Mihin te kippaatte sen Sinkkosen paskatynnyrin?

[tynnyrimutsi]

Meillä näytettiin synnytysvalmennuksessa video, jossa psykiatri Sinkkonen sanoi, että aikuisen pitää olla tynnyri, jossa on kansi. Ja aina kun lapsella on paha olla ja hän kiukuttelee, pitää aikuisen auttaa lasta ja laittaa se kiukku sinne tynnyriin, eikä sitä tynnyriä saa lasten nähden avata.

Mun tynnyri on nyt täynnä. Mihin mä voin kipata kaiken sen paskan? Pitääkö mun nyt aloittaa joku liikuntaharrastus vai mitä? Nyt nopeita vinkkejä, muuten tynnyri räjähtää lasten nähden.

 

[p]

Ihanasti kirjoitettu Vaikka omaa oloasi ei varmaan yhtään se helpota.. Entäs jos lähtisit kotoa jonnekin hetkeksi, se voisi auttaa kippaamaan tynnyrin.

 

[ap]

No sanokaas nyt. Tai mä räjähdän.

 

[vieras]

Miten sitä lasta autetaan?

 

[vieras]

Miten sitä lasta autetaan?

Miten sen kiukun saa siltä pois?

 

[Pirpiz]

Avaa ovi, astu ulos, sulje ovi ja HUUDA. Helepottaa, kun vaan ei unoha avaimia sisälle.

 

[xm]

Sulkeudu yksin makuuhuoneeseen ja hakkaa tyynyä ja tarvittaessa pure vaikka peitonkulmaa. Jupise kaikki p-askat tyynylle...
Poistu huoneesta rauhallisena ja tarvittaessa palaa vielä ja hauku tyynyä lisää.

 

[ap]

Miten sitä lasta autetaan?

Miten sen kiukun saa siltä pois?

Se otetaan syliin, jutellaan, halitaan ja imetään se kiukku sinne tynnyriin.

 

[pehmix]

Meillä näytettiin synnytysvalmennuksessa video, jossa psykiatri Sinkkonen sanoi, että aikuisen pitää olla tynnyri, jossa on kansi. Ja aina kun lapsella on paha olla ja hän kiukuttelee, pitää aikuisen auttaa lasta ja laittaa se kiukku sinne tynnyriin, eikä sitä tynnyriä saa lasten nähden avata.

Mun tynnyri on nyt täynnä. Mihin mä voin kipata kaiken sen paskan? Pitääkö mun nyt aloittaa joku liikuntaharrastus vai mitä? Nyt nopeita vinkkejä, muuten tynnyri räjähtää lasten nähden.

No mutta tämähän on täyttä shittiä koko idea! Tuosta lapset vaan oppii, että kiukku on kielletty tunne, että sitä ei saa näyttää. Aikuisen tehtävä ei ole peittää lapsen ja omaa suuttumustaan, vaan opettaa lasta näyttämään suuttumus sille sopivalla tavalla ja käsittelemään sitä, tunnistamaan milloin on vihainen.

Minulla on toiminut se, että kun olen tosi vihainen, sanon ääneen: "olen nyt tosi vihainen", jolloin lapsetkin sen tunnistaa, ja oppivat myös oman kiukkunsa nimeämään.

Lapselle on tärkeää myös opettaa, että vihainen saa olla, mutta ketään ei saa satuttaa. Opettaa että voi hakata vaikka niitä tyynyjä, voi mennä huutamaan esim. omaan huoneeseen. Ja että jokainen on joskus vihainen, äitikin, ja se on ihan normaalia.

(ja tämä ei ole muuten vain minun ideologiani vs Jari Sinkkonen, vaan ihan perustavanlaatuinen psykologinen teoria, yksi masennuksen suurimmista syistä on kykenemättömyys tunnistaa ja ilmaista erityisesti negatiivisia tunteita.)

 

[mamma]

minulla auttoi vain säännöllinen liikunta. yksin kun pääsi lenkille luontoon niin kummasti rauhoitti välillä voi mennä tuntikin rauhallisella lenkillä tai sitten teen hikisen puolituntisen treenin, kannattaa kokeilla!

