Mihin saakka puolison rajoittaminen on ok?

[Vieras]

Minusta tuo on jokaisen parisuhteen oma asia, ei sitä tarvitse muiden kauhistella ja voivotella. Jos mies jää suhteeseen vaikka nainen on pirttihirmu, niin mitä ilmeisemmin mies on tyytyväinen elämäänsä niin. Miksi se sinua niin kovin nyppii?

Joidenkin mielestä on ilmeisesti mahdotonta, että mies voisi viihtyä kotona omasta halustaan ja unohtaa kavereiden kanssa rellestämisen omasta halustaan. Ovat sitten katkeria ja kateellisia niille, joiden mies on kotona viihtyvä ja yrittävät väittää että sellainen mies on tossun alla ja nainen pirttihirmu. Tai vastaavasti ne miehet, jotka eivät välitä puolisostaan niin paljoa, että kaverit ja heidän kanssaan juhlimiset jäisivät kakkossijalle ja puolison kanssa kotona viihtyminen olisi ykkössijalla, yrittävät haukkua kotona viihtyviä tuttaviaan tossun alla oleviksi.

 

[ssssssssssss]

Mä ihmettelen sitä että miten parisuhde voi toimia jos ei kumpikaan tee kompromisseja? kaksi ihmistä tuskin on samalla linjalla kaikissa asioissa ja riitoja nyt syntyy parhaimmissakin suhteissa. Mitä tehdä kun toisen toiminta ärsyttää? Kieltää ei kuulemma saa, vain mielipiteen sanoa. Entä jos ärsyttää silti? Pystyvätkö kaikki keskustelemaan ongelmansa auki?

Miten voi välttää sanomasta että nyt jumalauta et enää kännää viikolla? Keskustelu ei mene perille tms.

 

[maritu]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

Meillä on rajoitettu viinan juontia, olen sanonut suoraan että minun perheessä ei juoda. Mutta miehellä on vapaa tahto: itse hän päättää onko kuuluuko perheeseeni vai ei.

 

[s]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

Meillä on rajoitettu viinan juontia, olen sanonut suoraan että minun perheessä ei juoda. Mutta miehellä on vapaa tahto: itse hän päättää onko kuuluuko perheeseeni vai ei.

No entä jos sana ei kuulu ja juo silti?

 

[Rukoilijasirkka]

Puolison kuuluisi itse osata rajoittaa itseään ja tekemisiään. Muutoin parisuhteesta ei tule mitään, jos toisesta tuntuu, että pitää väkisin toista raahata perässä ja vahtia.

 

[maritu]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

Meillä on rajoitettu viinan juontia, olen sanonut suoraan että minun perheessä ei juoda. Mutta miehellä on vapaa tahto: itse hän päättää onko kuuluuko perheeseeni vai ei.

No entä jos sana ei kuulu ja juo silti?

Hänellä on vapaa tahto kuten jo kirjoitin, kyse ei ole minun tottelemisestani.

 

[poipoipoi]

Puolison kuuluisi itse osata rajoittaa itseään ja tekemisiään. Muutoin parisuhteesta ei tule mitään, jos toisesta tuntuu, että pitää väkisin toista raahata perässä ja vahtia.

Peesi. Kyllä se pitäisi itsestä lähteä sisältäpäin, että haluaa esim. laittaa perheen edun edelle ja joustaa itsekin erinäisissä tilanteissa.

Joissakin suhteissa tosin suhteen dynamiikka on sellainen, että toinen dominoi ja toinen tykkää olla dominoitavana. Sellainenkin voi toimia. Mulla ei toimisi.

 

[ssssss]

Puolison kuuluisi itse osata rajoittaa itseään ja tekemisiään. Muutoin parisuhteesta ei tule mitään, jos toisesta tuntuu, että pitää väkisin toista raahata perässä ja vahtia.

Mutta mikä toinen on sanomaan missä ne rajat kulkee? ei mitään absoluuttisia rajoja ole olemassa esimerkiksi tuohon yhden vastaajan ukon telkun kyttäämiseen. Se oli vain vaimolle rasittavaa mutta ei uhannut perhettä oikeastaan.

Ei kaikki tajua että omat valinnat on joskus vaikeita toisen kestää jos itse ei näe asiassa mitään pahaa. Kenen etu silloin ajaa edelle? Minusta tässä on ristiriitaa kun sanotaan että aikuista ei saa määrätä ja kuitenkin aikuisen pitäisi itse osata rajoittaa itseään. Kaikkia asioita ei voi hoitaa näin valitettavasti. Jos toinen ei osaa rajoittaa tärkeissä asioissa itseään niin sitten kielletään suoraan ensin ja ehdotetaan kompromissia tms.

