Mikä ihme mulla voi olla?

[vieraswwww]

Mulla on ollut jo 3-4 vuotta todella oudon tokkurainen olo, kuin en olisi täysin läsnä hetkessä. Jotenkin asioiden mieleenpainaminen on myös hankalaa. Väsyttää koko ajan ja olo on ahdistavan epätodellinen/huimaava, vaikka nukkuisin miten hyvin tahansa. Toisaalta käyn ylikierroksilla. Nytkin on ihan järkyttävän outo olo, kehokin tuntuu todella oudolta, oudon "painottomalta". Saan tämän takia paniikki-ahdistuskohtauksia. Tuntemukset ovat pahentuneet tässä lähiaikoina. Jotenkin tuntuu siltä kuin olisin koko ajan nukahtamispisteessä, vaikka ei vaikuta normi unisenväsyneeltä. Aivan kuin koko keho yrittäisi "sammua".

Pari vuotta sitten mulla todettiin anemia (hb pudonnut todella alas), mutta hb saatiin nostettua takaisin normilukemiin raudalla. Vuoden päästä hb oli kuitenkin pudonnut taas melko alas, joten käytän taas rautaa, eli anemiaa mulla tuskin on.

 

[huhh]

Aika selkeeltä kilpirauhasen vajaatoiminnalta kuulostaa. Aivan kuin oma elämä 8v sitten.

 

[viers]

Ahdistukselta kuulostaa.

 

[Miili]

Kilpirauhasen toimintahäiriötä minäkin veikkaisin.

 

[minä,]

B12-vitamiinipuutoksen oireet

B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo, ks. «Punasoluindeksit»3), minkä vuoksi sitä kutsutaan megaloblastiseksi anemiaksi. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta.

Hermoston oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöinä, jotka saattavat olla pysyviä.

 

["Hanna"]

Itselläni kilpirauhasen vajaatoiminta oireili aika pitkälti noin. Muitakin oireita oli pitkä liuta.
Arvot mulla siltikin oli viitteiden sisällä. Onneksi lääkäri kuunteli enemmän oireita kuin viitearvoja.

 

[samat]

Kilpirauhasen vajaa toiminta. Samat oireet kun mulla kun todettiin itellä se. Mulla meni niin pahaksi että kävelin seiniä pitkin ja oli ihan kamalat rytmihäiriöt! Käy verikokeissa

 

[vieraswww]

Tuskinpa on b12-vitamiinin puutos, kun MCV-arvo oli matala.

Vajaatoimintaan kuuluu kai lihominen? Mulla ei ole tuollaista. Eikä myöskään turvotusta tai kuukautishäiriöitä. Palelen aika helposti, mutta saatan yhtäkkiä myös alkaa hikoilla hirveästi naamasta.

Tää kehon "sammumistunne" on ihan kamala . Jotenkin musta vain tuntuu kuin menettäisi ns. sisäisen kosketuksen itseeni ja taju meinaisi lähteä. Vaikkei olekaan mitään näköhäiriöitä, paitsi sellaista outoa sumeudentunnetta kun tuo tunne on rajusti päällä. Välillä mulle tulee tunne siitä että täytyy tarrata jostain pöydänkulmasta ym. kiinni että "tiedän" olevani olemassa. Kuulostaa varmaan tosi oudolta enkä ymmärrä tätä itsekään. Pelottaa ihan valtavasti.

Voiko kilpirauhanen oireilla aaltoilevasti vuosien aikana, että välillä on hyviä kausia ja välillä huonoja?

 

[kilpparit]

kilpirauhaskokeisiin mars ! itsellä ihan samat oireet aikanaan, ajoittain vieläkin kun arvot hyppelee

 

[Happygirl-91]

Oletko käynyt lääkärissä? Noi voi olla myös psykosomaattisia oireita, mutta ehdottomasti pitää tarkastuttaa lääkärillä joka tapauksessa. Saatko kaikkia vitamiineja tarpeeksi ettei ole vaikka joku hormonaalinen juttu ettei ne imeydy? Harrastatko liikuntaa? Voisiko olla diabetes?

 

["Hanna"]

Tuskinpa on b12-vitamiinin puutos, kun MCV-arvo oli matala.

Vajaatoimintaan kuuluu kai lihominen? Mulla ei ole tuollaista. Eikä myöskään turvotusta tai kuukautishäiriöitä. Palelen aika helposti, mutta saatan yhtäkkiä myös alkaa hikoilla hirveästi naamasta.

