Toggle sidebar

Mikä ihme äitejä vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksi tuleva äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

yksi tuleva äiti

Vieras
Provosoiva otsikko, tarkoituksella. Odotan esikoista syntyväksi alkuvuodesta ja olen siksi lueskellut netistä erinäisiä äitien keskustelupalstoja. Enkä voi uskoa silmiäni! Millaista syyllistämistä ja tappelua siis IHAN joka asiasta! Toisten ratkaisujen tuomitsemista ja omalla kohdalla hyväksi koetun tuputtamista ainoana vaihtoehtona. Luin äsken tuon Toki yhteiskunta hoitaa! -keskustelun ja se on jälleen yksi esimerkki siitä mitä tarkoitan. Muita suosikki-tappelunaiheita tuntuvat olevan ainakin imetys, töihinmeno vs. lapsen hoito kotona sekä se, minkälaisia vaippoja kukakin lapsellaan käyttää.

Mistä ihmeestä tällainen johtuu? Tuoko synnytys mukanaan jotain äitihormonia, joka aiheuttaa tuollaista pahansuopuutta ja ilkeyttä? Vai onko sitä väsyneenä vaan ärhäkkä ja ärtynyt? Apua, tuleeko minustakin sellainen? Tässä vaiheessa tuntuu käsittämättömältä, miten joku voi kuvitellakaan voivansa sanoa toiselle että olisi olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asiat..

Tässä minä syyllistän muita syyllistämisestä. Nyt se siis alkaa.
 
Näin se on. Oon kans huomannu. Ihan joka asiasta saadaan riita.
Esim. Yritin vähän aikaa sitten kysellä hyviä tuplarattaita tulevalle vauvalle ja esikoiselle joka silloin on 2½v, koska lenkkeilen paljon ja pitkiäkin(6-10km) matkoja. Sain vastaukseksi, että teen esikoisestani laiskan ja "kaikki" alle 2v kävelee jo yksin lenkkinsä yms.
 
Oli hauska lukea aloituksesi ja tosiaan samaan itsekin törmäänyt. Olen ajatellut asioiden johtuvan siitä että täällä kuitenkin on moni jolla on todella vahva persoona ja käsitys siitä että tietää mikä on lapsille parasta, hauskaahan se on siinä kun jokainen äiti tekee eritavoilla asioita ja kaikkien mielestä oma tapa on se paras tapa. Älä pelkää ei sinusta tule sellaista, ei minustakaan ole tullut vaikka lapsia on jo kaksi ;) Osan "kinasteluista" luen huvittuneena osasta tulee myös itselle kiukku kun ajattelee asiaa syvemmin. Sitten pähkäilen vastaanko mielipiteeni vai olenko hiljaa...

ajankulua tämäkin, mutta hyviä äitejä me siltin kaikki varmaankin olemme...
 
Joo, se on se "mä oon maailman paras äiti"-geeni joka aktivoituu heti kun tikku näyttää plussaa. =) Harvemmin se on se korvikkeen antaja joka lähtee provoamaan johonkin ketjuun että "hyi teitä kun imetätte, kyllä korvike on parempaa", tai lapsensa pienenä hoitoon vievä joka lähtis tonne haastamaan riitaa "kyllä kaikilla lapsilla on oikeus mennä pienenä päivähoitoon". Hauskaahan noita tappeluita on välillä lukea, mutta kamalaa on mun mielestä se, että siellä jotkut on ihan tosissaan. Onhan noita besserwissereitä kyllä ihan täällä "tosimaailmassakin", ei vaan uskalleta ihan suoraan päin naamaa sanoa. Täällä on hyvä haukkua kun ei tarvitse tehdä sitä omalla nimellä.
 
Etenkin vanhemmalla iällä äideiksi tulevilla on hirveä pätemisen tarve. He ovat miettineet ensiksi 5-10 vuotta uskaltavatko ylipäänsä hankkia koko lapsen, ja sitten se on tehtävä viimeisen päälle kunnolla ja täydellisesti. Muita on siis pakko opastaa ja heille neuvojaan tuputtaa.

