Mikä hitto mua vaivaa?!? Mitä paremmin eksällä menee, sitä enemmän mua v*tuttaa.

[vikapää]

Ensinnäkin se, että eksä on muuttamassa uuden naisensa kanssa yhteen jo nyt kun meidän erosta on aikaa 6kk. Toiseksi se, että nyt se pentele on vielä saanut töitä. Ja kolmanneksi vielä se, että on kuulemma kokonaan lopettanut pelaamisen.

Meidän yhdessäoloaikana äijä oli yhteensä alle puoli vuotta töissä ja yhdessä oltiin sentään 8 v. Tästä ajasta 6v oli peliriippuvainen eli minä hoidin yksin kodin ja lapsen ja koiran. Nyt mua niin suututtaa tuo kun meidän piti hajottaa perhe ja nyt sitten äijä ryhdistäytyy. Miksei se voinut tehdä tuota ennen? Miksi mun piti joutua kärsimään äijän lusmuilusta ja nyt toisen naisen takia ryhdistäytyy? Miksi mun kanssa piti saada lapsi ja luvata maat ja taivaat ja rikkoa jokaikinen lupaus? Ja ei, en ole mustasukkainen enkä missään nimessä kaipaa äijää takaisin. Olen vain katkera kun asiat menivät miten menivät. Ja pelaaminenhan oli tietysti mun vika. Onneksi tajusin lopulta panna pillit pussiin ja muuttaa lapsen ja koiran kanssa pois.

 

[ansaitset parempaa]

se ukko näki mitä menetti ja ymmärsi ryhdistäytyä.

 

["Piika-äiti"]

Olet katkeroitumassa ja kateellinen, siis perisuomalainen valuvika.

Sinun kannalta on hurjan onnellista, että huomaat asian ja olet ilmeisesti aikeessa työstää asiaa. Osa jää marinoitumaan siihen katkeruuteensa vuosikausiksi tai loppuiäkseen.

 

[miää]

Näin meilläkin on tainnut käydä. Riippuvuudet vain erilaisia. Ja sillä erotuksella, että kerjää mua takasi mutta en mene koska en enää rakasta, välitä enkä luota että muutos on kestävää.

 

[Karju]

Miehes tajus, mikä on elämässään pielessä ja teki korjausliikkeen. Saa sit nähä, miten pitkään tuo uusi linja pitää vai palaako entiseen kuosiin. Sinun nyt vaan on painotettava exälles isän vastuuta lapseen.

 

[miää]

Piika-äiti puhuu asiaa. Sinun pitää muuttaa ajatustapaasi. Opettele olemaan onnellinen ex:n puolesta vaikka sen takia, että ehkäpä hän nyt pystyy parempaan vanhemmuuteen ja mahdollistaa sinullekkin omaa aikaa huolehtimalla lapsesta tapaamisten muodossa. Puhumattakaan siitä miten tärkeä isä-suhde on lapselle!

 

["vieras"]

[QUOTE="Piika-äiti";23439569]Olet katkeroitumassa ja kateellinen, siis perisuomalainen valuvika.

Sinun kannalta on hurjan onnellista, että huomaat asian ja olet ilmeisesti aikeessa työstää asiaa. Osa jää marinoitumaan siihen katkeruuteensa vuosikausiksi tai loppuiäkseen.[/QUOTE]

Erittäin hyvin kirjoitettu. Todella moni katkeroituu exälleen, mutta ei tunnista tilannetta niin hyvin kuin ap.

Mun yksi kaveri jätti perheensä, ja lähti suurella uholla kohti "parempaa elämää". Jätti vätysmiehensä omakotilatoon lapsen kanssa, ja muutti "tilapäisesti" vuokralle keskustaan. Nyt tällä vätysmiehellä on uusi vaimo, uusi lapsi, uusi työpaikka, uusi auto, mutta vanha ystäväpiiri. Kaikki asiat mainiosti. Kaverini asuu edelleen vuokralla kerrostalossa, takana muutama lyhyt suhde, ja muutenkin asiat aika sotkussa. Purkaa omaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan haukkumalla exäänsä joka käänteessä, ja tekemällä exän ja hänen uuden perheensä elämästä mahdollisimman vaikeaa. Surullista.

Parempi olisi keskittyä jatkamaan omaa elämää eteenpäin.

 

[vikapää]

Tämä katkeruus on onneksi kausittaista, nyt sen laukaisi kun kuulin että eksä on saanut töitä.

Lasta on onneksi tavannut viikoittain. Lapsi vaan valittaa, että iskä vaan istuu koneella tai tv:n ääressä eikä leiki hänen kanssaan. En sitten tiedä kuinka suuri osa tuosta on totta (6v lapsi). Olen itsekin miettinyt että kauanko pelaamattomuus kestää. Äijällä on tietysti nyt ihan tuore parisuhde ja alkuhuuma vielä menossa, saa nähdä mitä sitten kun arki tulee. Siitä se alamäki meilläkin lähti ja lapsen tulo oli viimeinen niitti. Siitä saakka ollut yhtä helvettiä.

Ajoittain olenkin onnellinen äijän puolesta, on löytänyt kivan naisen josta lapsikin tykkää. Mutta siitäkin olen katkera, että jouduin vuosia elämään ilman läheisyyttä eikä mulla nytkään ole siihen mahdollisuutta. En halua tuoda lapsen elämään (enkä ehkä omaankaan) mitään isäpuoliehdokkaita. Miehen on paljon helpompi mennä eteenpäin viikonloppuisänä kuin minun yh-äitinä. No, kyllä täältä vielä noustaan.