Tää kehon "sammumistunne" on ihan kamala . Jotenkin musta vain tuntuu kuin menettäisi ns. sisäisen kosketuksen itseeni ja taju meinaisi lähteä. Vaikkei olekaan mitään näköhäiriöitä, paitsi sellaista outoa sumeudentunnetta kun tuo tunne on rajusti päällä. Välillä mulle tulee tunne siitä että täytyy tarrata jostain pöydänkulmasta ym. kiinni että "tiedän" olevani olemassa. Kuulostaa varmaan tosi oudolta enkä ymmärrä tätä itsekään. Pelottaa ihan valtavasti.

Voiko kilpirauhanen oireilla aaltoilevasti vuosien aikana, että välillä on hyviä kausia ja välillä huonoja?

Ei mullakaan ole kk-häiriöitä, lihomista taikka turvotusta. Oireet on jokaisella yksilölliset.

Mulla on liuskoittuvat ja pehmeät kynnet, palelua, kuiva ja hilseilevä iho, väsymys, paniikkikohtaukset, sydämen tykytykset, haluttomuus, näköhäiriöitä, vatsavaivaa, vaikeus ymmärtää asioita, kuulon huonontuminen jne...

 

["mammamii"]

Ihana kuulla että en ole ainut noista oireista kärsivä! Oikeesti ne on ihan pelottavia ne oireet ja mulla meni 3kk ennenkuin alkoi lääke kunnolla auttamaan koska en mennyt ajoissa lääkäriin ja lääkärit ensin epäilivät että vika on päässä! Ole tiukkana että lääkäri laittaa kokeisiin! Niin muuten kun minulta otettiin eka kokeet niin ne oli normaalien rajoissa mutta kahden päivän päästä otettiin uudestaan niin arvot oli ihan päin seiniä! Tiesin vaatia kahdet kokeet koska äidillä oli kokemusta kilpirauhasten ongelmista ja käski otattaa kahdet

 

[vieraswww]

Olen käynyt lääkärissä, mutta lääkäri ei oikein tunnu ymmärtävän oireita. Luulee että tarkoitan etten tunne kosketusta iholla, on puutumista/pistelyä tai voimattomuutta. Mutta kun ei ole mitään noista, kosketusaisti, refleksit ym. ovat ihan kunnossa. En vain tunne kehoani sisältäpäin, tunnen olevani täysin painoton ja kehoton + tuo "sammumisen" tunne. Sitten alan panikoida kun tuntuu aivan kamalalta. Tietysti tiedostan että mulla on keho, mutta kun sen tunne on poissa.

Oon miettinyt että olisiko matala verenpaine kyseessä, mutta arvot ovat normaalilukemissa. Verensokerista en osaa sanoa, mutta eikö esim. sokerin pitäisi auttaa tuohon? Olen kokeillut, mutta ei apua. Vitamiininpuutolsista en osaa sanoa. Voisiko mikään puutos silti aiheuttaa tällaista oloa? Hormoneistakaan en osaa sanoa.

Olen lukenut myös dissosiaatiosta, mutta en oikein tiedä kun ei ole mitään lapsuusiän traumoja.

 

[Happygirl-91]

Olen käynyt lääkärissä, mutta lääkäri ei oikein tunnu ymmärtävän oireita. Luulee että tarkoitan etten tunne kosketusta iholla, on puutumista/pistelyä tai voimattomuutta. Mutta kun ei ole mitään noista, kosketusaisti, refleksit ym. ovat ihan kunnossa. En vain tunne kehoani sisältäpäin, tunnen olevani täysin painoton ja kehoton + tuo "sammumisen" tunne. Sitten alan panikoida kun tuntuu aivan kamalalta. Tietysti tiedostan että mulla on keho, mutta kun sen tunne on poissa.

Oon miettinyt että olisiko matala verenpaine kyseessä, mutta arvot ovat normaalilukemissa. Verensokerista en osaa sanoa, mutta eikö esim. sokerin pitäisi auttaa tuohon? Olen kokeillut, mutta ei apua. Vitamiininpuutolsista en osaa sanoa. Voisiko mikään puutos silti aiheuttaa tällaista oloa? Hormoneistakaan en osaa sanoa.

Olen lukenut myös dissosiaatiosta, mutta en oikein tiedä kun ei ole mitään lapsuusiän traumoja.

Uudelle lääkärille mars! Tarvitset perusteellisen tutkimuksen, ihan mahdoton netin välityksellä arvuutella mikä voisi olla. Ehdottomasti uus aika ja kirjoitat vaikka paperille mitä kaikkea tunnet ja pelkäät ja epäilet. Sitten kerrot rauhassa lääkärille omat fiilikset. Voit ottaa myös läheisesi mukaan.

 

[vieraswww]

mammamii, oliko sulla siis samanlaista painottomuuden ja kehottomuuden tunnetta? Enkä ymmärrä tuota samanikaista huimauksentunnettakaan, kun ei ole mitään keinuttavaa, pyörryttävää, vaan tuntuu erikoisena lievänä tunteena koko ajan.