 

[s]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

Meillä on rajoitettu viinan juontia, olen sanonut suoraan että minun perheessä ei juoda. Mutta miehellä on vapaa tahto: itse hän päättää onko kuuluuko perheeseeni vai ei.

No entä jos sana ei kuulu ja juo silti?

Hänellä on vapaa tahto kuten jo kirjoitin, kyse ei ole minun tottelemisestani.

Niin on vapaa tahto. Mutta mun ukkoni kutsuisi tuollaista vaimoa kontrolloivaksi. Miksi vaimo saa sanoa että ei saa omassa talossa juoda?

 

[huoh]

Tunnen muutaman pariskunnan, jossa mies on niin tiukasti tossun alla, ettei saa oikeasti tehdä mitään. Eivät saa harrastaa mitään kodin ulkopuolella, mennä mihinkään ilman vaimoa tai varsinkaan olla missään kontaktissa naispuolisen ihmisen kanssa ellei se ole ihan välttämätöntä (esim. kaupan kassa). Mitä järkeä olla tuollaisessa parisuhteessa? Eihän tuollaiseen rajoittamiseen tarvitse suostua?

Kuinka paljon omaa käytöstä on velvollista muuttaa puolison vuoksi? Vai onko sitä velvollisuutta ollenkaan? Eikö pitäisi hyväksyä puoliso sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen. Mitä mieltä olette?

mä tunnen myös tämmöisen pariskunnan. he menivät vielä niin pitkälle, että muuttivat pohjanmaan peräkorpeen eristyksiin kaikista muista, paitsi vaimon sukulaisista. kovasti vaimo väittää että päätös oli yhteinen ja mies on juonessa mukana, uskoo ken tahtoo. oikeasti mua surettaa ton kaverin puolesta ja luulen ettei sillä pää kestä kauaa siellä umpimettässä.

 

[Rukoilijasirkka]

Puolison kuuluisi itse osata rajoittaa itseään ja tekemisiään. Muutoin parisuhteesta ei tule mitään, jos toisesta tuntuu, että pitää väkisin toista raahata perässä ja vahtia.

Mutta mikä toinen on sanomaan missä ne rajat kulkee? ei mitään absoluuttisia rajoja ole olemassa esimerkiksi tuohon yhden vastaajan ukon telkun kyttäämiseen. Se oli vain vaimolle rasittavaa mutta ei uhannut perhettä oikeastaan.

Ei kaikki tajua että omat valinnat on joskus vaikeita toisen kestää jos itse ei näe asiassa mitään pahaa. Kenen etu silloin ajaa edelle? Minusta tässä on ristiriitaa kun sanotaan että aikuista ei saa määrätä ja kuitenkin aikuisen pitäisi itse osata rajoittaa itseään. Kaikkia asioita ei voi hoitaa näin valitettavasti. Jos toinen ei osaa rajoittaa tärkeissä asioissa itseään niin sitten kielletään suoraan ensin ja ehdotetaan kompromissia tms.

Uhkaahan se perhettä, jos toinen ei ole läsnä vaan kyttää vaan telkkua.

 

[sa]

Uhkaahan se perhettä, jos toinen ei ole läsnä vaan kyttää vaan telkkua.

Mun mieheni sanoo että hän tarvitsee omaa vapautta katsoa telkkua kun lapset eivät ole hereillä. Hänen mielestään minä uhkaan perhettä kun yritän rajoittaa hänen relaamistaan.

Meille tämä on suuri ongelma enkä tiedä kuinka suureksi paisuu. Kumpikaan ei anna periksi. Minä en voi elää näin vuosia ja mieheni kai tekee tästä itsenäisyys-kysymyksen.

Dilemmaa todellakin. Illalla taas ihmetellään kun muut menee nukkumaan ja iskä valvoo.

 

[merimies]

Se ei ole milloinkaan ok.

Tätä onkin hyvä peesata.

Niin on.

 

[maritu]

Siihen asti kun se on ok molemmille, parisuhde on yhteinen juttu.

Meillä on rajoitettu viinan juontia, olen sanonut suoraan että minun perheessä ei juoda. Mutta miehellä on vapaa tahto: itse hän päättää onko kuuluuko perheeseeni vai ei.

No entä jos sana ei kuulu ja juo silti?

Hänellä on vapaa tahto kuten jo kirjoitin, kyse ei ole minun tottelemisestani.

Niin on vapaa tahto. Mutta mun ukkoni kutsuisi tuollaista vaimoa kontrolloivaksi. Miksi vaimo saa sanoa että ei saa omassa talossa juoda?

Minä en halua perheeseeni viinaa ja mies päätti itse onko osa minun perhettäni. Hyvin yksinkertaista mielestäni.
Vähän sama kuin muutkin tärkeät asiat on hyvä käydä yhdessä läpi ennen yhteisen elämän aloitusta, eikö?
Minun mielestäni se ei ole kontrolloimista vaan niitä yhteisiä sopimuksia kuten lapsiluku tai talon paikka tai hyvänen aika mihin kaappi pannaan!

