Mihin pyritte aikarajoituksilla lasten kanssa tv:n ja pelaamisen suhteen?

[Näin]

Kohtuus kaikessa. Liika ruutuaika tekee lapsista levottomia ja aloitekyvyttömiä. Sen huomaa aika nopeasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="jenni";27935067]Niin pitää, se tekee hyvää. Tylsyyden sietokyky on erittäin hyödyllinen taito. Surullista on, jos lapsi ei itselleen muuta viihdykettä osaa keksiä kuin ruudun avaamisen.[/QUOTE]

Olin muuten vasta Jari Sinkkosen luennolla. Sieläkin puhuttiin tästä asiasta. Kun lapsella on tylsää, hän kyllä ihan varmasti keksii jotain tekemistä. Siihen pitää joskus vain vähän tuupata/ohjata, mutta mitään "valmista" ei kannata aina tarjota.

Mielikuvitus kehittyy, kun lapsi joutuu viihdyttämään itseään. Esim. kun me mennään mökille, jossa ei ole sähköjä, trampoliinia tai muutakaan tämmöistä viihdykettä, mitä kotoa löytyy, niin lapset (aikansa naristuaan) keksii loputtomiin tekemistä luonnossa ja vedessä. Ihan loputtomiin. Eikä kukaan kaipaa telkkaria, Xboxia, tms.

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="vieras";27935086]Olen minäkin tietysti kuullut näistä, mutta itse en oikein usko niihin..[/QUOTE]

Kyllä varmaan on niin, että liiallinen pelaaminen on haitallista, ei siinä mitään. Mutta silti tosiaan omasta lapsuudesta on sellainen kokemus, että ei sitä tule loputtomasti pelattua kuitenkaan, kun se pelikone on aina saatavilla.

 

[kukin tavallaan]

[QUOTE="vieras";27935086]Olen minäkin tietysti kuullut näistä, mutta itse en oikein usko niihin..[/QUOTE]

ihan voit googlettaa..

 

["vieras"]

[QUOTE="Jenis";27934988]No meillä saadaan sitä yhteistä aikaa sillä, että sovitaan yhdet säännöt jotka pätee jokaiselle päivälle, ei niin että annetaan jotain summittaisrajoituksia kun on tehty jotain "tarpeeksi". Toihan on ihan mielivaltaa, että yks päättää jonkun perheillan ja vetelee sitten piuhat seinästä kun ei sana muuten kuulu. Mutta kukin tavallaan toki [/QUOTE]

Ok. Minä olen aikuinen. Luuletko että lapset kykenisivät noilla lapsen aivoilla päättämään milloin pidetään perheillat tai muitakin asioita? saattaisi jossain vaiheessa lähteä vähän lapasesta...

Mun tehtävä on kasvattaa. Vaikka on summittaisrajoitus, niin lapset varmasti itsekin kokee ja tuntee et on sitä juttua saanut nyt tarpeeksi tehdä, koska todellakin sitä on saanut tehdä melkeimpä niin paljon kun huvittaa että eipä oo äiti ja isi pyrkineet turhia rajoittelemaankaan.

Sinustako on hienoa sitten sellanen kasvatus että kytätätään kellosta tunteja ja minuutteja, et se on tasan se aika ja sit loppu? toihan on aivan hirveää, koska kotona kuuluisi saada olla suht vapaasti.. yhteiskunnalliset rajoitukset on sit toinen juttu eli töissä pitää olla tiettyyn aikaan ja koulussa, mutta jos näitä jo noudattaa, eikö kotona voisi höllätä eikä jatkaa samaa tiukkaa tahtia?

 

["vieras"]

Puolustelijoita löytyy ehkä niistä joilta homma on lähtenyt lapasesta jo kauan sitten - ja nyt rajoittamiset ei onnistu. Meillä on pelipäivä ollut aina, ei se ole armeijameininkiä.. Ei lapset edes kysele muulloin.

Kun tiesin jo ennen lasten syntymää, miten haluan että tämän asian kanssa toimitaan ja niin on sitten toimittu. Mies samaa mieltä minun kanssa.