Se on jännä, että koulutuksesta riippumatta aina nuoret äidit (sanotaan alle 25) ottavat asiat lungimmin ja viis välittävät siitä mitä äidin "pitää tehdä".
 
Olette varmaan muitakin palstoja lukeneet, siis ei-lapsiperhepalstoja? Sielläkö ei haukuta ja pilkata muiden näkemyksiä? Susan Ruususen haukkujat saivat tuomionkin, ei liittynyt lapsenkasvatukseen.

Eiköhän kyse ole ihan ihmisluonnosta ja nettikeskustelujen luonteesta, ei äitiydestä. Toki lasten kasvatus on yksi tärkeimpiä ja tunnelatautuneimpia asioita vanhemman elämässä, se lisää paukkuja keskusteluun.

Minusta on suoraan sanottuna aika viime vuosikymmeneltä jauhaa siitä, kuinka ilkeitä äidit ovat ja kuinka kamalaa keskustelua palstoilla käydään. Tämä on ihan tavallista, monin paikoin hyvin asiallista keskustelua. Kuvastaako asenne ehkä samaa henkeä kuin Äitityyppi-ketjussa oli, että on monilla (äideilläkin) tuntuu olevan tarve mitätöidä äitien tekoja ja naurunalaistaa äitiyttä, koska eivät ole päässet irti omasta napanuorastaan. Äiti on joko tylsä tiukkapipo (teiniasenne) tai hänen on pakko olla täydellinen suorittaja (pikkulapsen odotus).
 
"Etenkin vanhemmalla iällä äideiksi tulevilla on hirveä pätemisen tarve."
"Se on jännä, että koulutuksesta riippumatta aina nuoret äidit (sanotaan alle 25) ottavat asiat lungimmin ja viis välittävät siitä mitä äidin "pitää tehdä"."

Tämäntyylisistä yleistyksistähän usein juuri nuo riidat lähtevät.. ;D
Oikeasti kaiken ikäisissä on kaikenlaisia ihmisiä. Kyse on persoonallisuudesta.
Itse olen juuri tällainen vanhemmalla iällä äidiksi tullut (Tyttö 4 kk), enkä ole täällä riitelemässä vaan tutkailemassa miltä näyttää muiden pikkulasten vanhempien arki, kun omien kavereiden lapset on jo murkkuikäisiä kaikki.
Suhtaudu sinäkin vaan huumorilla ylilyönteihin ja poimi keskusteluista parhaat vinkit, niistä on monesti ihan oikeasti apua arjen kysymysten keskellä.

Ihanaa odotusta ja sujuvaa synnytystä Sinulle ja kaikille muillekin odottajille, jotka tätä lukevat. Äitiys on vaativaa, mutta ihanaa!!!!!
 
Samalla linjalla ModestyB:n kanssa. Ei se äitiydestä johdu, vaan juurikin näiden keskustelupalstojen helppoudesta ja anonyymina on helppo purkaa aika kärkkäästikin sydäntään. Paljon pahempia palstoja löytyy esim. Suomi24:lta, varsinkin yksinhuoltajuus nostaa tunteet pintaan, niin niissä lähivanhemmissa (jotka usein ovat äitejä), kuin etävanhemmissakin (eli ne isät). Siellä rapa lentää ja roiskuu..

Myönnettäköön, että näillä vauvapalstoilla saattaa joskus väsyneenä (kaikki äidit tuntevat tunteen) kirjoittaa kipakammin kuin olisi tarve, samoin asiat kirjoitetaan aika suoraan, kun aina on kiire, kun ei koskaan voi tietää milloin se pieni herää.. Mut mielestäni täällä on kuitenkin tosi paljon asiaa ja täältä saa hyvää vertaistukea halutessaan. Täällä vain joskus keskustelijoilta unohtuu se tosiasia, että hyvässä keskustelussa asiat riitelee, ei ihmiset ja että myös vastakkaiselle mielipiteelle pitää antaa tilaa, se voi jopa avartaa omaa katsomusta..

