Mihin elatusmaksun käytätte?

Ihmettelen miksi tällä palstalla kilpaillaan kuka tulee pienimmillä tuloilla toimeen ja kuka venyyttää eniten penniä...Onko se itseisarvo? Jos rahaa on enemmän niin saa kai siitä nauttia? Raha ei onnea tuo mutta ei se köyhyyskään istessään.

 

tällä palstalla kilpaillaan sillä, kuka tulee pienimmällä toimeen, kuka saa vähiten elareita tai epäoikeudenmukaisimmat elarit, kenellä exä-etäisä välittää vähiten, kenen etä-exä on vähiten kiinnostunut lapsista jne, siksi, että tällä tavalla lähihuoltaja-yh-äiti kiillottaa omaa marttiyruuden kylkeään.
Siksi, että kaikki kuulisivat miten rankkaa ja vaativaa ja kurjaa yhden ihmisen elämä on, kuinka paljosta pitää yhden ihmisen luopua ja mitenpaljon pitää yksin ihan itse tehdä, mutta silti siinä loistaa kirkkaana johtotähtenä koko naisen elämän suurin tarkoitus: lapset.

Kärsi kärsi kirkkaaman kruunun saat.

Ei mitään pahaa ole pienissä elareissa. Jos on ollut niin lyhytnäköinen, että on valinnut lapsilleen pienituloisen miehen, joten tyhmästä ratkaisusta kärsitään koko loppuikä. Sillä pienellä elarilla tulee ihan oikeasti toimeen ja pärjää ja lapset saa sitä mitä kuuluukin; suunnilleen sitä samaa kuin muutkin lapset. Mutta kehua ei parane, ei suurista elareita, ei sillä että pienillä pärjää, sillä ihmiset - ja toiset naiset eritoten - ovat hiivatin kateellista porukkaa!! Naimissa olevat naiset ihan oikeasti kadehtivat yksinhuoltaja-äitien rahantuloa ja vapautta!!!! :headwall:

 

Siksi, että kaikki kuulisivat miten rankkaa ja vaativaa ja kurjaa yhden iNaimissa olevat naiset ihan oikeasti kadehtivat yksinhuoltaja-äitien rahantuloa ja vapautta!!!! :headwall:
[/quote]

jos tarkoitat kun kysyin jannifiinalta, miten hänellä varaa olla kotona, vaikka ainoa lapsi on jo 4 v, niin en tarkoittanut kadehtia, vaan ihan oikeasti utelias. Mistä sitä rahaa joillekin tulee? Itse menin äitiysloman jälkeen työhön, kun emme olisi pärjänneet miehen opintorahalla ja minun kotihoidontuella. Ruoka vaipat ja vuokra vei jo enemmän rahaa, ja opiskelu ja liikkuminen omalla autolla ja julkisilla molemmilla kallista.

Tiedän muutamia yh-äitejä, jotka ovat kotona yli 3-vuotiaiden lasten kanssa. Olen siis vain ihan utelias tietämään, mistä rahaa tulee. Jos kaksion tai kolmion vuokra on 500- 600, niin ei ihan lapsilisillä maksella, ja eihän yli 3-vuotiaista saa edes kotihoidontukea.

 

\

Siksi, että kaikki kuulisivat miten rankkaa ja vaativaa ja kurjaa yhden iNaimissa olevat naiset ihan oikeasti kadehtivat yksinhuoltaja-äitien rahantuloa ja vapautta!!!! :headwall:

jos tarkoitat kun kysyin jannifiinalta, miten hänellä varaa olla kotona, vaikka ainoa lapsi on jo 4 v, niin en tarkoittanut kadehtia, vaan ihan oikeasti utelias. Mistä sitä rahaa joillekin tulee? Itse menin äitiysloman jälkeen työhön, kun emme olisi pärjänneet miehen opintorahalla ja minun kotihoidontuella. Ruoka vaipat ja vuokra vei jo enemmän rahaa, ja opiskelu ja liikkuminen omalla autolla ja julkisilla molemmilla kallista.