 

["neljänäippä"]

Meillä ei ole mitään aikarajoja, eivätkä kovin kiinnostuneita peleistä tai tietsikasta ole, kausiluontoista, mutta olen huomannut kun kylässä käy kavereita joiden kotona on tiukat ajat niin nää lapset ei muuta tekis meillä kun pelais, tuntuu että jos liikaa kielletään ja rajotetaan niin touhusta tulee jotain ihmeellistä, kiellettyä hedelmää ja nää lapset on mun mielestä tosi levottomia ja kotonakin vaan tappelevat ja riuhuvat kun koko ajan pitää vaan leikkiä ja leikkiä ja vanhemmatkin tuntuvat olevan pinna kireellä.

 

["vieras"]

Meillä osa lapsista ei pysty itse säätelemään koneella vietettävää aikaa. Osalle peliaika/päivä on "turha" sääntö, koska eivät välttämättä pelaa päivittäin, mutta olisi vaikeaa antaa satunnaisesti pelaavan viettää kolme tuntia pötköön koneella edes ajoittain, kun toisella olisi tiukka 30 min / pv -sääntö. Pelata saa sitten, kun on läksyt ja muut hommat tehty ja ulkoilua velvoitetaan päivään kuuluvan myös (mutta koulumatka on kävellen liki 3 km suuntaansa, joten siitä saa jo helpotusta).

On sitä jouduttu joskus takavarikoimaan kännykkäkin, kun pelaaminen kännyllä vie yöunet.

Meillä siis viisi koululaista (2. lk, 2 x 3. lk, 5. lk ja 6. lk) ja osa tarvitsee ajoittain hentoa tökkäystä muihin aktiviteetteihin kuin peleihin.

Sisarukset kärsii toisten sisarusten valinnoista ja sitten siitä rangaistaan kaikkia, eikä pyritäkkään enää muistamaan että kukin näistä lapsista on yksilönsä?

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27934837]Minulla on tänä vuonna 12v ja 10v täyttävät lapset.

Meillä toimitaan seuraavasti:

Pelata saa niin paljon kuin haluaa, milloin vaan, kunhan se ei riko nukkumaan meno aikoja ja tv:n kanssa sama juttu + ikärajoista pidetään kiinni.

Toimii oikein hyvin, eikä minun tarvitse hermoja kiristää ja lapsetkin on iloisia.

Vaikka lapsilla on tuo vapaus noiden asioiden suhteen, silti he viettävät paljon aikaa ulkona kavereiden kanssa ja käyvät harrastuksissa, leikkivät leluilla (esikoinen ei kyllä enää niinkään, mutta kuopus kyllä.), piirtelevät, askartelevat, lukevat ja niin edelleen.

On joskus meilläkin kyllä meinannut käydä niin että lapset ovat vähän liikaa innostuneet telkkaria katselemaan ja pelaamaan, että se homma on näyttänyt siltä etteivät muuta teekkään, niin silti meillä toimii oikein keposasti, joskus ehkä hieman pienten taistelujen jälkeen, vanhempien sana lakina ja kun minä katkasen television niin sen katseleminen loppuu siihen tai sitten katkaisen piuhat seinästä niin pelaaminen loppuu myös siihen jos ei muuten omasta tahdosta vaikka olisi useampi kerta sanottu ja sitten rupeamme tekemään yhdessä perheen kanssa yhteisiä juttuja... vaikka lapset olisivat olleetkin vähän känkkäränkkä ensiksi siitä että minä katkaisin heidän hommat, niin pian se kuitenkin unohtuu kun teemme yhdessä jotain kivaa ja jos turhanpäivänen kiukuttelu jatkuisi niin he tietävät että sellaisesta käytöksestä seuraa sitten rankaisuja ja siksi lopettavat suosiolla ja asennoituvat toisin !

