Mietin minkälaisiin ongelmiin nukkumisessa/nukahtamisessa olette saaneet apua unikoulusta? Meillä 1v 4kk lapsi, jolla ajoittain hankalat, pitkään kestävät unirituaalit, kyhnäämistä ja kapsuttelua. Yöt katkonaisia ja johtavat lopulta viereen ottamiseen, jolloin kaikki nukkuvat huonosti. Toimisiko unikoulu näihin vaikeuksiin? Tassuhoitoa olemme kokeilleet, mutta se ei johtanut mihinkään. Kuinkahan rankka on ja miten toimii "huudatus"-koulu? Se tuntuu toisaalta liian radikaalilta, mutta toisessa vaakakupissa on toive katkeamattomista yöunista.
Mihin ongelmiin unikoulu
- Viestiketjun aloittaja samy
- Ensimmäinen viesti
Elizabeth Pantleyn kirjassa "Pehmeä matka höyhensaarille" on huudattamattoman ja tehokkaan unikoulun ohjeet 
Nukahtamisongelmaan, yötissittelyyn ja vieressä nukkumiseen otin unikoulun keinoksi, ja kaikkiin tepsi. Johdonmukainen kun on niin selviää hyvin vähällä huudatuksella. Täytyy vaan muistaa vaikeella hetkellä, että jos antaa periks niin kaikki huudatukset on ollu turhaa. Kun unikoulu oli menestyksekkäästi viety läpi, aattelin heti että miks en tehny tätä jo ajat sitten. Yksvuotiaalle vasta älysin/ raaskin. Koska myös lapsi tarvii ehjät yöunet, ei pelkästään vanhemmat, eli miusta ei pidä ajatella että itsekkäistä syistä lasta vaan huudatettais.
Kiitos Niiska, jotain tuollaista toivoinkin kuulevani.. Meillä kun ei "hyvällä" tunnu onnistuvan, tassuhoito, jonka koin lempeäksi tavaksi ei riittänyt taltuttamaan meidän lapsen temppuiluja. Voisitko vielä kertoa miten te unikoulun hoiditte? Missä vaadittiin eniten sisua ja johdonmukaisuutta? Tuo huudattaminen kun tuntuu olevan pannassa, siitä ei löydy oikein infoakaan.
Meillä aloitettiin tassuttelu kun poika 7 kk vanha ja luovuin yösyötöistä. Poika heräili edelleen tiuhaan, 0,5-2 tunnin välein - tosin rauhoittui ja jatkoi uniaan kun vain kävi vieressä ja kosketti. Katkonaisia olivat kuitenkin kaikkien yöunet.
Samaa yöheräilyä jatkui, kunnes pojan ollessa noin 1 v 3 kk päätin kokeilla huudatusunikoulun toimivuutta. Neuvolan ohjeet olivat mielestäni vähän liian radikaalit. Niiden mukaan ekana yönä piti nukkumaan laitettaessa ja herätessä antaa huutaa ensin 5 minuuttia, rauhoittelun jälkeen 10 ja toisen/useampien rauhoittelujen jälkeen 15 minuuttia. Tokana yönä aloitettiin jo 10 minuutista ja laajennettiin aikaa 20 minuuttiin. Näin en toiminut. En pystyisi huutoa kuuntelemaan noin kauaa.
Minä päätin, että ekana yönä odotan ensin 3 minuuttia, ennenkuin menen rauhoittelemaan. Rauhoitella ei saisi kuin max parisen minuuttia. Ekan rauhoittelun jälkeen odottaisin joka kerta 5 minuuttia ja parin yön jälkeen lisäisin vielä 7 minuutin jakson. Olin varautunut useamman yön rumbaan, mutta meillä homma kävi helposti. Nukkumaan laitettaessa ekana iltana poika protestoi kun poistuin huoneesta, itki ja kitisi 3 minuuttia, minkä jälkeen palasin rauhoittelemaan. Oli kiukkuinen kuin mikä. Lähdettyäni huuto jatkui, mutta alkoi jo laimeta, ennenkuin 5 minuuttia oli täynnä. Menin kuitenkin takaisin vielä, jolloin poika kiukkuisena heitti minua tutilla ja kirkui, mutta rauhoittui pian. Lähdettyäni taas huuto jatkui, mutta parin minuutin jälkeen lakkasi. Odotin kymmenisen minuuttia ja menin katsomaan, ja siellä poika nukkua tuhisi rauhallisesti ja nukkui kello 5 asti aamulla! Itse heräsin aamuyöstä useaan otteeseen ja aloin jo olla huolissani, kun kaveri ei ollut kertaakaan herännyt. Kun sitten viiden maissa heräsi ja alkoi itkeä, kävin rauhoittamassa pienen nopeasti, ja hän jatkoi uniaan vielä muutaman tunnin. Tokana iltana tein yhden rauhoitteluvisiitin 3 minuutin jälkeen, jolloin jäi rauhassa nukkumaan ja nukkui yön läpeensä ja siitä lähtien koko perhe on nukkunut yönsä hyvin. Myös tutista vieroittaminen myöhemmin sekä pinnasängystä pois siirtyminen sujuivat melko kivuttomasti.
Toivottavasti teilläkin yöt pian rauhoittuvat. Yllättävän pitkältä ajalta se 3-minuuttinenkin tuntuu, kun oman lapsen itkua pitää kuunnella, mutta uskon, että kärsivällisyys palkitaan. En myöskään usko, että lapsesta tuntuu ettei hänestä välitetä, kun melko pian äiti tai isä kuitenkin tulee rauhoittelemaan. Pitää vain olla sinnikäs ja johdonmukainen. Kuulemma vähintään viikon kuluessa pitäisi tapahtua muutos parempaan, mutta meillä unikoulu siis toimi erittäin nopeasti eikä lasta tarvinnut paljoa huudattaa.
Samaa yöheräilyä jatkui, kunnes pojan ollessa noin 1 v 3 kk päätin kokeilla huudatusunikoulun toimivuutta. Neuvolan ohjeet olivat mielestäni vähän liian radikaalit. Niiden mukaan ekana yönä piti nukkumaan laitettaessa ja herätessä antaa huutaa ensin 5 minuuttia, rauhoittelun jälkeen 10 ja toisen/useampien rauhoittelujen jälkeen 15 minuuttia. Tokana yönä aloitettiin jo 10 minuutista ja laajennettiin aikaa 20 minuuttiin. Näin en toiminut. En pystyisi huutoa kuuntelemaan noin kauaa.
Minä päätin, että ekana yönä odotan ensin 3 minuuttia, ennenkuin menen rauhoittelemaan. Rauhoitella ei saisi kuin max parisen minuuttia. Ekan rauhoittelun jälkeen odottaisin joka kerta 5 minuuttia ja parin yön jälkeen lisäisin vielä 7 minuutin jakson. Olin varautunut useamman yön rumbaan, mutta meillä homma kävi helposti. Nukkumaan laitettaessa ekana iltana poika protestoi kun poistuin huoneesta, itki ja kitisi 3 minuuttia, minkä jälkeen palasin rauhoittelemaan. Oli kiukkuinen kuin mikä. Lähdettyäni huuto jatkui, mutta alkoi jo laimeta, ennenkuin 5 minuuttia oli täynnä. Menin kuitenkin takaisin vielä, jolloin poika kiukkuisena heitti minua tutilla ja kirkui, mutta rauhoittui pian. Lähdettyäni taas huuto jatkui, mutta parin minuutin jälkeen lakkasi. Odotin kymmenisen minuuttia ja menin katsomaan, ja siellä poika nukkua tuhisi rauhallisesti ja nukkui kello 5 asti aamulla! Itse heräsin aamuyöstä useaan otteeseen ja aloin jo olla huolissani, kun kaveri ei ollut kertaakaan herännyt. Kun sitten viiden maissa heräsi ja alkoi itkeä, kävin rauhoittamassa pienen nopeasti, ja hän jatkoi uniaan vielä muutaman tunnin. Tokana iltana tein yhden rauhoitteluvisiitin 3 minuutin jälkeen, jolloin jäi rauhassa nukkumaan ja nukkui yön läpeensä ja siitä lähtien koko perhe on nukkunut yönsä hyvin. Myös tutista vieroittaminen myöhemmin sekä pinnasängystä pois siirtyminen sujuivat melko kivuttomasti.
Toivottavasti teilläkin yöt pian rauhoittuvat. Yllättävän pitkältä ajalta se 3-minuuttinenkin tuntuu, kun oman lapsen itkua pitää kuunnella, mutta uskon, että kärsivällisyys palkitaan. En myöskään usko, että lapsesta tuntuu ettei hänestä välitetä, kun melko pian äiti tai isä kuitenkin tulee rauhoittelemaan. Pitää vain olla sinnikäs ja johdonmukainen. Kuulemma vähintään viikon kuluessa pitäisi tapahtua muutos parempaan, mutta meillä unikoulu siis toimi erittäin nopeasti eikä lasta tarvinnut paljoa huudattaa.
Miekin kerron siis miten meneteltiin..
Sain sairaalan unikouluohjeet käsiini ja niitä vähän pehmentelin, eli siis aikoja hieman lyhentelin miekin. Ensimmäisenä iltana vein tytön sänkyyn, ja huuto lkoi välittömästi. kelloa tuijotellen annoin ensin huutaa 5 min, jonka jälkeen rauhoitus ja hyvää yötä. Sit 7 min ja käynti sängyn vierellä, seuraavaksi 10 minuuttia, ja kun menin laittamaan tuttia ja rauhottamaan, niin tyttö nukahti saman tien ja nukkui aamuun asti. Huuto oli tiukkaa kuunnella, mutta se kannatti, seuravaana iltana ei kuulunut huutoa laisinkaan, vaan pienen suhrauksen jälkeen nukahti itsekseen. Ja sen jälkeen joka ilta, nyt kuukauden ajan.
Yöheräilyjä tapahtui meillä n. vajaan viikon verran unikoulun aloittamisesta, ja useimpana yönä tarvitsi käydä vain kerran rauhottamassa ja uni jatkui. Pari yötä tuolla ensimmäisellä viikolla oli rauhattomampaa, useamman kerran piti kelloa katsoen käydä. Mutta nykyisin jos yöllä havahtuu niin nukahtaa hetken kuluttua takaisin itsekseen.
Tosiaankin miun mielestä tää kannatti meillä tehdä, ennen unikoulua tissiteltiin useasti (yksivuotiaaksi) yöllä, nukuttiin aamuyö vierekkäin rauhattomasti, ja illalla nukuttaminen oli ihan arpapeliä. Jo pelkästään se että unille laitto käy vaivatta, oli miun mielestä vaivan arvosta. Vaikeinta oli sinnitellä ne minuutit loppuun, kun toinen huutaa ihan tosissaan. Ja missä oli vaikeaa olla johdonmukainen, oli se, että yöllä ei lipsu ajoista. Meillä nimittäin kun mie tuppasin yöllä nukahtamaan ite rauhoittelujen välillä niin mies saattoi karata sinne sängyn viereen ja jäädä taputtelemaan, kun en ollu tarkkoja ohjeita hänelle antanu. Ja se että molempien on oltava asian takana.
Ja tosiaan tuo kello on tärkeä väline tuossa unikoulussa, ja toinen on tietty se että lapsi on väsynyt illalla nukkumaan käydessä. Meillä täs yhteydes tapahtu vaihdos yksiin päiväuniin, kun yöunet piteni ja parani. Niinpä neiti kun kahden-kolmen maissa herää päikkäreiltä, alkaa kasin maissa olla sänkyyn valmis.