Tiedän muutamia yh-äitejä, jotka ovat kotona yli 3-vuotiaiden lasten kanssa. Olen siis vain ihan utelias tietämään, mistä rahaa tulee. Jos kaksion tai kolmion vuokra on 500- 600, niin ei ihan lapsilisillä maksella, ja eihän yli 3-vuotiaista saa edes kotihoidontukea.

[/quote]

En osaa vastata sinulle tuohon.
Voin kertoa miten itse pärjäsin. Herätin kateutta. "Kaverit" luulivat että saan ihan mielettömän isoja elareita ja sossusta automaattisesti. Että "mutta sinähän saat saat toimeentulotukea..." en ollut edes hakenut semmoista.

Opiskelin. Minulla oli kaksi aika pientä lasta.
Asuin halvassa opiskelijakämpässä lasteni kanssa.
-
- Sain täysimääräisen asumistuen mikä tarkoittaa sitä, että vuokraa maksoin vain omavastuuosuuden verran (täysimääräinen as.tuki EI tarkoita sitä että KOKO vuokra maksettaisi as.tukena) mikä oli aika vähän. Summaa en muista.

- Sain täysimääräisen opintorahan.

- Sain täysimääräisen opintolainan. Sehän tuli könttäsummana, joten join sen 12:lla. Siten tiesin kuinka paljon voin käyttää siitä per kuukausi.

- Lapsilisät ja yh-korotus.

- Eltusmaksut olivat minimit. Exä maksoi ne silloin kun huvitti. En siis koskaan tiennyt tuleeko ne ja milloin. Sossun tädit hymisi, miten hienoa kun mies ylipäätään maksaa....

- Ruuasta tingin, kun muusta ei voinut.

- Ennen opiskelun aloiitusta olin ollut työssä. Siksi minulla oli säästössä rahaa. Palkka oli tuntunut isolta, en ollut osannut elää niin leveästi kuin oisin voinut
(lasten isän kanssa oli ainaiasta kituuttamista kun rahaa ei ollut, no eihän ollut kun se meni alkoon. ja olin kotona kun lapset oli pieniä. eron jälk. menin siis töihin, ja palkka tuntui mielettömän suurelta, vaikka se minimipalkka olikin)

- Vanhempani olivat kuolleet, asunto oli vuokralla paikkakunnalla X. Sain aina muutaman kuukauden välein vuokratuloista muutaman roposen, kun me siskokset laitoimme vuokratiliä tasan. Summa ei iso ollut, mutta helpotti kuitenkin.


- päivähoitomaksut olivat 0 mk, koska tulonikin olivat 0 mk. Tätä ei meinattu päiväkodissa uskoa: en ollut oikeutettu aikuiskoulutusrahioihin tms., ne olivat veronalaista tuloa.

Laskin yhteen opintolaina/kk, opintoraha, lapsilisä, as.tuki, (elarit), satunniset vuokratulot = semmoinen raha, millä vuokran (sis. vesi) jälkeen maksan puhelimen, sähkön, ruuan, vaatteet lapsille, opiskelutrvikkeet itselle yms.

Vaatteita en ostanut itselleni tuon 2,5 opiskeluajan jälkeen ollenkaan, yhdet hyvät ja kalliit kengät ostin. Ennakoin tilanteen ja ostin kampetta ennen opintojen aloittamista ja päätin pärjätä niillä.


Kesällä rulot romahtivat, laskut pettivät. LApsilisä, as.tuki. Elareita ei tullutkaan.
Kesällä olin tyttömänä, joten hain toimeentulotukea. Sitä myönnettiin tosi niukasti!! Mutta edes vuokran sentään maksoivat.

Toisena kesänä olin osa-.aikatyössä. Lapset olivat kunnallisella hoidossa, ja minun tuloni niin pienet ettei hoitomaksua mennyt. Osa-aikapalkka ei riittänyt edes tuohon vuokranjämään !!!!!! mutta olihan nyt kunnon kansalainen ja kävin töissä- :headwall:
Joten hain loput toimeentulotukena.