Olen miettinyt tässä sitten että..... rajoitetaankohan näissä perheissä siksi sitä pelaamista ja telkkarin katselua tiptop 1-2h per viikko, koska oikea syy onkin se ettei ole varaa maksaa suurempia laskuja?[/QUOTE]

Et rajoita mutta rajoitat kuitenkin. Miten se on yhtään parempi kuin niillä joilla pelataan vain esim 1h/päivä? Teillä pelataan vain enemmän.

 

["vieras"]

Joo, niin onhan se tuokin. Pelikäyttöön soveltuvia pöytätietokoneita on yksi kpl ja lapsia kuitenkin viisi. Rajoituksena on myös, että arkisin ei saa pelata klo 18 jälkeen. Joten jos on koulussa klo 15 asti niin tekee tiukkaa, että kaikki ehtii käyttää oman peliaikansa. Logistiikkaakin. Lapsilla on kyllä pelikoneita, joiden käyttöä ei kontrolloida eli klassikkokonsolit, joihin heillä pienet telkkarit omissa huoneissa. Outoa kyllä, NES tai PS1 eivät juurikaan ole käytössä. Olkkarissa on sitten koko perheen konsolit ja meidän huoneessa on Wii U, jonka peleissä minun auttamiseni ei ole lasten peliajasta pois (koska Mario meinaa kuolla, kun en osaa käyttää sitä pirun lento-oravapukua).

Niin eikö olisi suotta hyvä miettiä isoimmille lapsille ainakin omia tietsikoita?

 

["vieras"]

Kohtuus kaikessa. Liika ruutuaika tekee lapsista levottomia ja aloitekyvyttömiä. Sen huomaa aika nopeasti.

Jos syö, ulkoilee, nukkuu, on kavereiden kanssa, perheen kanssa, harrastelee, tekee omia juttuja, pelaa ja katsoo televisiota.

Ei siinä tarvita mitään aika rajotuksia. Tuossa täyttyy jo vuorokauden tunnit ihan kepeästi nukkumaan meno aikaan mennessä, ilman että tarvitsee mitään tiukkoja aikarajoituksia asettaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27935103]Olin muuten vasta Jari Sinkkosen luennolla. Sieläkin puhuttiin tästä asiasta. Kun lapsella on tylsää, hän kyllä ihan varmasti keksii jotain tekemistä. Siihen pitää joskus vain vähän tuupata/ohjata, mutta mitään "valmista" ei kannata aina tarjota.

Mielikuvitus kehittyy, kun lapsi joutuu viihdyttämään itseään. Esim. kun me mennään mökille, jossa ei ole sähköjä, trampoliinia tai muutakaan tämmöistä viihdykettä, mitä kotoa löytyy, niin lapset (aikansa naristuaan) keksii loputtomiin tekemistä luonnossa ja vedessä. Ihan loputtomiin. Eikä kukaan kaipaa telkkaria, Xboxia, tms.[/QUOTE]

Näin meillä lapset tekeekin jo ihan itsestään. Taitaa olla siis luovia ja mielikuvitus rikkaita lapsia. =)

 

["vieras"]

Kyllä varmaan on niin, että liiallinen pelaaminen on haitallista, ei siinä mitään. Mutta silti tosiaan omasta lapsuudesta on sellainen kokemus, että ei sitä tule loputtomasti pelattua kuitenkaan, kun se pelikone on aina saatavilla.

 

[l.k]

[QUOTE="neljänäippä";27935157]Meillä ei ole mitään aikarajoja, eivätkä kovin kiinnostuneita peleistä tai tietsikasta ole, kausiluontoista, mutta olen huomannut kun kylässä käy kavereita joiden kotona on tiukat ajat niin nää lapset ei muuta tekis meillä kun pelais, tuntuu että jos liikaa kielletään ja rajotetaan niin touhusta tulee jotain ihmeellistä, kiellettyä hedelmää ja nää lapset on mun mielestä tosi levottomia ja kotonakin vaan tappelevat ja riuhuvat kun koko ajan pitää vaan leikkiä ja leikkiä ja vanhemmatkin tuntuvat olevan pinna kireellä.[/QUOTE]

" Koko ajan pitää vaan leikkiä ja leikkiä" - ei voi olla totta!!!