No se siitä, itsekin kirjoittelen aina väsyneenä ja kiireessä mitä sattuu, ei se ole niin vakavaa:)
 
Kiitos kaikille vastauksista! Ihanaa, ettei mun siis tarvitsekaan automaattisesti menettää käytöstapojani vaikka äidiksi tulenkin. Ehkä se onkin nettikirjoittelu kokonaisuudessaan, joka mua järkyttää. Eihän sitä onneks ole pakko lukea. Mieluummin olen sitten vaikka viime vuosikymmenelle jämähtänyt.
 
Luulen, että yksi iso syy Vauva-palstojen kärkeviin kommentteihin on myös siinä, että osa vanhemmista ei tosiaankaan välitä hoitaa lasta kunnolla. Moni tällä palstalla olijoista varmasti tekee parhaansa, mutta on niitäkin, joilla lapsi ei ole toivottu tai noudatetaan kasvatus- ja hoito-ohjeita aina sen mukaan, millä tuulella on tai mikä sattuu huvittamaan.

Esimerkiksi vauvan hoitoon vienti on sellainen juttu, että asiantuntijat suosittelevat perusperiaatteena, että vauva olisi yökylässä sen määrän öitä, mitä hänellä on ikää (eli 1-vuotiaana 1 yö poissa, 2-v iässä 2 yötä, 3-v iässä 3 yötä jne). Silti jokainen tulkitsee tätä aina omista lähtökohdistaan eikä suostu uskomaan, että mikään muu näkemys olisi oikea kuin se oma näkemys.

Toinen asia on vauvan päivähoitoon vienti. Asiantuntijat suosittelevat kotihoitoa 3-vuotiaaksi asti. Tässäkin asiassa on hyvin erilaisia näkemyksiä. Vastakkain ovat äidin etu, raha- ja uratarpeet sekä lapsen paras.

Kolmas asia on esimerkiksi alkoholin käyttö. Asiantuntijoiden mielestä vauvalla pitäisi olla 24 h joku selvinpäin oleva aikuinen. Jos joku pysyttelee vauvan takia raittiina, on tiukkapipo. Alkoholimäärät ja juomistiheys taas tulkitaan hyvin herkästi juuri omista näkökohdista, jolloin toinen imettäjä ei suostu juomaan edes lasillista viiniä kun taas toisen mielestä kossupullo viikonloppuisin on ihan okei.

Myönnän itse olevani joissakin asioissa tiukkis lapsen edun vuoksi. Silti perheitä on erilaisia ja periaatteista voi joutua joustamaan yllättävien tilanteiden vuoksi esim. äidin masennuksen, avioeron, uniongelmaisen vauvan tms. vuoksi. Jos kyse on vauvan henkistä tai ruumiillista terveyttä uhkaavasta puutteellisesta hoidosta, niin silloin mielestäni on ihan aiheellistakin ärähtää. Lasten vaikeat huostaanotot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, nuorten mielenterveysongelmat ja syömishäiriöt ovat lisääntyneet, itsemurhatilastot ovat kasvaneet, psyykelääkkeitä syövien määrä on lisääntynyt jne jne. Moni näistä ongelmista juontaa juurensa pahimmassa tapauksessa vauvaikään asti, jolloin mitä pidempään kestänyt ongelma, sitä vaikeampaa on parantuminen.
 
"AP:lle":lle.. Onko lapsen huonoa hoitoa sinusta nyt sitten, jos lapsi on esim. kerran jollakin hoidossa enemmän kuin yön/ikävuosi? Tai hoidossa ennen 3 ikävuotta? Nyt sinä lietsoit juuri luultavasti monessa ihmisessä vaikka mitä ajatuksi. Vieläpä kun mainitset, että "mutta on niitäkin, joilla lapsi ei ole toivottu tai noudatetaan kasvatus- ja hoito-ohjeita aina sen mukaan, millä tuulella on tai mikä sattuu huvittamaan." ja sitten lataat nuo kommentit perään. SIllä perustein on kyllä aika monta huonoa äitiä, joilla oletettavasti ei toivottu lapsi ja lapsen etu ei kiinnosta. HUHHUH!
 