Välillä mietin että ovatkohan nämä kaikki tuntemukset vain mun ajatusten tuotosta,mutta tuntuu niin mahdottomalta.

 

[Cassu]

Vahvasti veikkaisin kilpparia. Se meinaan tekee kaikennäkösiä oireita vaikka arvot ois viitteissäkin.. Itellä oli pitkä oirelista aikoinaan ja nyt ne on lähes muisto vaan. Toi olon vaihtelukin on normaalia. Mä luulin monta vuotta et mulla on syysmasennus ja että mun mummo on maanis-depressiivinen kun se meni masentuneesta maaniseks aina kausittain. Kun aloin ite ottaa selvää enemmä vajaatoiminnasta tajusin kuin väärässä oonkaan ollu. Lämpimästi suosittelen käymään verikokeissa ja lukemaan tosta lisää..

 

[vieraswww]

Täytyisi ehkä mennä kokeisiin. Jotenkin vaan pelkään että ei olekaan kilpparista johtuvaa, tai yksikään lääkäri ei osaa auttaa . Eikö tyroksiinitaso ole muuten huonoin aamuisin? Kun iltaa kohden pikemminkin mun olo aina tuntuu pahenevan.

 

[gyhujiko]

Kuvattu tila voi olla psyykkinenkin, mutta fyysiset syyt on syytä sulkea ensin pois.

 

[vieraswww]

Mulla kyllä on ennen tän olon alkamista ollut taipumusta saada paniikkikohtauksia, mutta ei ennenkään ole oirehtinut tällä tavalla. Toisaalta mietin tätä oloani ihan jatkuvasti kun pelottaa.

Oon miettinyt niskojen jumitustakin, mutta en tiedä aiheuttaisiko tällaista. Asentohuimauskin on käynyt mielessä tai jokin muu korvaperäinen, mutta tuskin olisivat olisivat olleet näin kauan.

 

["Hilda"]

Kuulostaa ihan oireiltani kovan stressin aikana.
Töissä oli tosi kamala tilanne ja porukkaa irtisanoutui rytinällä. Minuakin hiillostettiin pihalle, mutta uutta työpaikkaa ei ollut tiedossa. Tuntui, että identiteettini murennetaan kun työ jota olin tehnyt pitkään ja ylpeydellä, saanut hyvää palautetta ja tulosta, vietiin minulta yhtäkkiä syyttämällä minua huonoksi työntekijäksi ja keksimällä virheitä joita muka olin tehnyt. Samaan syssyyn lapseni ja äitini sairastui vakavasti jne.. Tuntui, että en yhtäkkiä enää elänyt omaa elämääni vaan jotain painajaista.

Älä missään nimessä häpeile tai pelkää oireitasi. Marssi lääkäriin ja sano tiukasti haluavasi, että kaikki fyysiset sairaudet suljetaan pois ja mikäli mitään ei löydy haluat lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle (työterveyspsykologille jos olet töissä). Sano, että tiedostat mahdollisuuden siihen, että oireet ovat psyykkisiä, mutta ensin haluat poissuljettavan muut mahdollisuudet.

Psyykkisissä oireissa on se hyvä puoli, että monesti kun niiden syyt löytyy ne voi korjata. Hyvin usein syyt liittyy elämäntilanteeseen ja asioihin jotka ovat muutettavissa ja parannettavissa. Asioitten tunnstamiseen, näkemiseen, uskomiseen tai hyväksymiseen vaan tarvitaan joskus toisen ihmisen apua.

Omakin oloni helpottui huomattavasti kun löysin uuden työpaikan. Pattitilanteessa ollessani kuitenkin pelkäsin tulevani hulluksi, enkä suostunut myöntämään aluksi etten meinaa henkisesti kestää tilannetta.

Toivottavasti syyt löytyvät ja helpotus myös

 

[vieraswww]

Muutamat asiat ovat kyllä painaneet mieltä ja ahdistaneet jo useamman vuoden. Toisaalta mulla oli kyllä yhdessä vaiheessa parempi, aika pitkäkin kausi tämän oudon olon kanssa, vaikka huolenaiheet olivat mielessä silloinkin. En sitten tiedä olisivatko nuo huolet kuitenkin tämän kaiken takana. Musta vaan tuntuu että noihin huoliin ei ole olemassa minkäänlaista ratkaisua. Huolet eivät ole mitään "elämää suurempia", mutta ahdistavat mua silti todella kovasti. Toisaalta koen myös syyllisyyttä siitä että murehdin tällaisia asioita, kun on ihmisiä joilla menee paljon huonommin eivätkä silti ole näin ahdistuneita.

 

["Hilda"]

Muutamat asiat ovat kyllä painaneet mieltä ja ahdistaneet jo useamman vuoden. Toisaalta mulla oli kyllä yhdessä vaiheessa parempi, aika pitkäkin kausi tämän oudon olon kanssa, vaikka huolenaiheet olivat mielessä silloinkin. En sitten tiedä olisivatko nuo huolet kuitenkin tämän kaiken takana. Musta vaan tuntuu että noihin huoliin ei ole olemassa minkäänlaista ratkaisua. Huolet eivät ole mitään "elämää suurempia", mutta ahdistavat mua silti todella kovasti. Toisaalta koen myös syyllisyyttä siitä että murehdin tällaisia asioita, kun on ihmisiä joilla menee paljon huonommin eivätkä silti ole näin ahdistuneita.

Kuule, jos "häpeilet" huoliasi niin se vaan pahentaa oloasi. Häpeily on ihan turhaa. Luota siihen, että sinulla on omat hyvät syysi olla huolissasi juuri niistä asioista joista olet huolissasi. Jos käyt juttelemassa jonkun mukavan ihmisen kanssa niistä huolenaiheistasi voitkin huomata ja ymmärtää mitkä asiat ovat johtaneet siihen, että ahdistut juuri noista asioista. Huolesi eivät ole vähempiarvoisempia kuin jonkun toisenkaan. Jos huolet tekevät olon huonoksi niin silloin ne ovat selvittelyn arvoisia!

Yllättävän monelle asialle voi tehdä jotain. Jos ei muuta niin oppia sopeutumaan. Siihen voi tarvita apua. Älä pelkää, äläkä häpeile!

Ensin selvittelet fyysisen puolen ja sitten lähdet selvittelemään psyykkistä puolta jos tarvis. Ota se mielenkiintoisena tutkimusmatkana vastaan. Lähdet sinne asenteella "en tiedä onko vika täällä mutta katsotaan!".

Stemppiä ja rohkeutta matkaan!

 

[siia]

Niska-hartiajumi? Itselläni ihan samat oireet, ollut jo 7vuotta, kun ei ole ollut rahaa yksityisellä hoitaa.Nyt vihdoin tullut kunnallisen puolelta fysioterapiaa ja ryhdin korjaantuessa alkanut vähän helpottaa. Mulla ei varsinaisesti ole ollut lihakset kipeet, mutta veri ei vain pääse kunnolla aivoissa kiertämään ja siitä tuo olo tulee.

 

["jumi"]

Komppaan tuota niska-hartiajumia. Itselleni tuli samanlaisia oireita, myös paniikkikohtauksia, epätodellista oloa, rytmihäiriötuntemuksia jne. Ensmimäisen kerran hyperventilaatiokohtauksen saatuani luulin saavani sydänkohtauksen. Ambulanssilla sairaalaan. Epäilin sitten sydänvikoja jne, kävin tutkittavana, uusia paniikkikohtauksia tuli. Olo oli kuin toisen ruumiissa jne. Luulin hengenlähdön olevan tulossa.

Samaan syssyyn oli myös päänsärkyä ja niskakipuja, joita oli ollut vuosia. Aivokasvainta jo epäilin. Niskavaivoja helpottamaan menin kuitenkin hyvälle hierojalle. Yllättäen muutkin oireet alkoivat kadota hierojalla käyntien jälkeen. 4 kerran jälkeen olo alkoi olla ihan toinen, ja painikkikohtaukset "ruumiistapoistumistuntemuksineen" vähitellen katosivat. Vaikuttaa ehkä uskomattomalta, mutta pelkästään jumissa oleva kaula-rintaranka voi aiheuttaa sympaattisen hermoston toimintahäiriöitä ja sitä kautta jos vaikka mitä oireita, joista lähtee liikkee melkoien psykofyysinen noidankehä.

Liikunnan lisääminen, istumisen vähentäminen, jumppaaminen, venyttey ja hierojakäynnit ovat pitäneet iseltäni nuo oireet poissa.

 

[vieraswww]

Mulla kyllä on niska ja hartiat ihan jumissa ja kiristää juurikin rintalastasta. Ja ehkä tämä outo olo on juuri sitä ruumiista poistumisen tunnetta? Kun tuntuu juuriki siltä kuin mieli olisi tässä mutta ei keho, tai että mieli olisi jotenkin irti ruumiista, en tiedä.. Voisihan sitä fysioterapiaa ja hierontaakin kokeilla. Ehkä sitten puhumaan jollekin näistä tuntemuksista jos ei meinaa millään helpottaa.

Kiitos kaikille tsemppamisista.