 

["..."]

[QUOTE="vieras";27935002]Tarvittaessa telkkarikin, mutta meillä ei niinkään tuo televisio lasten unen saantiin onneksi vaikuta, varmaan syystä että koska sitä katsotaan luonnollisesti kauempaa... pelikonsolien eessä ja tietsikan eessä sit melkein tapitetaan nokka kiinni ruudussa niin käyhän se tuonne aivoihin ja silmiin, eikä sitä kautta oo hyväks ja edes auta ainakaan unen saantia...

Ja sit toi, " netin ja teeveen kautta saa hurjan helposti mitä ihmeellisintä ja valheellisinta materiaalia silmiensä eteen. " näinhän se on, mutta onneksi on keksitty ne ikärajat, jotta voidaan katsoa sitten mikä materiaali on haitallista kunkin ikäiselle ja millaista materiaalia minkin ikäinen pystyy suodattamaan. Näin pitäs välttyä, ainakin suuremmilta vaurioilta.[/QUOTE]

Ikäraja ei tosiaankaan aina kerro, onko materiaali lapselle sopivaa.
Tässä yks lauantai katoin dokumenttia natsikomentajan tyttärestä.
Dokumentti tuli keskellä päivää ilman minkäänlaisia ikärajoja tai sisältösymboleja.
Ja niin ohjelman lopussa näytettiin natsikomentajan aito hirttotapahtuma, jonka päätteeksi mies jäi nykimään hirttoköyteen.
Ihan pieni ei välttämättä tätä ois ymmärtäny, mutta alakouluikäiselle ei varmasti ois jäänyt epäselväksi, mitä tapahtui.
Että luottakaa vaan ikärajoihin!!

 

[Minni:)]

Meillä ei toi poika vielä pelaile tai tietokoneella ole ja en ole vielä tehnyt mitään päätöstä miten homman suhteen toimin. Täytyy kattoa mikä tuntuu helpoimmalta sitten kun se aika koittaa. Telkkarin suhteen on kyllä aikaraja eli max. 2h päivässä, mieluummin vähemmän. Tietty ei tarvi tehä asioista vaikeita ja esim. sairauspäivinä saa kattoa enempikin.

Mielestäni ei ole mitään maalaisjärjen puutetta pitää huoli ettei lapsi istu liian kauaa ruudun ääressä, kuten joku tuolla oli mieltä. Ja toisaalta selkeistä aikarajoista on mielestäni helpompi pitää kiinni kun yrittää mutu-tuntumalla miettiä et onkohan se lapsi nyt ollut liikaa nenä kiinni ruudussa vai ei.

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";27935133]Ok. Minä olen aikuinen. Luuletko että lapset kykenisivät noilla lapsen aivoilla päättämään milloin pidetään perheillat tai muitakin asioita? saattaisi jossain vaiheessa lähteä vähän lapasesta...

Mun tehtävä on kasvattaa. Vaikka on summittaisrajoitus, niin lapset varmasti itsekin kokee ja tuntee et on sitä juttua saanut nyt tarpeeksi tehdä, koska todellakin sitä on saanut tehdä melkeimpä niin paljon kun huvittaa että eipä oo äiti ja isi pyrkineet turhia rajoittelemaankaan.

Sinustako on hienoa sitten sellanen kasvatus että kytätätään kellosta tunteja ja minuutteja, et se on tasan se aika ja sit loppu? toihan on aivan hirveää, koska kotona kuuluisi saada olla suht vapaasti.. yhteiskunnalliset rajoitukset on sit toinen juttu eli töissä pitää olla tiettyyn aikaan ja koulussa, mutta jos näitä jo noudattaa, eikö kotona voisi höllätä eikä jatkaa samaa tiukkaa tahtia?[/QUOTE]

Eli rajoitat, mutta et rajoita, koska pelata saa "melkeimpä niin paljon kuin huvittaa"? Ok.