"AP:lle": Olet varmasti oikeassa! En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että nettipalstoilla tappelu (en tarkoita sinua vaan yleisesti!) olisi paras tapa saada aikaan parannusta näihin mainitsemiisi pahoinvointiasioihin. Kuinkahan usein joku todella muuttaa näkemystään nettiriitelyn jälkeen? Veikkaanpa, että niissä keskusteluissa ihmiset ovat vain vahvistamassa omia vallitsevia näkemyksiään ja puolustavat niitä sen jälkeen entistä kiihkeämmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maalaisjärkeä pliis:
Etenkin vanhemmalla iällä äideiksi tulevilla on hirveä pätemisen tarve. He ovat miettineet ensiksi 5-10 vuotta uskaltavatko ylipäänsä hankkia koko lapsen, ja sitten se on tehtävä viimeisen päälle kunnolla ja täydellisesti. Muita on siis pakko opastaa ja heille neuvojaan tuputtaa.

Se on jännä, että koulutuksesta riippumatta aina nuoret äidit (sanotaan alle 25) ottavat asiat lungimmin ja viis välittävät siitä mitä äidin "pitää tehdä".
Click to expand...

Huomaakohan kirjoittaja itse että viesti oli nimen omaan juuri sitä syyllistämistä, josta ko. ketjussa on kyse???

Tässä kirjoittaja hyökkäsi vaihteeksi vanhempia synnyttäjiä kohtaan (versus alle 25v).
 
Kun vetoatte noihin "asiantuntijoiden suosituksiin" niin olisi ihan kiva konkreettisesti tietää KUKA on sanonut ja MITÄ. Kuka asiantuntija suosittelee kotihoitoa 3-vuotiaaksi ja mitä jo se ei toteudu? Kuka sanoo, että 1-vuotias voi olla kotoa hoidossa yhden yön turvallisesti, mielenterveyden siitä järkkymättä? Missä tämä on tutkittu ja kuka on tutkimuksen julkaissut ja mihin nämä väitteet perustuvat? Kyllä maalataan niin mustalla ja valkoisella.
 
Musta on hassua oikeesti kasvattaa lasta opus kourassa. Aina vedotaan tutkimuksiin tai julkaisuihin, mutta eikö elämää voi elää maalaisjärjellä? EIköhän aikuistenkin elämästä ole tehty tutkimuksia miten pitää syödä, liikkua edetä työuralla ja milloin on oikea hetki perustaa perhe, mutta tuskin kukaan kuitenkaan elää elämäänsä lukemalla ja noudattamalla pilkusti näitä tutkimuksia? Hassua, että lapsi pitäisi sitten näin "oikein" kasvattaa. Tästäkin joku vetää varmasti nyt herneet ja ajattelee, että minunkin lapsi kasvaa nyt sitten ilman rajoja ja "oikeita" ratkaisuja. Meillä on kyllä rajat ja rakkautta anneteen, vaikka se toteutetaan ihan maalaisjärjellä ja mutu-tuntumalla.
Mitä tulee tälle palstalle niin kamalaa tappeluahan tämä on ja välillä tuntuu, että osa tahallaan provosoi. Olisi muutamia kirjoittajia kyllä kiva tavata kasvotusten :) ja silloin keskustella samoista asioista.
Luulen myös, että suurimmat riidat johtúvat juuri asioiden yleistämisestä tai näihin tutkimuksiin vetoamisesta. Aikaisemmin tuossa kirjoittaja vetosi juuri tähän hoitoasiaan tai yökyläilyyn. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen perhe on erilainen. Meillä perheeseen kuuluu kiinteästi (joka päivä) myös lapsen isovanhemmat. Tämä tekee meille esimerkiksi tuon säännön "niin monta yötä voi olla erossa, kun on ikävuosia" pätemättömäksi. Meillä vauva on ollut kiinteästi neljän aikuisen hoidossa syntymästään asti, joten tuskin hänen mielentilansa järkkyy, vaikka juuri vanhemmat ovat poissa muutamia öitä. Tilanne on varmasti eri, jos viedään vieraalle hoitoon. Haluaisin myös tietää, mitä tässä tutkimuksessa on tutkittu? Onko hoitopaikka ollut kuinka vieras paikka vai vaan yleisesti määritelty hoito?
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:lle:
Myönnän itse olevani joissakin asioissa tiukkis lapsen edun vuoksi. Silti perheitä on erilaisia ja periaatteista voi joutua joustamaan yllättävien tilanteiden vuoksi esim. äidin masennuksen, avioeron, uniongelmaisen vauvan tms. vuoksi. Jos kyse on vauvan henkistä tai ruumiillista terveyttä uhkaavasta puutteellisesta hoidosta, niin silloin mielestäni on ihan aiheellistakin ärähtää. Lasten vaikeat huostaanotot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, nuorten mielenterveysongelmat ja syömishäiriöt ovat lisääntyneet, itsemurhatilastot ovat kasvaneet, psyykelääkkeitä syövien määrä on lisääntynyt jne jne. Moni näistä ongelmista juontaa juurensa pahimmassa tapauksessa vauvaikään asti, jolloin mitä pidempään kestänyt ongelma, sitä vaikeampaa on parantuminen.
Click to expand...

