaan siellä.

 

["remu"]

Koululaisen asioista keskustelkaa opettajan, terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, minä puhuin terkan kanssa ja hän pyysi kuraattoria juttelemaan lapsen kanssa, lapsi käy mielellään siellä jutustelemassa, ollaan yhdessäkin puhuttu, eskarilaisen asioissa puhukaa tarhassa ja sit on neuvola josta voi kysyä apua jos tuntuu, että itse on neuvoton..

 

["otto"]

Koulussa tietysti kuulee myös monenlaisia juttuja, jotka voivat saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja herättävät pelkoja.

 

["a.p"]

Mistäs ne lapset tietää mikä on kiusaamista ja mikä perustilanne ilman kiusaamista, ellei ole kokenut kuin toista.. Kiusaaminen voi olla paljon hienovaraisempaa kuin näkyvä tuuppiminen tai nimittely, varsinkin tytöillä. Ei sitä pieni lapsi osaa edes välttämättä kiusaamiseksi nimetä, tuntuu vaan pahalta.

Tytöllä on kyllä paljon kavereita, aina on ollut ja käy mielellään leikkimässä heillä ja pyytää meillekin.

On joskus ollut jotakin kränää kavereitten kans, mut on kyllä kertonu ja ne on selvitetty.

 

[Wandii]

Jos tuo nyt kestää yhtään kauempaa kuin pari päivää, niin ottaisin yhteyttä terveyskeskukseen ja tyttö psykologille. Jatkuva itkeskely ei ole minusta ihan normaalia, vaikka toki on vaiheita, että helpommin pelottaa ja on herkempänä kaikille asioille.
Psykologi vois osata kysyä ne oikeat kysymykset myös sen selvittämiseksi, että kiusataanko koulussa tai onko jotain muita ongelmia, jos tyttö ei sinulle kerro tai et osaa kysyä.

Tule mieleen jotain ahdistuneisuusjuttuja, joita hän ei osaakaan käsitellä ja ne vaan paisuu ja paisuu...

 

["a.p"]

[QUOTE="remu";25524116]Koululaisen asioista keskustelkaa opettajan, terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, minä puhuin terkan kanssa ja hän pyysi kuraattoria juttelemaan lapsen kanssa, lapsi käy mielellään siellä jutustelemassa, ollaan yhdessäkin puhuttu, eskarilaisen asioissa puhukaa tarhassa ja sit on neuvola josta voi kysyä apua jos tuntuu, että itse on neuvoton..[/QUOTE]

Terveystarkastus on parin viikon päästä hänellä. Silloin viimeistään päästään puhumaan kouluterveydenhoitajan kanssa asiasta. Mut pitäis sinne asti selvitä jos ei aikaisemmaksi saa muutettua aikaa.

 

[Wandii]

[QUOTE="a.p";25524155]Terveystarkastus on parin viikon päästä hänellä. Silloin viimeistään päästään puhumaan kouluterveydenhoitajan kanssa asiasta. Mut pitäis sinne asti selvitä jos ei aikaisemmaksi saa muutettua aikaa.[/QUOTE]

Jos lapsi vaan itkee, niin minusta se on kiireellisen lähetteen paikka lastenpsykiatrille...

 

["a.p"]

Jos tuo nyt kestää yhtään kauempaa kuin pari päivää, niin ottaisin yhteyttä terveyskeskukseen ja tyttö psykologille. Jatkuva itkeskely ei ole minusta ihan normaalia, vaikka toki on vaiheita, että helpommin pelottaa ja on herkempänä kaikille asioille.
Psykologi vois osata kysyä ne oikeat kysymykset myös sen selvittämiseksi, että kiusataanko koulussa tai onko jotain muita ongelmia, jos tyttö ei sinulle kerro tai et osaa kysyä.

Tätä on ollut aikaisemmin satunnaisesti, mut eilen tosiaan piti hakea koulusta kesken päivän, kun oli vaan itkeny.. Mietin, et jos pitäisin loppuviikon kotona rauhoittumassa, et jos sais jotakin irti tuosta tytöstä ja tilanteen helpottamaan.

 

["a.p"]

Jos lapsi vaan itkee, niin minusta se on kiireellisen lähetteen paikka lastenpsykiatrille...

Tänään oli kotona koko päivän. Muutaman kerran itki "ilman syytä". Muutaman kerran itki väärään kohtaan kasvavaa hammastaan ja sitä, et jos hänelle pitää laittaa raudat. Koitin kyllä selittää tuota hammasjuttua parhaani mukaan, et ei sitä tarvis murehtia.

Mut suurimmaksi osaksi meni ihan hyvin ja leikki sisarusten kans ja rakenneltiin palapelejä yms.

 

["äiti"]

Meillä 6v neiti, joka lähes joka päivä saa itku kohtauksen, yhden tai kolme. Millon ruoka on pahaa, milloin kavereiden kanssa ei leikit miellytä, milloin on kylmä, milloin ei halua hammaspesulle.... aiheita on pilvin pimein, mistä alkaa itkemään....
Olen totaallisen hukassa, keskustellaan asioista ja hän itsekkin ymmärtää keskustelun jälkeen, miten hassulle asialle hän itki.....Ikä kauteen liittyvää, mutta jotenkin tuntuu toivottomalta,,, onko tämä normaalia...., mliloin olis syytä huolestua... ???

 

[Silja.S]

Joskus lapselle tekee hyvää jutella jollekin muulle kuin omalle äidille. Mitäs jos veisit lapsen esimerkiksi juttelemaan perheneuvolan psykologille? Todennäköisesti ei ole mitään kamalaa, mutta entä jos sitten sattuukin olemaan jokin pahasti vialla, etkä ota siitä selvää? Ulkopuolinen kuuntelija voisi auttaa. Mitä siinä häviää, jos vie lapsen juttelemaan?

 

["Mintus"]

Ne on kyllä tosi herkässä iässä. Myös jokin kaverin kertoma asia voi ahdistaa, meillä murehditaan nyt parhaan kaverin vaarin keuhkosairautta. Tytöt puhuvat keskenään niistä mitä ovat vanhemmilta kuulleet, eikä niillä välttämättä kaikkeen vielä ymmärrys riitä vaikka hyvin osaavatkin nähdä vanhempien huolen.