Eikä meillä ole mitään minuuttirajoitusta, vaan erilaisten ruutujen edessä käytetään max. 2h per päivä. Siihen mahtuu kyllä ihan riittävästi lastenohjelmia ja pelaamista, kun pitäisi ehtiä päiväkotiin, ulkoilemaan, syömään ja leikkimäänkin. Nukkumisesta nyt puhumattakaan. Aikuisten tehtävä on huolehtia että päivässä on järkevä määrä erilaisia aktiviteetteja, eikä se sitä tarkoita että mä istun sekuntikellon kanssa lapsen vieressä. Kappas kun niitä tenavia voi ohjailla ilman hirveetä käskytystäkin, tai sitä että revitään piuhoja seinästä kun pelaaminen on jo lipsahtanut addiktion puolelel

 

["vieras"]

ihan voit googlettaa..

Oon minä joskus niitä vilkassu, niin tiedän kyllä mitä siellä on.

Täydelliseen kasvatukseenhan siellä pyritään. Mutta voiko kukaan ihminen olla edes täydellinen ja noudattaa aina prikulleen jotain kukkahattutätien tekemiä ohjeita?

Vai kasvattaako jotkut vieraat kukkahattutädit ennemmin meidän lapsia kuin me itse?

Näkyykö meidän lapsissa ennemmin kukkahattutätien jälki kuin vanhempien oma kasvatuksen jälki?

Onko edes mitään hienoa saada olla vanhempi, jos ei saa omilla neuvoilla kasvattaa, vaan pitäisi kasvattaa kukkahattutädin neuvoilla?

Mietimpähän näitä asioita vaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="neljänäippä";27935157]Meillä ei ole mitään aikarajoja, eivätkä kovin kiinnostuneita peleistä tai tietsikasta ole, kausiluontoista, mutta olen huomannut kun kylässä käy kavereita joiden kotona on tiukat ajat niin nää lapset ei muuta tekis meillä kun pelais, tuntuu että jos liikaa kielletään ja rajotetaan niin touhusta tulee jotain ihmeellistä, kiellettyä hedelmää ja nää lapset on mun mielestä tosi levottomia ja kotonakin vaan tappelevat ja riuhuvat kun koko ajan pitää vaan leikkiä ja leikkiä ja vanhemmatkin tuntuvat olevan pinna kireellä.[/QUOTE]

Tulipa tuosta kirjoituksestasi mieleen, tässä meidän lähellä asuva yksi lestadiolaistyttö ja hän sekä vanhempi lapseni olivat joskus kavereita, mutta sitten oma lapseni kyllästyi olemaan tämän lestadiolais lapsen kaveri koska tämä tyttö ei olisi meillä muuta tehnytkään kun halunnut jatkuvasti tuijottaa televisiota...

Käy sääliks sitä lapsi parkaa :s

 

[Noooo]

Ei meillä ainakaan olisi sitten ulkoiluun tai muuhun aikaa jos lapset vaan pelais. Meillä saa pelata sen tunnin päivässä että jää aikaa muuhunkin. Ja rajoitan siksi että lapset oppisivat ettei ruutujen tuijottelu pidemmän päälle ole hyvästä. Ei ehkä lapset laiskistu, mutta sitten kun ovat vanhempia ja eivät viitsi muuta kun pelata tai tuijottaa telkkaria.

 

["vieras"]

Et rajoita mutta rajoitat kuitenkin. Miten se on yhtään parempi kuin niillä joilla pelataan vain esim 1h/päivä? Teillä pelataan vain enemmän.

ja jos mä en tekisi edes sitä, niin eikös meillä sillon elettäs aika lasten ehdoilla ja vapaana kuin heinäpellossa?

Emmä tiedä olisko kuule sekään noiden lasten kannalta ihan hyvä.