 

[ssssss]

Se ei ole milloinkaan ok.

Tätä onkin hyvä peesata.

Niin on.

Te jotka olette niin hyviä näissä jutuissa niin kertokaas mulle mitä tehdä tuon telkkua kyttäävän ukon kanssa.

Hienoahan se on julistaa että puolisoa ei saa rajoittaa.

 

[ssssss]

Niin on vapaa tahto. Mutta mun ukkoni kutsuisi tuollaista vaimoa kontrolloivaksi. Miksi vaimo saa sanoa että ei saa omassa talossa juoda?

Minä en halua perheeseeni viinaa ja mies päätti itse onko osa minun perhettäni. Hyvin yksinkertaista mielestäni.
Vähän sama kuin muutkin tärkeät asiat on hyvä käydä yhdessä läpi ennen yhteisen elämän aloitusta, eikö?
Minun mielestäni se ei ole kontrolloimista vaan niitä yhteisiä sopimuksia kuten lapsiluku tai talon paikka tai hyvänen aika mihin kaappi pannaan![/quote]

Voi hitsi. Eli olisi pitänyt ennen avioliittoa kysyä aikooko ukko jähmettyä 8. aviovuonna yöksi telkun eteen.

Ei kuule ole niin mustavalkoisia nämä asiat aina.

 

[vieras]

Minusta tuo on jokaisen parisuhteen oma asia, ei sitä tarvitse muiden kauhistella ja voivotella. Jos mies jää suhteeseen vaikka nainen on pirttihirmu, niin mitä ilmeisemmin mies on tyytyväinen elämäänsä niin. Miksi se sinua niin kovin nyppii?

Joidenkin mielestä on ilmeisesti mahdotonta, että mies voisi viihtyä kotona omasta halustaan ja unohtaa kavereiden kanssa rellestämisen omasta halustaan. Ovat sitten katkeria ja kateellisia niille, joiden mies on kotona viihtyvä ja yrittävät väittää että sellainen mies on tossun alla ja nainen pirttihirmu. Tai vastaavasti ne miehet, jotka eivät välitä puolisostaan niin paljoa, että kaverit ja heidän kanssaan juhlimiset jäisivät kakkossijalle ja puolison kanssa kotona viihtyminen olisi ykkössijalla, yrittävät haukkua kotona viihtyviä tuttaviaan tossun alla oleviksi.

Niin ja itse mietin asiaa sitenkin, että jos suhteessa toinen on pirttihirmu ja päällepäsmäri joka määrää kaikesta ja toinen sen sallii ja on onnellinen, niin miksi sen pitäisi ulkopuoliselle kuulua ylipäätään?

Itse tunnen naisen, joka on täysin miehensä "tossun alla", ihan kaikkeen kysyy mieheltänsä luvan ja mies usein kieltää esim vaimoaan lähtemästä tyttöporukassa baariin tai tuhlaamasta rajoja sellaiseen, mikä miehen mielestä on turhaa. Heillä mies käy töissä ja vaimo kotona, lapsia yhteensä viisi ja mies päättää kaikista hankinnoista, ruokaostoksetkin käy hoitamassa työmatkalla, eikä vaimolla ole olenkaan omaa rahaa vaan pyytää mieheltä jos johnkin tarvii tai käyvät yhdessä ostamassa. Missään puutteessa eivät nainen tai lapset elä, mies käyttää rahoja vastuullisesti.

Joku miettii miksi nainen tähän suostuu, mutta nainen suostuu ja on onnellinen. Hän tekee kotona kaikki kotityöt ja hoitaa lapset ja on tyytyväinen elämäänsä. Mies on perheen pää ja niin heillä eletään ilman suurempia ongelmia. Itselläni ei pää kestäisi tuollaista, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Joku kestää ja haluaa elää tuollaisessa suhteessa, joku toinen kärsii ja haluaa omaa vapautta.

Mutta jos sellaiseen rajoittavaan suhteeseen alkaa ja tyytyy onnellisena osaansa niin ei se muiden asia ole tuomita ja ihmetellä.

 

[kontrollifriikk i]

Puolison kuuluisi itse osata rajoittaa itseään ja tekemisiään. Muutoin parisuhteesta ei tule mitään, jos toisesta tuntuu, että pitää väkisin toista raahata perässä ja vahtia.

Näin on. Ei ole kiva olla äitinä toiselle.
Totuus kontrolloinnista ei kuitenkaan ole yksioikoinen. Esimerkiksi meillä on niin, että vaikka kontrolloin miehen syömisiä ja juomisia ja menemisiä, niin mies on kuitenkin se, joka määrää kaapin paikan. Jos mies päättää jotain, niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Miestäni ei siis tarvitse raahata perässä, mutta hoivaamista hän kaipaa. Hänen ongelmansa ovat peräisin traumaattisesta lapsuudesta. Aika monella on lapsuudesta johtuvia traumoja. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

 

[merimies]

Se ei ole milloinkaan ok.