Voit siis olla levollisin mielin, kun hoidat lapsesi kotona ja hoidat heidät hyvin. Voit ihan rauhassa luottaa siihen että ainakaan sinun lapsesi eivät koskaan joudu käyttämään mielenterveys-palveluita, kärsi syömishäiriöistä, tee itsemurhaa. Toivon sinun vuoksesi, että näin todellakin käy. Nämä ongelmathan lankeavat vain niiden perheiden kontolle jossa lapset käyvät päivähoidossa.

P.S. Tiedoksesi, itsemurhatilastot ovat kylläkin laskussa. Nuorten itsemurhat ovat jopa puolittuneet.
 
Vaikka en perustakaan elämääni nettikirjoituksille, niin täytyy sanoa että äitiys kuulostaa kammottavalta vaihtoehdolta kaiken sen syyllistämisen ja "Oikeiden" totuuksien laukomisen vuoksi joita täällä saa lukea. Lapsia hankkineet ystäväni ovat kokeneet samaa ihan tosielämässäkin, lienee säkästäkin kiinni kuinka paljon kakkaa sataa niskaan (ja kyseessä ovat siis ihan tavisäidit jotka varmasti ovat hoitaneet lapset niin hyvin kuin osaavat ja ovat sitoutuneita perhe-elämään.)

En ole muutenkaan kokenut perheen perustamista mitenkään kiehtovana, mutta kaikki se sosiaalinen taakka jota äitiyteen liittyy olisi itselleni aivan liikaa. Olen päättänyt etten lisäänny, ja veikkaan että moni mieskään tuskin tekisi lapsia jos he joutuisivat kokemaan yhtä paljon rooliinsa kohdistuvia odotuksia kuin naiset. Syynä lapsettomuuteen on minulle pääasiassa hoivavietin totaalinen puute ja muut minuun persoonana liittyvät syyst, mutta pieni lisä kakun päälle on äidin roolin epäkiinnostavuus ja raskaus.

Minua ei ole arvostellut yksikään nainen sen ihmeemmin, miehiä tuntuu jostain syystä vatuttavan valittu lapsettomuus huomattavasti enemmän. Syytä ei voi kuin arvailla.