Opintojen jälkeen pääsin pätkätöihin. Maksoin opintolainan takaisin ennätysajassa.
Nyt 10 v myöhemmin olen vakituisessa työpaikassa. Asumme omistusasunnossa, jos se mikään mittari on. Menen töihin kun lapsi täyttää 2 v. Olen siis uudessa liitossa nyt.

Näin minä pärjäsin.

Siis. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

 

Kuten totesin niin tuntuu että ihannoidaan täällä mahdollisimman niukkia tuloja ja miten penniä venytetään. Kyllä raha antaa turvaa. Mitä tiukempi budjetti sen vähemmän joustovaraa jos jotain yllättävää tulee. Vaikka olisi kuinka pienet menot vaan. Jos tilanne on väliaikainen kyllä sen varmasti kestää, mutta muutoin ei tunnu mukavalta.

Hyvä tietysti kun osaa säästeliäästi käyttää rahaa. Mutta silläkin on rajansa!

 

\

Kuten totesin niin tuntuu että ihannoidaan täällä mahdollisimman niukkia tuloja ja miten penniä venytetään. Kyllä raha antaa turvaa. Mitä tiukempi budjetti sen vähemmän joustovaraa jos jotain yllättävää tulee. Vaikka olisi kuinka pienet menot vaan. Jos tilanne on väliaikainen kyllä sen varmasti kestää, mutta muutoin ei tunnu mukavalta.

Hyvä tietysti kun osaa säästeliäästi käyttää rahaa. Mutta silläkin on rajansa!

Olet oikeassa.
Ehkä tästä penninvenyttämisestä ja pienellä selviämisestä "kehutaan" ja sitä ihannoidaan, koska ei ole muuta vaihtoehtoa ja on pakko nähdä asia jotenkin positiivisemmin.

Ainakin mulla tilanne oli väliaikainen ja onneksi se jäikin väliaikaiseksi. Olin kuitenkin jo ennen yh-opiskeluvuosia tottunut pieniin tuloihin, tulemaan vähällä toimeen, niin en osannut kaivata muuta, kun en ihan oikeasti edes tiennyt mistään muusta!!

Tässä vuosien saatossa on ollut taloudellisesti leveämpää aikaa ja kun sitten talous romahti ja muuttui taas pienituloisen yh:n taloudeksi, siihen tottuminen oli tosi rankkaa. Olin jo tottunut tietynlaiseen elintasoon ja huolettomuuteen ja siihen, että rahaa on käytettävissä siihen mitä tärkeänä pitää. Ja sen päättymistä kun ei edes tiennyt, kyseessä ei siis ollut mikään väliaikatila kohti parempaa toimeentuloa (kuten opsikellessa) vaan loppuiän tilanne.. on siihen jo tottunut. Elämänarvot alkavat painottua muuhun. En ollut kovin onnellinen tuolloin, kun rahaa oli, vaikka sitä oli. Onnellisuus tulee muista asioista kun rahasta, vaikka tottakai se helpottaa elämää. Sitä täällä varmaan yritetään sanoa.

 

kyl mä silti sanoisin et iskän uuden perheen muksut eivät todellakaan jää HUONOMPAA asemaan vaikka iskä maksaisikin kunnon elatuksia,koska heillähän on ISÄNSÄ kotona!!!Miten sitä ikinä voi rahalla korvata???Maksakoon vaan mies siitä lystistä että lapsen äiti joutuu yksin yhteisen lapsen huoltamaan ja hoitamaan,maksakoon vaikka itsensä kipeäksi.Ei yhtään käy saaliksi.Helpommalla pääsee siltikin.

 

\

kyl mä silti sanoisin et iskän uuden perheen muksut eivät todellakaan jää HUONOMPAA asemaan vaikka iskä maksaisikin kunnon elatuksia,koska heillähän on ISÄNSÄ kotona!!!Miten sitä ikinä voi rahalla korvata???Maksakoon vaan mies siitä lystistä että lapsen äiti joutuu yksin yhteisen lapsen huoltamaan ja hoitamaan,maksakoon vaikka itsensä kipeäksi.Ei yhtään käy saaliksi.Helpommalla pääsee siltikin.