Tätä onkin hyvä peesata.

Niin on.

Te jotka olette niin hyviä näissä jutuissa niin kertokaas mulle mitä tehdä tuon telkkua kyttäävän ukon kanssa.

Hienoahan se on julistaa että puolisoa ei saa rajoittaa.

No meillä homma toimii niin, että kerromme toisillemme, jos jokin juttu aiheuttaa mielipahaa ja miksi se niin tekee. Rakastamme toisiamme emmekä tieten tahtoen halua mitään pahaa toisillemme. Eli pyrimme toimimaan niin että koko perheellä hyvä olla. Tehdään juurikin niitä kompromisseja omasta vapaasta tahdosta.

Esim. jos mieheni kattelisi telkkaria kaiket yöt ja joisi samalla, kertoisin hänelle, kuinka minua surettaa, että hän juo, kun lapset ovat kotona ja kuinka hänen toipumis -aikansa on pois lapsilta, jotka haluavat viettää aikaa isin kanssa.
En usko, että miehen tarttis montaa kertaa miettiä, kumpi tärkeämpää: kännissä valvotut yöt vai lapset.

 

[No jaa...]

...pakko tunnustaa, mutta edellisessä suhteessa olin juuri tuollainen, kuin ap kuvaili. En luottanut mieheen tippaakaan. Mutta tässä nykyisessä suhteessa on sitten ihan erilaista...ja ollaan onnellisesti oltu yhdessä pian 10 vuotta. Kumpikaan ei rajoita, ei kiellä, ja luottamus on täydet 100.
Oliko vika silloin minussa vaiko exässä, mene ja tiedä...parempi näin.

 

[Tallu -]

Se ei ole milloinkaan ok.

Tätä onkin hyvä peesata.

Niin on.

Te jotka olette niin hyviä näissä jutuissa niin kertokaas mulle mitä tehdä tuon telkkua kyttäävän ukon kanssa.

Hienoahan se on julistaa että puolisoa ei saa rajoittaa.

En mä voi sanoa miten muissa parisuhteissa toimittaisiin, mutta meillä tehtiin niin, että ehdotin kokeeksi telkusta luopumista. Syynä ei ollut pelkästään isännän tv:n katselu, vaan sitä katsoi koko perhe ihan liiaksi. Sieltä katsottiin ihan mitä vaan, parasta mitä joltain kanavalta omasta mielestä tuli sillä hetkellä. Syitä oli muitakin, mutta koe aloitettiin. Luovuttiin digiboksista ja jopa antenni otettiin alas katolta (se oli isännän oma idea, mä olisin antanut sen olla siellä ). Otettiin neljän kuukauden koeaika, ja pidettiin perhepalaveri asiasta... päätettiin jatkaa televisiottomuutta. Nyt ollaan oltu ilman tv:ta reilu vuosi, eikä sitä kukaan hirveästi kaipaa. Tv:n tilalle hankittiin videotykki ja valkokangas, ja päätettiin, että katsotaan paljon leffoja tv:n tuijottelun sijasta. Se on mielestämme laadukkaampaa tekemistä kuin kanavasurffailu, johon tuhlaantuu hirveästi aikaa. Ehkä meillä joskus vielä on telkkari, mutta toistaiseksi sitä ei ole

Muutenkin - oli aihe tai rajoituksen syy mikä hyvänsä, niin kiellothan eivät pidemmän päälle toimi parisuhteessa mun mielestä. Asioista täytyy keskustella ja etsiä toisenlaisia vaihtoehtoja tekemisille ja toiminnoille. Ellei kummankaan oma ehdotus sovi toiselle, niin sitten mietitään joku kolmas ehdotus, kompromissi, joka sopii molemmille. Ja asioita voi kokeilla, kuten meillä tuo televisiottomuus.

 

[vieras]

se mikä sinusta on epänormaalia voi toisista olla ihan täysin normaalia.. Niin kun joku tuossa aikasemmin kirjoitti, niin jos kumpiki osapuoli on onnellinen, niin se ei ole rajoittamista. Kyllä minä ainakin olen valmis jonkin asian jättämään pois jos puolisoni sitä todellakin tahtoo.. Tietenkin se on silloin minun omasta tahdostani kiinni ja siitä että haluan myös kunnioittaa mieheni mielipidettä kyseisestä asiasta..

Minä ainakin olen ollut valmis luopumaan joistakin menoistani mieheni vuoksi. Mutta vastaavsti hän on myös jättänyt menemisiään vähemmälle.