Voimia kaikille äideille, minusta ei olisi siihen mihin teistä. :) Ja lupaan etten vastaisuudessakaan besserwisseröi tavukaan aiheesta josta en tiedä mitään eli lapsista tai vanhemmuudesta. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Faktat faktoina:
Alkuperäinen kirjoittaja AP:lle:
Myönnän itse olevani joissakin asioissa tiukkis lapsen edun vuoksi. Silti perheitä on erilaisia ja periaatteista voi joutua joustamaan yllättävien tilanteiden vuoksi esim. äidin masennuksen, avioeron, uniongelmaisen vauvan tms. vuoksi. Jos kyse on vauvan henkistä tai ruumiillista terveyttä uhkaavasta puutteellisesta hoidosta, niin silloin mielestäni on ihan aiheellistakin ärähtää. Lasten vaikeat huostaanotot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, nuorten mielenterveysongelmat ja syömishäiriöt ovat lisääntyneet, itsemurhatilastot ovat kasvaneet, psyykelääkkeitä syövien määrä on lisääntynyt jne jne. Moni näistä ongelmista juontaa juurensa pahimmassa tapauksessa vauvaikään asti, jolloin mitä pidempään kestänyt ongelma, sitä vaikeampaa on parantuminen.
Click to expand...

Voit siis olla levollisin mielin, kun hoidat lapsesi kotona ja hoidat heidät hyvin. Voit ihan rauhassa luottaa siihen että ainakaan sinun lapsesi eivät koskaan joudu käyttämään mielenterveys-palveluita, kärsi syömishäiriöistä, tee itsemurhaa. Toivon sinun vuoksesi, että näin todellakin käy. Nämä ongelmathan lankeavat vain niiden perheiden kontolle jossa lapset käyvät päivähoidossa.

P.S. Tiedoksesi, itsemurhatilastot ovat kylläkin laskussa. Nuorten itsemurhat ovat jopa puolittuneet.
Click to expand...

Ja lisäksi vauvaiän ongelmista johtuvat usein persoonallisuushäiriöt, ei niinkään masennus, joka voi johtua myöhemmistä lapsuusongelmista...Syömishäiriöt taas usein johtuvat suurista paineista varsinkin tytöillä, ja liian isoist vaatimuksista yms yms..
Ja kyllä minä pääsin AINA kotiin, jos halusin, vaikka keskellä yötä, enkä joutunut siis peloissani olemaan kylässä yötä, jos ei tuntunutkaan hyvältä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyseenalaistaja***:
Kun vetoatte noihin "asiantuntijoiden suosituksiin" niin olisi ihan kiva konkreettisesti tietää KUKA on sanonut ja MITÄ.
Click to expand...

Eiköhän se mene niin, että siihen asiantuntijaan vedotaan, jonka käsitykset tukevat omia käsityksiä. Jokainen haluaa vahvistusta juuri omille käsityksilleen... Taitaa asiantuntijoiltakin löytyä aika erilaisia mielipiteitä, ihan Suomessakin, puhumattakaan eri kulttuureissa. Lukekaa vaikka ruotsalaista "gurua" Katerina Janouchia, joka Lasten kanssa -kirjassaan pitää 1 vuotta oikein hyvänä ikänä aloittaa päivähoito...

Minusta vaikuttaa, että monet niistä, jotka täällä voimakkaimmin ja kärkkäimmin kritisoivat ja tuomitsevat muita äitejä, ovat sellaisia ihmisiä, joilla äitiys on elämän päärooli ja sisältö. Ja sen takia on pakko päästä pätemään edes tällä osa-alueella. Iästä riippumatta.