Aika kummalta kuulostaa. Mulle ainakin omat lapset on ilo ja paras lahja elämässä. ex-miehesihän se on joka siinä menettää kun ei saa lastensa kanssa viettää aikaansa. Ja sen mukaanhan sun pitäisi maksaa miehellesi, kun oot SAANUT lapset itsellesi.

 

Minusta ei edellisen perheen tarvi alkaa ensin ajatella uutta perhettä ja sen selviämiastä. Kai myös "menneet" tarvii huoltaa yhteisesti?
Toki jos joku selviää vähemmällä ei se ole minulta pois. Mutta kyllä itse ottaisin mieluummin enemmän kuin minimin niin suo lapsen elatukseen enemmän pelivaraa.

 

\

\

kyl mä silti sanoisin et iskän uuden perheen muksut eivät todellakaan jää HUONOMPAA asemaan vaikka iskä maksaisikin kunnon elatuksia,koska heillähän on ISÄNSÄ kotona!!!Miten sitä ikinä voi rahalla korvata???Maksakoon vaan mies siitä lystistä että lapsen äiti joutuu yksin yhteisen lapsen huoltamaan ja hoitamaan,maksakoon vaikka itsensä kipeäksi.Ei yhtään käy saaliksi.Helpommalla pääsee siltikin.

Aika kummalta kuulostaa. Mulle ainakin omat lapset on ilo ja paras lahja elämässä. ex-miehesihän se on joka siinä menettää kun ei saa lastensa kanssa viettää aikaansa. Ja sen mukaanhan sun pitäisi maksaa miehellesi, kun oot SAANUT lapset itsellesi.

Meillä ainakin niin että mies aidosti kärsii lastensa ikävästä ja lapset samoin..Ei kiva tilanne kenellekkään, Ja lisäänpä vielä että lasten äiti halusi aikoinaan itse erota #&%£$!* nuorimman ollessa 1-v!Meidän seurustelun alettua iski katumapäälle, muttei voinut enää mitään..
Joten ei vika aina miehissä vaikka naiset #&%£$!*...Tosin ehkä siinä mielessä että ukkoni on liian kiltti taistelemaan lapsistaan oikeudessa ja niin jopa minun mielestäni!Ehkä joskus on suurinta rakkautta luopua... :'(

 

kyl mä silti sanoisin et iskän uuden perheen muksut eivät todellakaan jää HUONOMPAA asemaan vaikka iskä maksaisikin kunnon elatuksia,koska heillähän on ISÄNSÄ kotona!!!Miten sitä ikinä voi rahalla korvata???Maksakoon vaan mies siitä lystistä että lapsen äiti joutuu yksin yhteisen lapsen huoltamaan ja hoitamaan,maksakoon vaikka itsensä kipeäksi.Ei yhtään käy saaliksi.Helpommalla pääsee siltikin.

Myös useissa tapauksissa isä olisi valmis ottamaan lapsen lähihuoltajuuden,mutta harvoin se myönnetään.

Ei se lapsia auta jos isä on kotona jollei ole varaa ostaa uusia vaatteita pieniksi käyneiden tilalle.

Jokainen voi antaa lapsen isän luo asumaan ja maksella sitten ite niitä elareita.

 

Uskomattoman katkeria vuodatuksia "ex lypsätään vaikka tyhjiin elareitten osalta".
Lapset ovat parasta maailmassa ja eron tullessa se osapuoli voittaa joka saa pitää lapset kotonaan. Säälin etävanhempaa joka rakastaa lastaan ,mutta jolla on vain tapaamisoikeus esim joka toinen vkl.
Etävanhempi joutuu yhtä lailla hommaamaan isomman asunnon lastensa vierailuja varten, hommaamaan huonekalut ja lelut! Mielstäni ex:än ei tarvitset elareillaan osallistua lasten varsinaisen kodin ylläpitomaksuihuin, vai onko tästä kodista (oma asunto) tehty esim paperit, joissa ex omistaa osan, sillä joutuu siitä maksamaan.
Elarit ovat se osa, joka on puolet lasten kk kuluista. Yh -äidin tulee maksaa samanverran kuin elarit. Sitten on vielä lapsilisät päälle. Olisi mielenkiintoista saada jonkun laskelma, kuinka paljon 1 tai 2 lasta (1 tarhalainen, 1 koululainen) kuluttaa kuukaudessa. Jos isä tapaa lapsiaan vaikka 10 p/kk, on huomioitava, että sielläkin menee ruokaa,. Yksinhuoltaja saa vielä alennusta tarhamaksuista. Oma lapseni kuukausikulutus on todella pientä. Säästän hänen tililleen lapsilisät ja omasta pussistamme maksamme lapsemme menot.