Viimesessä kirjoittamassa lauseessasi se hyvä juttu korostuukin.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";27935216]Ikäraja ei tosiaankaan aina kerro, onko materiaali lapselle sopivaa.
Tässä yks lauantai katoin dokumenttia natsikomentajan tyttärestä.
Dokumentti tuli keskellä päivää ilman minkäänlaisia ikärajoja tai sisältösymboleja.
Ja niin ohjelman lopussa näytettiin natsikomentajan aito hirttotapahtuma, jonka päätteeksi mies jäi nykimään hirttoköyteen.
Ihan pieni ei välttämättä tätä ois ymmärtäny, mutta alakouluikäiselle ei varmasti ois jäänyt epäselväksi, mitä tapahtui.
Että luottakaa vaan ikärajoihin!![/QUOTE]

 

["vieras"]

Meillä ei toi poika vielä pelaile tai tietokoneella ole ja en ole vielä tehnyt mitään päätöstä miten homman suhteen toimin. Täytyy kattoa mikä tuntuu helpoimmalta sitten kun se aika koittaa. Telkkarin suhteen on kyllä aikaraja eli max. 2h päivässä, mieluummin vähemmän. Tietty ei tarvi tehä asioista vaikeita ja esim. sairauspäivinä saa kattoa enempikin.

Mielestäni ei ole mitään maalaisjärjen puutetta pitää huoli ettei lapsi istu liian kauaa ruudun ääressä, kuten joku tuolla oli mieltä. Ja toisaalta selkeistä aikarajoista on mielestäni helpompi pitää kiinni kun yrittää mutu-tuntumalla miettiä et onkohan se lapsi nyt ollut liikaa nenä kiinni ruudussa vai ei.

Mä pidän VAPAUDESTA!

 

[ssss]

Elämässä on niin paljon muuta mikä jää kokematta kun laitetaan aivot narikkaan ja tuijotetaan ruutua. Esimerkiksi niissä perheissä joissa ei ole telkkua, luetaan keskimääräistä enemmän. Telkku ja tietokone addiktoi, sen nyt tietää jo omasta kokemuksestakin. Mitä enemmän telkkua aikuisena töllää, sen enemmän sitä haluaa katsoa.

Meillä on peliajat ja telkkua rajoitetaan myös. En halua lapsista soffaperunoita. Kannustan heitä löytämään elämyksiä, tietoa jne. kirjoista. Toki telkkua katsotaan mutta kyse oli tässä nyt että rajoitetaanko sitä. Kyllä vaan. Jos ei rajoita niin istuvat tuntikausia telkun edessä. Itse asiassa pidän opettavaisia tietokonepelejä pienempänä pahana.

Kauhistelen perheitä joissa tv on auki koko ajan, huolimatta siitä kuka katsoo tai katsooko ketään. Mitä ajanhaaskausta käyttää tuntikausia telkkuun! Sen pitäisi olla mukava lisä elämässä, ei koko sisältö kun kotona ollaan. Mä uskon vahvasti että ruutu passivoi ja addiktoi. Haluan ohjata lapsiani toiseen suuntaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Jenis";27935218]Eli rajoitat, mutta et rajoita, koska pelata saa "melkeimpä niin paljon kuin huvittaa"? Ok.

Eikä meillä ole mitään minuuttirajoitusta, vaan erilaisten ruutujen edessä käytetään max. 2h per päivä. Siihen mahtuu kyllä ihan riittävästi lastenohjelmia ja pelaamista, kun pitäisi ehtiä päiväkotiin, ulkoilemaan, syömään ja leikkimäänkin. Nukkumisesta nyt puhumattakaan. Aikuisten tehtävä on huolehtia että päivässä on järkevä määrä erilaisia aktiviteetteja, eikä se sitä tarkoita että mä istun sekuntikellon kanssa lapsen vieressä. Kappas kun niitä tenavia voi ohjailla ilman hirveetä käskytystäkin, tai sitä että revitään piuhoja seinästä kun pelaaminen on jo lipsahtanut addiktion puolelel [/QUOTE]

Muutenhan niitä rajoja ei lasten kanssa tarvita.

En mä olisi äiti jos en kasvattaisi yhtään mitenkään ja antaisin tehdä kaiken mitä haluaa.

Tervettä vanhemmuutta ei ole myöskään mielestäni se, jos asetat todella tiukat rajat.