 

[vieras]

Pitääkö vanhemman vaan jaksaa ja joustaa ja olla täydellinen? Ei ole kumma, että niin moni vanhempi väsyy nykyään.
Omassa lapsuudessa lapset joustivat ja venyivät Kun vanhemmat olivat täynnä väsymystä ja kiukkua, he hakkasivat sen lapsiinsa. (risulla)

 

[pehmix]

Ja vinkkejä myös sen tynnyrin purkamiseen: Revi. Ota vaikka puhelinluettelo tai muutaman kerran taiteltu sanomalehti, ja revi niin lujaa kuin jaksat. Tuhoaminen helpottaa.

Toinen keino on huutaa. Kaupungissa se ei ole vaan kovin helppoa. Lenkille lähtö on kolmas, voi purkaa toimintaan sen vihantunteen.

 

[ap]

Meillä näytettiin synnytysvalmennuksessa video, jossa psykiatri Sinkkonen sanoi, että aikuisen pitää olla tynnyri, jossa on kansi. Ja aina kun lapsella on paha olla ja hän kiukuttelee, pitää aikuisen auttaa lasta ja laittaa se kiukku sinne tynnyriin, eikä sitä tynnyriä saa lasten nähden avata.

Mun tynnyri on nyt täynnä. Mihin mä voin kipata kaiken sen paskan? Pitääkö mun nyt aloittaa joku liikuntaharrastus vai mitä? Nyt nopeita vinkkejä, muuten tynnyri räjähtää lasten nähden.

No mutta tämähän on täyttä shittiä koko idea! Tuosta lapset vaan oppii, että kiukku on kielletty tunne, että sitä ei saa näyttää. Aikuisen tehtävä ei ole peittää lapsen ja omaa suuttumustaan, vaan opettaa lasta näyttämään suuttumus sille sopivalla tavalla ja käsittelemään sitä, tunnistamaan milloin on vihainen.

Minulla on toiminut se, että kun olen tosi vihainen, sanon ääneen: "olen nyt tosi vihainen", jolloin lapsetkin sen tunnistaa, ja oppivat myös oman kiukkunsa nimeämään.

Lapselle on tärkeää myös opettaa, että vihainen saa olla, mutta ketään ei saa satuttaa. Opettaa että voi hakata vaikka niitä tyynyjä, voi mennä huutamaan esim. omaan huoneeseen. Ja että jokainen on joskus vihainen, äitikin, ja se on ihan normaalia.

(ja tämä ei ole muuten vain minun ideologiani vs Jari Sinkkonen, vaan ihan perustavanlaatuinen psykologinen teoria, yksi masennuksen suurimmista syistä on kykenemättömyys tunnistaa ja ilmaista erityisesti negatiivisia tunteita.)

Jaa. No onko se sitten kiukun näyttämistä, että sanoo "olen nyt tosi vihainen"? Kyllä minäkin lapsille sanon, että olen nyt vihainen. Mutta tää tynnyri on täynnä paskaa, eikä se tolla lausella tyhjene.

 

[nini]

Lapselle voi sanoa olevansa vihainen ja näyttää olevansa suuttunut, mutta aikuisen riehuminen, raivoaminen ja täydellinen itsekontrollin menettäminen ei kuulu lasten silmille ja korville.
Pahimmat p-askat puretaan metsän puille ja omalle tyynylle, aikuisen hallitsematon käytös aiheuttaa lapsille vain ahdistusta ja pelkotiloja. Normaali suuttuminen on eri asia, mutta kun "pää räjähtää" sitä ei pureta lapsiin. :|

 

[cea]

Meillä näytettiin synnytysvalmennuksessa video, jossa psykiatri Sinkkonen sanoi, että aikuisen pitää olla tynnyri, jossa on kansi. Ja aina kun lapsella on paha olla ja hän kiukuttelee, pitää aikuisen auttaa lasta ja laittaa se kiukku sinne tynnyriin, eikä sitä tynnyriä saa lasten nähden avata.

Mun tynnyri on nyt täynnä. Mihin mä voin kipata kaiken sen paskan? Pitääkö mun nyt aloittaa joku liikuntaharrastus vai mitä? Nyt nopeita vinkkejä, muuten tynnyri räjähtää lasten nähden.