 

Korjaus edelliseen. Ei yksinhuoltaja automaattisesti mitään alennusta saa lastenhoitomaksuihin. Eli maksut suhteutetaan suoraan bruttotuloihin eli esim 3000 tienaava yksinhuoltaja (2 lapsella), jolla iso veroprosentti maksaa maksimi lastenhoitomaksua, kun taas ydinperhe 2 vanhemmalla yhteensä samalla bruttotulolla saa alennusta lastenhoitomaksuista, vaikka itseasiassa nettotulot ovat pienemmän veroprosentin takia suuremmat. Ihme luulo, että yksinhuotaja saisi automaattisesti jotain lisiä. Ainoa extra tulo tai tuki on tuo yksinhuoltajakorotus vajaa 40 euroa kuussa per lapsi.

 

kiitos ansku korjauksesta. jos yh brutto on 3000 e/kk, niin siitä todellakin jää rahaa tarhamaksun jälkeenkin mukavasti käteen.
Pointtina kirjoituksessani on se, että minusta on väärin että elarit suhtautetaan exän tuloihin. saman verran lapsiin kuluu rahaa, on exällä isommat tai pienemmät tulot. Maksaisitteko itse enemmän elaria exällenne? Jostain kumman syystä (katkeruuttako / ahneuttako / tyhmyyttäkö) yh:t vinkuvat enemmän ja enemmän. Ei exien tarvitse elättää ex-puolisoaan tai taata heille tietyntasoinen elintaso. Kyse on lapsista ja eronneet eivät muutoinkaan ole toisistaan riippuvaisia tai elatusvelvollisia toisistaan. Fiksumpaa olisi avata lapselle tili elareitten lisäksi jonne exä säästää ja jonka lapsi saa tulevaisuudessaan omaan käyttöön, ilman että yh niitä pääsee käyttämään.

 

Nostinkin tuossa epäsuhdan kahden ja yhden tienaajan perheiden epätasa-arvosta. Eli jos tuota laskua vielä katsotaan. Puhtaaksi käteen jää vajaa 2000. Siitä vähennetään tuo 380 euroa, ja asumiskulut 700-800 euroa ja kaikki muut juoksevat kulut, jotka yksinhuoltaja tietenkin hoitelee yksin eli eihän tuo elintaso enää hirveästi huikaise. Kahden aikuisen perheessähän nämä kiinteät kulut voidaan puolittaa.

 

\

kiitos ansku korjauksesta. jos yh brutto on 3000 e/kk, niin siitä todellakin jää rahaa tarhamaksun jälkeenkin mukavasti käteen.
Pointtina kirjoituksessani on se, että minusta on väärin että elarit suhtautetaan exän tuloihin. saman verran lapsiin kuluu rahaa, on exällä isommat tai pienemmät tulot. Maksaisitteko itse enemmän elaria exällenne? Jostain kumman syystä (katkeruuttako / ahneuttako / tyhmyyttäkö) yh:t vinkuvat enemmän ja enemmän. Ei exien tarvitse elättää ex-puolisoaan tai taata heille tietyntasoinen elintaso. Kyse on lapsista ja eronneet eivät muutoinkaan ole toisistaan riippuvaisia tai elatusvelvollisia toisistaan. Fiksumpaa olisi avata lapselle tili elareitten lisäksi jonne exä säästää ja jonka lapsi saa tulevaisuudessaan omaan käyttöön, ilman että yh niitä pääsee käyttämään.