Itse en äitinä ole syyllistämistä kokenut miltään taholta, tai sitten olen vain osannut jättää muiden kommentit omaan arvoonsa. Nettipalstalla täytyy osata olla provosoitumatta fanaatikkojen kirjoituksista; kyllähän täältä löytyy apuakin / vertaistukea /järkeviäkin mietteitä. Minusta äitiys on mukavaa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tällaista tällä kertaa:
Musta on hassua oikeesti kasvattaa lasta opus kourassa. Aina vedotaan tutkimuksiin tai julkaisuihin, mutta eikö elämää voi elää maalaisjärjellä? EIköhän aikuistenkin elämästä ole tehty tutkimuksia miten pitää syödä, liikkua edetä työuralla ja milloin on oikea hetki perustaa perhe, mutta tuskin kukaan kuitenkaan elää elämäänsä lukemalla ja noudattamalla pilkusti näitä tutkimuksia? Hassua, että lapsi pitäisi sitten näin "oikein" kasvattaa. Tästäkin joku vetää varmasti nyt herneet ja ajattelee, että minunkin lapsi kasvaa nyt sitten ilman rajoja ja "oikeita" ratkaisuja. Meillä on kyllä rajat ja rakkautta anneteen, vaikka se toteutetaan ihan maalaisjärjellä ja mutu-tuntumalla.
Mitä tulee tälle palstalle niin kamalaa tappeluahan tämä on ja välillä tuntuu, että osa tahallaan provosoi. Olisi muutamia kirjoittajia kyllä kiva tavata kasvotusten :) ja silloin keskustella samoista asioista.
Luulen myös, että suurimmat riidat johtúvat juuri asioiden yleistämisestä tai näihin tutkimuksiin vetoamisesta. Aikaisemmin tuossa kirjoittaja vetosi juuri tähän hoitoasiaan tai yökyläilyyn. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen perhe on erilainen. Meillä perheeseen kuuluu kiinteästi (joka päivä) myös lapsen isovanhemmat. Tämä tekee meille esimerkiksi tuon säännön "niin monta yötä voi olla erossa, kun on ikävuosia" pätemättömäksi. Meillä vauva on ollut kiinteästi neljän aikuisen hoidossa syntymästään asti, joten tuskin hänen mielentilansa järkkyy, vaikka juuri vanhemmat ovat poissa muutamia öitä. Tilanne on varmasti eri, jos viedään vieraalle hoitoon. Haluaisin myös tietää, mitä tässä tutkimuksessa on tutkittu? Onko hoitopaikka ollut kuinka vieras paikka vai vaan yleisesti määritelty hoito?
Click to expand...

Ihan justiinsa samaa mieltä!

 
Jep, maalaisjärki on se joka rulettaa! Kyllä siinä hulluksi tulisi jos joka ikiseen lastenhoitoon liittyvään asiaan joutuisi etsimään tieteellistä tutkimustietoa. (voi ei, mä olen vaihtanut vaipan tänään vaan 4 kertaa, kun tutkimusten mukaan se vaihdetaan keskimäärin 5 kertaa päivässä!! ou nou!).

Ja myös mainittakoon, että se tutkimustulos joka osoittaa että lapsen olisi hyvä olla kotona 3 vuotiaaksi, ei varmaan sitten ehdottanut että miten tullaan rahallisesti toimeen hoitovapaan ajan? Jotkut meistä elävät niin, että molempien vanhempien tuloja tarvitaan jotta voidaan pitää se koti, joka myös on hyvin tärkeä lapselle.
 
ja kauniisti unohdetaan kuinka se tutkimustieto onkaan vaihtunut ja muuntautunut ajan kuluessa.Tukeudutaan vaan tutkimuksiin jotka parin vuoden kuluttua onkin hylättynä ja uudet tutkimus tiedot käytössä.Voi pyhä yksinkertaisuus ja musta valkoisuus!Ärsyttää suunnattomasti kapea katseisuus ja todellakin sen maalaisjärjen ja mutu tuntemuksen voisi ottaa myös käyttöön!Kuka hullu kasvattaa opuksista lukien lapsiaan en ainakaan minä.
 
unohti mainita että pitäähän niitä tutkimuksia julkaista ettei tutkijoilta lopu leipä pöydästä mutta tartteeko niitä orjallisesti noudattaa on ihan eri asia.Nauroin just oman äitini kanssa kuinka esim napatyngän hoito on muuttunut vuosien saatossa joka lapsen kohdalla eri ohjeet...Ei se ole ihme että mielenterveys heittää kun ei ajatella omilla aivoilla ja tilannetajua ei ole matkassa luetaan vaan jonkun tutkimuksen tuloksia miten asia kuuluu hoitaa...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa