Mihin teidän avioliittonne perustuu?

["vieras"]

Avioliittolupaukseen. Tällä hetkellä. Aluksi tietenkin rakkauteen.

 

[fifiia]

Hmm... eli te kaikki vastauksista päätellen elätte vain hetkeä siinä uskossa että juuri teidän "rakkaus ja kunnioitus ja uskollisuus" olisi kestävää, ilman mitään suunnitelmaa B.

Eikö kukaan ole vakavasti keskustellut etukäteen miehensä kanssa siitä, että mitä tehdään kun/jos se ei enää jommallekummalle riitä?

Mikä ei riitä? Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus vai toinen ihminen? Ihastuminen kestää aikansa se tiedostettiin. Parisuhteen eteen on oltava tekemään asioita tai "uhrauksia, se tiedostettiin. Ensiksi onnellisuus lähtee itsestä, pelkästään parisuhde ei pysty tekemään onnelliseksi, riippuvuus ei ole rakkautta.

 

[Tönt]

mulle itse avioliitto ei merkitse juuri mitään. sitoutuminen ja parisuhde taas merkitsee paljonkin. ja aika pitkälti eletään hetkessä. ja oletan että jompikumpi jättää ennenkuin pettää. ja se on sen päivän murhe. en usko että maailmani kaatuu jos mies ilmoittaa haluavansa eroa. onhan mulla lapset ja minäitse. en usko että oltaisiin yhdessä jos jommallakummalla olisi tarve laatia B-suunitelmia..

 

[meah]

Ihan kiinnostaisi kuulla, mitä tavalliset perheenäidit ovat mieltä avioliiton perustasta. Onko joku aikuinen oikeasti sitä mieltä, että romanttinen rakkaus olisi oikea perusta liitolle, vaikka näin ihan yleisesti kuuluu väitettävän?

Ei, meidän liitto ei missään nimessä perustu mihinkään romanttisen rakkauden harhaan. Tai sellaiseen rakkauteen, jona rakkaus asiana tunnutaan nykyään yleisesti ottaen käsitettävän.

Vai ovatko jotkut tehneet sopimuksen, missä ovat sitoutuneet yhteiseen perheeseen lasten vuoksi, vaikka joskus tulisikin aika kun tekisi mieli lähteä?

Mutta ei me kyllä missään nimessä olla yhdessä tai tulla pysymään yhdessä _lasten takia_.
Siihen olemme päätyneet, että kumpikaan tuskin tulee lähtemään mistään hetken mielijohteesta, kun just nyt vaan tekis mieli.
Mutta jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa tulevaisuuden suunnitelmat ja arvot eivät enää millään lailla kohtaa, yhdessä olemisen mukavuus häviää eikä sen takaisin saannista näytä työllä ja tuskallakaan olevan toivoa, ja/tai jos keskinäinen kunnioitus jostain syystä kärsii niin kovan kolauksen, ettei sitä voi paikata, niin kyllä se on sitten siinä.
Lasten takia ei aleta rääkkäämään itseämme ja toisiamme, siinä kärsii lapsetkin.

 

["Omena"]

Rakkauteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen.

Juuri näin. Yhteisiä vuosia takana pian 29 vuotta. Meillä on kivaa yhdessä.

 

["harmaa"]

Kai sitä välistä tulee mietittyä että mitenkähän tässä käy, kun tuttavia eroo ympäriltä... Jokainen pari vannonut kuitenkin aluksi, että heidän liittonsa on nyt se oikea!

 

["Omena"]

[QUOTE="harmaa";24376722]Kai sitä välistä tulee mietittyä että mitenkähän tässä käy, kun tuttavia eroo ympäriltä... Jokainen pari vannonut kuitenkin aluksi, että heidän liittonsa on nyt se oikea![/QUOTE]

Mutta ainahan uusi suhde, oli se sitten parisuhde tai ystävyyssuhde... se on riskipeliä. On vaan uskallettava.

 

[viers]

Enpä ole miettinyt. Kaipa meidän suhde perustuu siihen, että kunnioitamme toisiamme ja puhumme paljon. Lisäksi molemmat ovat sitoutuneet suhteeseen ja ennen kaikkea siihen, että olemme perhe. Samat elämänarvot, huumorintaju ja suvaitsevaisuus toisen erilaisiin piirteisiin auttaa myös... täydennämme toistemme lauseita ja saamme todella usein yhtä aikaa saman ajatuksen tai ahaa-elämyksen.