Miksi päättelet, ettei yh säästä lapsille omalle tililleen???Liikenevää rahaa???

Miksi päättelet, että elarit menevät ex:ien omiin henkilökohtaisiin menoihin?

Entä jos mies haluaa maksaa lapsilleen ylimääräistä, onko ex silloin aivopessyt??

 

minälle:
jos vaikka 2 lapsesta maksetaan yht keskimäärin 250 ja siihen lapsilisät päälle on se noin 450 e. kun yh laittaa myös tuon 250 e on yhteissumma 700 e/kk kahdesta lapsesta. Aika paljon.
Kun lapselle / lapsille tulee ikää lisää, hoitomaksut jäävät pois. Kouluikäisille lapsille tai lasketaan yhdelle lapselle tuolla kaavalla 350 e/kk -> meneekö todellakin noin paljon kuukaudessa rahaa yhteen lapseen vai onko maksaja vain ex & valtio lapsilisien muodossa?

 

Muidenkin kuin yh lapset saavat lapsilisiä, tietääkseni.

Kärsiikö miehesikin yhtä paljon kuin sinä elatusmaksuista?

Mikä olisi sinusta oikeutettu määrä?

Jos itse eroat, luopuisitko elatustuesta?

Onneksi on isiä, jotka jopa etäisinä ja vaikka lapsi vierailee kaikki vkl, ja jopa ulkomaanmatkailee, niin haluaa silti ostella lapselle "ylimääräistä".

 

Lisään vielä. Mielestäni kummallakin vanhemmalla on velvollisuus osallistua lapsensa elatukseen varallisuutensa mukaan. Ja eihän se mies aina maksa enemmän kuin nainen laittaa lapseensa.

Lapsen ei tarvi kärsiä taloudellisesti vanhempiensa erosta.

On myös naiivi

 

Lisään vielä. Mielestäni kummallakin vanhemmalla on velvollisuus osallistua lapsensa elatukseen varallisuutensa mukaan. Ja eihän se mies aina maksa enemmän kuin nainen laittaa lapseensa.

Lapsen ei tarvi kärsiä taloudellisesti vanhempiensa erosta.

On myös naiivi

 

minälle: Ymmärrät väärin. Minusta on hienoa että mies maksaa ja jos haluaa maksaa ylimääräistä ihan missä muodossa vaan se on hienoa. Mutta kyse on siitä, kun lukee näitä ihmisten mietteitä niin siinä valitetaan sitä kun mies maksaa niin vähän ja nykyinen perhe elää huomattavasti paremmin kuin yh. Eihän se oli miehen vika, jos yh ei ole halunnut opiskella tms ,kun elintaso laskee kun ero tulee. Miehen tehtävä on vain ja ainoastaan kustantaa osa lapsen / lapsiensa kuluista. Ei missään nimessä maksella exän kämppää niin kuin muutamissa viesteissä annetaan ilmastavan.
Minulla ei ole henk.kohtaisia kokemusta elareista. Elän onnellista perhe-elämää. Olen joutunut lähipiirissä seuraamaan kuinka exää yritettää saada maksamaan enemmän ja enemmän.

Jos minulle tulisi tilanne eteen elarit menisivät lapseni tilille. Olen itse sen verran hyvissä hankkeissa ja itsenäinen, etten tarvitse keneltäkään almuja. Ja eron tullessa eläisisin siten miten minulla on varaa ilman kenestäkään riippuen.

Eihän kaikki ehjät perheetkään pysty kustantamaan lapsilleen kaikkea. Harva perhe on nykyaikana niin hyvätuloinen, ettei siellä tarvitse tehdä suunnitelmia rahankäytöstä.

 

Niinpä. Mutta minusta ei se ole almua, että vanhemmat YHDESSÄ kustantavat VAROJENSA mukaan lapsensa elatuksen, olivat avoliitossa tai erikseen.

Eivät kaikki yh:t ole kouluttamattomia, tuskin sen suurempi prosentti kuin avoliitossa/avioliitossa asuvilla.