Nyt meillä tosin on ensimmäinen koetinkivi meneillään, eli ekaa kertaa on tyttö kipeenä. Yöt on nukuttu huonosti, ja joutuu sängyn vierellä hyppäämään koko ajan. Viereen oli pakko viime yönä ottaa, muttei osannut enää siihen rauhottua, takasin piti omaan sänkyyn viedä. Mutta taudin jälkeen takas ruotuun..
Onnea unikouluun, ja jos haluat niitä ohjeita, niin laita vaikka y-viestiä..
Sain sairaalan unikouluohjeet käsiini ja niitä vähän pehmentelin, eli siis aikoja hieman lyhentelin miekin. Ensimmäisenä iltana vein tytön sänkyyn, ja huuto lkoi välittömästi. kelloa tuijotellen annoin ensin huutaa 5 min, jonka jälkeen rauhoitus ja hyvää yötä. Sit 7 min ja käynti sängyn vierellä, seuraavaksi 10 minuuttia, ja kun menin laittamaan tuttia ja rauhottamaan, niin tyttö nukahti saman tien ja nukkui aamuun asti. Huuto oli tiukkaa kuunnella, mutta se kannatti, seuravaana iltana ei kuulunut huutoa laisinkaan, vaan pienen suhrauksen jälkeen nukahti itsekseen. Ja sen jälkeen joka ilta, nyt kuukauden ajan.
Yöheräilyjä tapahtui meillä n. vajaan viikon verran unikoulun aloittamisesta, ja useimpana yönä tarvitsi käydä vain kerran rauhottamassa ja uni jatkui. Pari yötä tuolla ensimmäisellä viikolla oli rauhattomampaa, useamman kerran piti kelloa katsoen käydä. Mutta nykyisin jos yöllä havahtuu niin nukahtaa hetken kuluttua takaisin itsekseen.
Tosiaankin miun mielestä tää kannatti meillä tehdä, ennen unikoulua tissiteltiin useasti (yksivuotiaaksi) yöllä, nukuttiin aamuyö vierekkäin rauhattomasti, ja illalla nukuttaminen oli ihan arpapeliä. Jo pelkästään se että unille laitto käy vaivatta, oli miun mielestä vaivan arvosta. Vaikeinta oli sinnitellä ne minuutit loppuun, kun toinen huutaa ihan tosissaan. Ja missä oli vaikeaa olla johdonmukainen, oli se, että yöllä ei lipsu ajoista. Meillä nimittäin kun mie tuppasin yöllä nukahtamaan ite rauhoittelujen välillä niin mies saattoi karata sinne sängyn viereen ja jäädä taputtelemaan, kun en ollu tarkkoja ohjeita hänelle antanu. Ja se että molempien on oltava asian takana.
Ja tosiaan tuo kello on tärkeä väline tuossa unikoulussa, ja toinen on tietty se että lapsi on väsynyt illalla nukkumaan käydessä. Meillä täs yhteydes tapahtu vaihdos yksiin päiväuniin, kun yöunet piteni ja parani. Niinpä neiti kun kahden-kolmen maissa herää päikkäreiltä, alkaa kasin maissa olla sänkyyn valmis.
Nyt meillä tosin on ensimmäinen koetinkivi meneillään, eli ekaa kertaa on tyttö kipeenä. Yöt on nukuttu huonosti, ja joutuu sängyn vierellä hyppäämään koko ajan. Viereen oli pakko viime yönä ottaa, muttei osannut enää siihen rauhottua, takasin piti omaan sänkyyn viedä. Mutta taudin jälkeen takas ruotuun..
Onnea unikouluun, ja jos haluat niitä ohjeita, niin laita vaikka y-viestiä..