Miettikää viidesti ennen uusperheen perustamista!!

[huvvaa]

Meillä sellainen on jo pitkään ollut ja ei tämä mitään herkkua pääsääntöisesti ole. Meillä asuu siis meidän molempien lapset ja yhteiset lisäksi vielä. Olen vuosien saatossa tehnyt itselleni selväksi, että vaikka miehenikin lapset asuvat samassa en kanna samanlaista vastuuta heistä kuin muista lapsista, koska se kuuluu biologisille vanhemmille eikä minulle vain sen takia, että olen heidän isänsä vaimo!! Kaikki saavat ruokaa ja puhtaat vaatteet, mutta esimerkikisi en paneudu mieheni lasten koulunkäyntiin samalla tavalla kuin omieni ja en HALUA keskustella heidän koulumenestyksestään heidän opettajiensa kanssa yms.
Nämä lahjaongelmat ovat täysin tuttuja eli mieheni vanhemmat+sukulaiset muistavat vain mieheni biologisia lapsia ja taas omat sukulaiseni muistavat kaikkia lapsia tasapuolisesti, mutta en jaksa sanoa mitään, jokainen tyylillään.
Raha-asioista meillä ei varsinaisesti riidellä, koska on yhteiset tilit ja menot ovat mitä ovat.
Usein olen väsynyt tälläiseen melkein liian suureen perhekuvioon, joka näissä uusperheissä helposti syntyy, rakastan miestäni, mutta kyllä melkoinen hinta tuntuu sillä rakkaudella olevan tässä joka päiväisessä arjessa. On tietysti myös miehelläni, mutta jotenkin koen kyllä huolehtivani melkein kaikki kotijutut lähes yksinäni. Ei tälläistä kukaan täysjärkinen kenellekään toivoisi, joten kyllä kannattaa miettiä arvojaan ja haluamisiaan monta kertaa ennen tähän leikkiin ryhtymistä.
Tästä puuttuu vielä kaikki ne kertomukset siitä miten hankalaa on sopeutua uuteen sukuun, elämään, elämäntilanteeseen jne, joita en juuri nyt jaksa edes ajatella. Samoin kertomukset siitä minkälainen show on joululahjojen hankinta jne.

 

[Onnellinen äiti]

minulla ei ole mitään ongelmaa ollut uusperheen perustamisessa, enkäole katunut päivääkään. Kymmene´n yhteistä vuotta on jo takana, osa lapsista jo mailmalla ja kaksi yhteistä enään kotona.
en ole kokenut miehen lapsista huolehtiessani mitään tai mitenkään raskaana tai että se ei minulle kuuluisi, tiesin kyllä silloin jo kun naimisiin mentiin että koti ja perhe on yhteinen, olen sitoutunut siihen mukisematta. on se kantanut hedelmääkin ja olen ylpeä siitä että miehen lapset ja omat isot lapset koonntuvat meille perhejuhliin kuten jouluna, käyvät viikonloppuisin, muitavat lämmöllä ovat välittömiä ja onnellisia. tuovat poika/ tyttöystävänsä meille. Tunnen ja huomaan että minusta pidetään ja minua arvostetaan siitä työstä jonka tein ... opastin läksyissä, huolehdin kaikesta. ohjasin tuin murrosiässä. Minun kanssani on kuulemma ollut helppo jutella ja minulle on ollut helppo uskoutua. Kiitosta olen saanut mieheltäni ja jopa miehen ex:ltä. Tämä perhe on rikkaus! MEILLÄ ON HIENOT LAPSET :heart:

 

[aada]

\

minulla ei ole mitään ongelmaa ollut uusperheen perustamisessa, enkäole katunut päivääkään. Kymmene´n yhteistä vuotta on jo takana, osa lapsista jo mailmalla ja kaksi yhteistä enään kotona.
en ole kokenut miehen lapsista huolehtiessani mitään tai mitenkään raskaana tai että se ei minulle kuuluisi, tiesin kyllä silloin jo kun naimisiin mentiin että koti ja perhe on yhteinen, olen sitoutunut siihen mukisematta. on se kantanut hedelmääkin ja olen ylpeä siitä että miehen lapset ja omat isot lapset koonntuvat meille perhejuhliin kuten jouluna, käyvät viikonloppuisin, muitavat lämmöllä ovat välittömiä ja onnellisia. tuovat poika/ tyttöystävänsä meille. Tunnen ja huomaan että minusta pidetään ja minua arvostetaan siitä työstä jonka tein ... opastin läksyissä, huolehdin kaikesta. ohjasin tuin murrosiässä. Minun kanssani on kuulemma ollut helppo jutella ja minulle on ollut helppo uskoutua. Kiitosta olen saanut mieheltäni ja jopa miehen ex:ltä. Tämä perhe on rikkaus! MEILLÄ ON HIENOT LAPSET :heart:

minulla samanlaisia mietteitä eli en koe että uusperhe olisi ollut rasitus tai että katuisin sitä. Meillä myös jo aikuisia lapsia ja välit heihin hyvät. Koen myös uusperheen rikkautena ja asenteesta on paljon kiinni miten uusperhe kuviot onnistuu. Meillä ei ole eroteltu sinun tai minun lapsia vaan he ovat lapsia joista me yhdessä huolehdimme niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Ihan tavallista elämää olemme mekin eläneet 11 vuotta. En vaihtaisi päivääkään pois ja olisin jäänyt paljosta paitsi jos tätä perhettä ei olisi.
Hyvää joulua sinulle ja perheellesi, tosi ilahduttavaa oli lukea kokemuksesi, kyllä meitä onnellisiä uusperheellisiä löytyy!

 

[peuhu]

Meillä myös onnellinen uusperhe ja 8 vuotta takana, kiva että löytyy muitakin :wave:

 

[herttuliini harmaana]

:wave: :xmas: Täällä myös onnellinen jouluntuoksuinen uusperhe!!!
Välillä ollut hankalaakin (miehen ex.n takia),mutta se on vain kasvattanut minua ihmisenä ja silloinkin olimme onneksi miehen kanssa samaa mieltä asioista.
Lapset ovat meidän lapsia (ketään ei eritellä) ja kaikki saa saman tuen,sylin ja opastuksen.
Kaikki saa myös suht saman verran joululahjoja. :xmas: :xmas: .
Yhteistä elämää takana nyt 6 vuotta. Minun lapsi ja mieheni lapsi asuvat meidän kanssa ja vieläpä on tullut yksi yhteinenkin.

HAUSKAA JOULUA KAIKILLE!!!! :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas: :xmas:

 

[Räppääjä]

Hyvä, et näitä onnellisia uusperheellisiä löytyy! Minä tunnustan, et en ikinä maailmassa olis alkanu tähän, jos olisin tienny millaista tää on!

 

[kerttu]

Huvvaa, miksi hankitte yhteisiä lapsia jos lapsia oli jo ennestään aika liuta? Kumpikin oli jo päässyt isäksi ja äidiksi. Minulla ei lapsia, kestäminen miehen pienissä jotka joka toinen vkl meillä.

 

[huvvaa]

\

Huvvaa, miksi hankitte yhteisiä lapsia jos lapsia oli jo ennestään aika liuta? Kumpikin oli jo päässyt isäksi ja äidiksi. Minulla ei lapsia, kestäminen miehen pienissä jotka joka toinen vkl meillä.

Mies alkoi puhumaan miten kiva olisi saada yhteisiä lapsia ja minä uskoin sen mies on aika hyvä suostuttelemaan niin halutessaan, nykyisin ei paljon sitä taitoaan enää käytä

 

[en minäkään]

.. ota kummoista vastuuta miehen lapsista. He tulevat meille vain tapaamiseille, eivät siis asu täällä.
Usein tapaamisien aikana mies laittaa ruuankin!

Kun aiemmin yritin ottaa - halusinkin ottaa - enemmän vastuuta miehen lapsista, uuvuin siihen. Se oli jotenkin vaan paljon raskaampaa kuin omien lasten hoitaminen tai vastuun otto ja huolehtiminen heistä.

Vastuu lapsista, koulun käynnit, riidat, säännöt ja niiden noudattaminen, lääkärit yms. ovat minunkin mielestäni biologisten vanhempien tehtäviä.
Tietenkin, jos mies huolehtii myös "minun " (edellisen liiton ) lapsista ihan samalla tavalla tasapuolisesti kuin minä "hänen" biolog. lapsistaan - jos sen saisi jaettua jotenkin silleen että vastaisi käytännössä ydinperhettä, ehkä sitten.