Normaalia lienee, että keskimäärin yhden aikuisen elättämässä perheessä on taloudellisesti tiukempaa kuin kahden. Yh saa helpotusta yhteiskunnalta 30 euroa (lapsilisien korotus), muutoin ei huomioida (ellei kunta maksa elatusapua).

Jos ex hoitanut kotona lapsia vuosia miehen ansaitsessa, olisi kohtuullista saada jonkinlainen korvaus, mutta näin ei ole SUOMESSA.

Itse en myöskään ole taisteleviin kategorioihin kuuluva, mutta olen saanut seurata lähipiirissä taistoa puolin ja toisin.

MM. varakas isä maksoi "vain" minimit, mutta kustansi omasta halustaan sitten paljon kaikkea lapsille moninkertaisesti. Perheen äiti oli keskipalkkaisessa työssä.

Ja sitten sellaista, että maksetaan elatusavut useiden muistutusten jälkeen, vaikka tulot ovat keksiverto suomalaismiestä huomattavasti paremmat (kaikki meistä voivat laittaa rahansa johonkin muuhun kuin lapsen elatukseen, mutta minusta se on kuitenkin etusijalla).Äiti keskipalkkaisessa määräaikaisessa työssä.

Ainahan olisi parempi jos puolisot kykenisivät sopimaan, mitä kustantavat. Silloinhan näkisi konkreettisesti minne rahat menevät, oli se siiten ruokakauppa, uudet vaatteet, harrastukset tms., tosin vaihtelisivat tietysti aika ajoin).

Koskaan kukaan meistä ei tiedä, miten omassa suhteessa käy. Siksi mielestäni on tärkeää, että nainen on myös työelämässä mukana, sillä jos vuosia kotona, on vaikea päästä takaisin itseään elättämään jos tarve tulee ja ei vakipaikkaa.

 

Suurella osalla varmasti laskee elintaso erossa, sai elareita tai ei ja oli koulutus ja palkka mikä tahansa (jos kummatkin siis työssä). Yhteiskunnan tuki yh:lle a 30 eur/lapsi ja elarit eivät todennäköisesti vastaa summaltaa toisen palkkaa. Ja päinvastoin, yhdet tulot miinus elarit on todennäköisesti vähemmän kuin kahdet tulot, joista yhdessä mietitään mihin laitetaan.

 

totta kai kaikki lapset saavat lapsilisän
meillä ollaan siinä onnellisessa asemassa, ettemme maksa elareita, vaan olemme onnellisessa perhe-elämässä.

jos ero tulisi elarit menisivät suoraan lapseni tilille, josta hän saa ne käyttöönsä tulevaisuudessaan. Olen töissä ja itenäisenä naisena tulen elämään sellaista elintasoa kuin omat varani siihen sallivat.

Ymmärrät väärin kirjoitukseni aiemmin. Minusta on todella että mies maksaa lapsistaan ja ylimääräistä vapaaehtoisesti. Mutta valitettavasti suurin osa tämänkin aihealueen sisällöistä ilmaisee yh:n tyytymättömyytta nykyiseen elintasoon, kun sukset ovat menneet ristiin syystä tai toisesta. Ollaan kateellisa jos exän uusi elämäntilanne on taloudellisesti parempi kuin yh:n ja vaaditaan että ex:ä maksaa enemmän jotta voidaan asua lasten kanssa suuremmassa asunnossa hyvällä asuinalueella. Se ei varmasti ole elareitten tarkoitus. Tuskin sinäkään suostuisit maksamaan ex:llesi enempää kuin mitä lapset kuluttavat. Asiaa on katsottava myös sen maksan puolelta.
Valitettavasti tuttavapiirissäni löytyy esimerkkejä, jossa yh:t vaativat enemmän ja enemmän vedoten miehen hyvää palkkatasoon. Eihän se enää kuulu ex-puolisolle, mitä toinen tienaa, millaisessa lukaalissa asuu.

 

hupsista, viestini oli näköjään tullut kahteen kertaan.