No mutta tämähän on täyttä shittiä koko idea! Tuosta lapset vaan oppii, että kiukku on kielletty tunne, että sitä ei saa näyttää. Aikuisen tehtävä ei ole peittää lapsen ja omaa suuttumustaan, vaan opettaa lasta näyttämään suuttumus sille sopivalla tavalla ja käsittelemään sitä, tunnistamaan milloin on vihainen.

Minulla on toiminut se, että kun olen tosi vihainen, sanon ääneen: "olen nyt tosi vihainen", jolloin lapsetkin sen tunnistaa, ja oppivat myös oman kiukkunsa nimeämään.

Mä taas käsitän sen niin, että aikuinen on aikuinen ja kun tietää, mistä lapsen uhmailu esim. uhmaiässä johtuu, niin ymmärtää olla suuttumatta sellaisesta mikä kuuluu ikään ja kehitykseen. Tietysti tulee sellaisia tilanteita, joissa omat tunteet kuohuu yli, mäkin kannatan sitä, että silloin sanotaan lapselle "nyt olen kyllä tosi vihainen" ja vaikka sit käydä toisessa huoneessa vähän huutamassa tyynyyn tms... Kiukkukohtauksessa lapsi tarvitsee muurin ts. aikuisen joka ei mene mukaan lapsen ahdistukseen vaan pysyy rauhallisena, jos vanhempi menettää malttinsa, huutaa ja karjuu sekopäisenä kilpaa lapsen kanssa, niin lapselle tulee entistä suurempi hätä.

 

[pehmix]

Jaa. No onko se sitten kiukun näyttämistä, että sanoo "olen nyt tosi vihainen"? Kyllä minäkin lapsille sanon, että olen nyt vihainen. Mutta tää tynnyri on täynnä paskaa, eikä se tolla lausella tyhjene.

Se sanominen on vain sen tunteen kertomista lapsille. Että lapset eivät ihmettele, jos olen pahalla tuulella, jos en ota heitä syliin, en ala tekemään jotain. Tai jos lapsi on tehnyt jotain tuhmaa, ja olen siitä vihainen. Tottakai olen myös vihaisen näköinen, jne. Noita patoutuneen vihan purkamiskeinoja mä laitoinkin tossa toisessa viestissä.

 

[pehmix]

No mutta tämähän on täyttä shittiä koko idea! Tuosta lapset vaan oppii, että kiukku on kielletty tunne, että sitä ei saa näyttää. Aikuisen tehtävä ei ole peittää lapsen ja omaa suuttumustaan, vaan opettaa lasta näyttämään suuttumus sille sopivalla tavalla ja käsittelemään sitä, tunnistamaan milloin on vihainen.

Minulla on toiminut se, että kun olen tosi vihainen, sanon ääneen: "olen nyt tosi vihainen", jolloin lapsetkin sen tunnistaa, ja oppivat myös oman kiukkunsa nimeämään.

Mä taas käsitän sen niin, että aikuinen on aikuinen ja kun tietää, mistä lapsen uhmailu esim. uhmaiässä johtuu, niin ymmärtää olla suuttumatta sellaisesta mikä kuuluu ikään ja kehitykseen. Tietysti tulee sellaisia tilanteita, joissa omat tunteet kuohuu yli, mäkin kannatan sitä, että silloin sanotaan lapselle "nyt olen kyllä tosi vihainen" ja vaikka sit käydä toisessa huoneessa vähän huutamassa tyynyyn tms... Kiukkukohtauksessa lapsi tarvitsee muurin ts. aikuisen joka ei mene mukaan lapsen ahdistukseen vaan pysyy rauhallisena, jos vanhempi menettää malttinsa, huutaa ja karjuu sekopäisenä kilpaa lapsen kanssa, niin lapselle tulee entistä suurempi hätä.

Tossa viestissäni oli lause "oppia näyttämään suuttumus sille sopivalla tavalla". Aikuinen osaa jo tämän, ei siis huuda ja karju sekopäisenä lapsen kanssa. Ja tottakai on tilanteita, jolloin pitää pysyä rauhallisena, juuri uhmiksen kanssa, mutta ei sitä uhmiksen vihaa ja suuttumusta saa itselleen ottaa! Muuri saa olla, mutta ei mikään tynnyri joka vaan ottaa ja ottaa.

 

[ap]

Mä lähden nyt lenkille.

 

[Tapsu]

Tosi hyviä ajatuksia, cea!