 

[nakko]

Työpaikalla hain kahvia ja kahvihuoneessa lauma ikisinkkuja. Yksi kailotti kovaan ääneen, kuin leffaan pyytänyt meis ei ollut tarpeeksi hyvännäköinen. Katsoin pöydänympärillä istuneita naisia ja kaikilla ikää 30+ ja se näkyy. Eikö iän karttuessa myös muut asiat nouse pintaan? Luulisi, että sitä ymmärtäisi omankin "parasta ennen" päivän jääneen taakse.....

 

[lauantaipussi]

Niin surulliselta kuin se kuulostaa, niin miehes teki "Matit", eli löysi sen oikean ja elämä palautui raiteilleen. :/ Hyvä hänelle, mutta ymmärrän kyllä katkeruutesi. Tavallaan hukkaan heitettyjä vuosia. Mutta elämä on tällasta.
Ja ei sunkaan elämäs varmasti tähän pääty, vaan sinä teet elämästäs myös hyvän, ellet paremman mitä eksäs nyt

 

[vikapää]

Niin surulliselta kuin se kuulostaa, niin miehes teki "Matit", eli löysi sen oikean ja elämä palautui raiteilleen. :/ Hyvä hänelle, mutta ymmärrän kyllä katkeruutesi. Tavallaan hukkaan heitettyjä vuosia. Mutta elämä on tällasta.
Ja ei sunkaan elämäs varmasti tähän pääty, vaan sinä teet elämästäs myös hyvän, ellet paremman mitä eksäs nyt

Kiitos tästä! Tiedän nyt että me ei oltu ne oikeat toisillemme. Mäkin vielä löydän sen oikean miehen ja saan oman talon ja muuta kivaa.

Olen nyt tässä puolen vuoden aikana oppinut todella paljon itsestäni ja pidän itseäni selviytyjänä. On hienoa olla sinkku ja elää omaa elämää niinkuin itse tahtoo. Luulen, että kärsin eksän kanssa läheisriippuvuudesta mutta sen aika on nyt ohitse. Mietin eroa n. 2 vuotta ennekuin uskalsin lähteä. Jotenkin pelkäsin yksin asumista ja muutenkin pärjäämistä. Ajattelen myös eksästä niin, että se ei ole tarpeeksi vahva pärjätäkseen yksin. En tiedä onko tuo totta, mutta auttaa mua.

 

["vieras"]

Yrität vaan keskittyä omaan elämääsi. Tavallaan katkeraa joo, mutta jotkut vaan tarvii kovia kokemuksia, jotta osaisivat ryhdistäytyä, kuten näköjään tää sun eksäsi. Ehkä sun ois pitänyt ottaa ero jo vähän aikaisemmin, jotta katkeruutta aiheuttavia hukkaanvalutettuja vuosia ei ois ollut niin paljon, mutta ymmärrän, että halusit katsoa ja toivoa loppuun asti. Älä mieti eksäsi elämää, mieti omaasi, yritä tehdä siitä mahdollisimman hyvä ja onnellinen. Eksäsi pilasi jo monta vuotta elämästäsi, älä anna hänen pilata (noiden katkeruuden tunteiden kautta) enää yhtään, vaan keskityt omaan elämääsi.

 

[hmh]

Työpaikalla hain kahvia ja kahvihuoneessa lauma ikisinkkuja. Yksi kailotti kovaan ääneen, kuin leffaan pyytänyt meis ei ollut tarpeeksi hyvännäköinen. Katsoin pöydänympärillä istuneita naisia ja kaikilla ikää 30+ ja se näkyy. Eikö iän karttuessa myös muut asiat nouse pintaan? Luulisi, että sitä ymmärtäisi omankin "parasta ennen" päivän jääneen taakse.....

miten niin parasta ennen-päivä meni jo? En tunne itseäni vanhaksi enkä kuluneeksi nyt yli kolmikymppisenä. Koskaan ei ole liian vanha rakastumaan, ei edes kahdeksankymppisenä.

 

[vierahin vieraileva vieras]

Jos syypää ap:n miehen kurjaan oloon olikin itse ap?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";23439625]Mun yksi kaveri jätti perheensä, ja lähti suurella uholla kohti "parempaa elämää". Jätti vätysmiehensä omakotilatoon lapsen kanssa, ja muutti "tilapäisesti" vuokralle keskustaan. Nyt tällä vätysmiehellä on uusi vaimo, uusi lapsi, uusi työpaikka, uusi auto, mutta vanha ystäväpiiri. Kaikki asiat mainiosti. Kaverini asuu edelleen vuokralla kerrostalossa, takana muutama lyhyt suhde, ja muutenkin asiat aika sotkussa. Purkaa omaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan haukkumalla exäänsä joka käänteessä, ja tekemällä exän ja hänen uuden perheensä elämästä mahdollisimman vaikeaa. Surullista.

Parempi olisi keskittyä jatkamaan omaa elämää eteenpäin.[/QUOTE]

Onko vuokralla asuminen jotenkin merkki epäonnistumisesta? Joo, elämää kantsii jatkaa eteenpäin mutta on surkeaa jos elämän mielekkyys on kiinni asumismuodosta. Itse olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa ja se riitti loppuelämäksi sitä asumismuotoa...

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että olet ennemminkin vihainen ja katkera itsellesi, kun annoit muutaman vuoden valua hukkaan miehen kanssa. Ajattele asia niin, että nyt sulla on mahdollisuus päivittää elämääsi, My Life 2.0

 

[vikapää]

Jos syypää ap:n miehen kurjaan oloon olikin itse ap?

No näinhän sitä vois äkkiseltään ajatella. Selkeesti en voinut tarjota äijälle mitä se tarvi, eli olla yhtäaikaa miehelle sekä äiti että kiihkeä rakastaja. Jokainen on kuitenki itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.