A
AP:lle
Vieras
Oho, onpa kirjoitukseni herättänyt heti kärkeviä kommentteja. En väitä, että MINÄ olisin aina tehnyt asioita lapseni parhaaksi. Olen joutunut viemään lapseni päiväkotiin hoitoon heti vanhempainloman jälkeen, mutta olen silti sitä mieltä, että kotihoito olisi ollut lapsilleni parempi vaihtoehto kuin päiväkotihoito. En ala tästä nyt googlettamaan ja etsimään tutkimustulosta, koska tiedän, että esim. kuntatasolla halutaan tukea juuri alle 3-vuotiaitten kotihoitoa siksi, että sen katsotaan olevan niin kunnalle edullisempaa kuin myös lapselle itselleen parempaa. Olen itse työni puolesta sosiaaliasioissa mukana ja YLEISESTI ollaan sitä mieltä, että alle 3-vuotiaalle paras hoito on kotihoito.
Esimerkiksi neuvolan ohjeiden mukaan nyrkkisääntönä on se, että vauva voisi olla yötä pois kodista (pois vanhempien luota) 1 yö per ikävuosi. Tämäkään ei ole omakeksimäni asia, vaan keskivertolapselle oleva nyrkkisääntö. Sairastuin itse vaikeasti ja yksivuotiaani joutui olemaan viikon hoidossa mummolassa ja kyllä, lapselleni se oli kova paikka, mutta hän sopeutui tilanteeseen kyllä. Oli silti itkuinen, vaikka olikin normaalisti reipas ja hymyilevä.
En ole omaa aiempaa kirjoitustani tarkoittanut missään tapauksessa provosoivaksi enkä riidan haastamiseksi. Tässä kirjoittelussa on vaikea löytää oikeaa sävyä, jottei lukijat vedä herneitä nenään. Itse en ainakaan kirjoittele täällä niin, että viilaisin tekstiä, vaan oikolukematta tekstiä vain kirjoitan asioita, jonka vuoksi tietysti tulee joskus liikaa "särmää" asioihin.
Haluan silti olla tässä joidenkin kommentoijien kanssa eri mieltä siinä, että MINUN mielestäni on hyvä asia, että on olemassa suosituksia (esim. neuvolan suositukset kiinteiden ruokien aloittamisesta), koska niiden tarkoitushan on antaa neuvoa ja opastusta erityisesti ensimmäisen lapsen vanhemmille, joilla ei välttämättä ole vertaistukea. Joku asiantuntijahan niitä ohjeistuksia kirjoittaa koskipa ne sitten rokotussuosituksia, ravitsemuksellisia suosituksia, imetyksen kestoa, kasvukäyriä jne.
Pelkkään maalaisjärkeen en tosiaankaan luottaisi kaikkien kohdalla. Mieheni siskon mielestä esimerkiksi on ihan okei antaa pieni luunappi tai tukistus, vaikka kaikenlainen ruumiillinen kurittaminen on laissakin kielletty. TÄSSÄKIN asiassa ollaan eri mieltä ("Ei minullekaan ole ollut siitä mitään haittaa" jne). Mieheni toinen sisko puolestaan juo kaljaa viikonloppuisin eikä pidä sitä ollenkaan pahana, että on pienessä humalikkaassa, vaikka kotona pyörii pieniä lapsia jne.
Itse yritän olla äitinä niin hyvä kuin mahdollista. Tunnistan kyllä omat virheeni ja perheen murrosikäinen kyllä palauttaa maan pinnalle. En myöskään ole täydellinen äiti, vaan olen joutunut tekemään myös ratkaisuja, jotka eivät ole lapsen kehitykselle parasta mahdollista (mm. avioero, unikoulu vauvalle). Siitä huolimatta minusta on hyvä, että on olemassa suosituksia, jotta tarvittaessa voi tukeutua niihin ja asettaa tavotteita esim. imetyksen suhteen. Loppukädessä itse joutuu tekemään päätökset, jotka pohjautuvat mieltymyksiin (esim. kestovaippailu), asenteisiin (esim. äidiltä saadut opit vaikuttavat yhä paljon varsinkin ruoan terveellisyyden suhteen), omaan jaksamiseen ja omaksuttuihin kasvatusperiaatteisiin.
Esimerkiksi neuvolan ohjeiden mukaan nyrkkisääntönä on se, että vauva voisi olla yötä pois kodista (pois vanhempien luota) 1 yö per ikävuosi. Tämäkään ei ole omakeksimäni asia, vaan keskivertolapselle oleva nyrkkisääntö. Sairastuin itse vaikeasti ja yksivuotiaani joutui olemaan viikon hoidossa mummolassa ja kyllä, lapselleni se oli kova paikka, mutta hän sopeutui tilanteeseen kyllä. Oli silti itkuinen, vaikka olikin normaalisti reipas ja hymyilevä.
En ole omaa aiempaa kirjoitustani tarkoittanut missään tapauksessa provosoivaksi enkä riidan haastamiseksi. Tässä kirjoittelussa on vaikea löytää oikeaa sävyä, jottei lukijat vedä herneitä nenään. Itse en ainakaan kirjoittele täällä niin, että viilaisin tekstiä, vaan oikolukematta tekstiä vain kirjoitan asioita, jonka vuoksi tietysti tulee joskus liikaa "särmää" asioihin.
Haluan silti olla tässä joidenkin kommentoijien kanssa eri mieltä siinä, että MINUN mielestäni on hyvä asia, että on olemassa suosituksia (esim. neuvolan suositukset kiinteiden ruokien aloittamisesta), koska niiden tarkoitushan on antaa neuvoa ja opastusta erityisesti ensimmäisen lapsen vanhemmille, joilla ei välttämättä ole vertaistukea. Joku asiantuntijahan niitä ohjeistuksia kirjoittaa koskipa ne sitten rokotussuosituksia, ravitsemuksellisia suosituksia, imetyksen kestoa, kasvukäyriä jne.
Pelkkään maalaisjärkeen en tosiaankaan luottaisi kaikkien kohdalla. Mieheni siskon mielestä esimerkiksi on ihan okei antaa pieni luunappi tai tukistus, vaikka kaikenlainen ruumiillinen kurittaminen on laissakin kielletty. TÄSSÄKIN asiassa ollaan eri mieltä ("Ei minullekaan ole ollut siitä mitään haittaa" jne). Mieheni toinen sisko puolestaan juo kaljaa viikonloppuisin eikä pidä sitä ollenkaan pahana, että on pienessä humalikkaassa, vaikka kotona pyörii pieniä lapsia jne.
Itse yritän olla äitinä niin hyvä kuin mahdollista. Tunnistan kyllä omat virheeni ja perheen murrosikäinen kyllä palauttaa maan pinnalle. En myöskään ole täydellinen äiti, vaan olen joutunut tekemään myös ratkaisuja, jotka eivät ole lapsen kehitykselle parasta mahdollista (mm. avioero, unikoulu vauvalle). Siitä huolimatta minusta on hyvä, että on olemassa suosituksia, jotta tarvittaessa voi tukeutua niihin ja asettaa tavotteita esim. imetyksen suhteen. Loppukädessä itse joutuu tekemään päätökset, jotka pohjautuvat mieltymyksiin (esim. kestovaippailu), asenteisiin (esim. äidiltä saadut opit vaikuttavat yhä paljon varsinkin ruoan terveellisyyden suhteen), omaan jaksamiseen ja omaksuttuihin kasvatusperiaatteisiin.