Toisaalta, minulla ei ole toisen lapsiin edes mitään juridisia oikeuksia, vaitiolovelvollisuudet puolison lapsien asioista koskevat minua. Minulle ei siis kerrota viranomaistaholta..

Minulla on olo helpottunut, meidän parisuhde ja perhe.elämä parantunu kun minä olen vetäytynyt hänen lapsistaan kauemmaksi mitä vastuuseen tulee.

Tottakai olen heidän kanssaan, kohtelen kuten ihmisiä kohdellaan, mutta "eihän tartte laittaa villasukkia kun menen ulos" ja minä vastaan: kysy siitä isältäsi.
tai: "toi vei mun leluuuuunnnnnn" ja minä huudan miehen paikalle selvittämään asiaa.

Rajanveto on tehtävä.
Koska naisena, äitinä (omilleni äitinä) jos otan vähän vastuuta ja velvotteita, huomaan kohta vastaavani melko yksin koko tivolista ja sitten uuvun. Koettu on.

En koe huonoa omaatuntoa siitä, että minulla on suurempi - päävastuu VAIN biologisesti omista lapsistani, Että rakastan omiani enemmän tai eri lailla tai että ylipäätään rakastan omiani ja miehen lapsia en.

En ole äiti mieheni lapsille, olen sitä vain omilleni. :wave: :heart:

 

[äityli]

Sanoit asiat kuten tunnetkin. Itse olen samaa mieltä. Minulle riittää että kannan liki 100% hoitovastuun yhteisestä lapsestamme. ja 100 % maksut muksusta. Mieheni etälapset käyvät / ovat meillä noin 10 pv/kk, joten siihen sirkukseen en itse taas satasella lähde. Miehelläni, lasten isällä on tällöin suurin vastuu omista lapsistaan. Hän on tehnyt tapaamisoik. sopimuksen lasten äidin kanssa, että saa tavata lapsiaan. Minä en sitä ole tehnyt. Tämähän on faktaa, joten turha ottaa hernettä nessuun. Mutta fakta on myös asia, että mieheni etälapset ovat tervetulleita meille. On oma huone ja leluja, pleikkarit ym meillä.
Puuhastelen mieheni etälapsien kanssa hieman, juttelen ja kyselen ja pidän heitä ihmisinä jotka asuvat meillä osan kuukaudesta. That's it.
He vaikuttavat elämääni tietyllä tapaa, mutta en ota heistä vastuuta, sillä se on biologisten vanhempien asia. Minulla ei riitä mielenkiinto kantaa vastuuta muiden lapsista.

Näin vahingosta viisastuneena en iki maailmassa olisi lähtenyt tähän suhteeseen, jos olisin etukäteen tiennyt mikä rulianssi tämä on ja mitä minulta, ei biologiselta äidiltä vaaditaan mieheni etälapsien suhteen. Nykyisin on ideologia, että nainen on äitihahmo. Joka naisella on äidinrakkautta lapsiin. Kyllä omiin, mutta minulla ei ole vieraitten lapsiin sitä äidinrakkautta. Ei tarvitse ottaa hernettä nessuun, ei kukaan voi väittää rakastavansa kaikkia maailman lapsia tai edes lähiseudunkaan. Ammatinvalintakysymys on vielä se, että viimeisin ammatti minkä olisin halunnut on lastentarhanopettaja tai yleensäkään työ lasten parissa.
Oma lapsi on minulle kaikki kaikessa, ja häneen minulta riittää jatkuva mielenkiinto puuhastelun merkeissä, äidin syli on aina vapaa omalle lapsukaiselleni. Hymy nousee huulilleni kun katselen hänen touhuilujaan. Onko tässä jotain väärää?
Mielestäni on hieno asia, että ns. äitipuolet uskaltavat sanoa ääneen miltä heistä tuntuu. Me ihmiset olemme erillaisia. Joillain on kova hoivavietti, toisilla taas ei. Lapsille on isät ja äidit jotka heitä rakastavat ja se mielestäni saa riittää. Jos joku haluaa rakastaa toisen lasta on se hänen asiansa ja bonusta lapselle.
Toisille muiden lapset antavat paljon sisältöä elämään, toisille ei. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen joukkoon ja voin sen reilusti myöntää. Jos itse eroaisin, minulle riittää että uusi mieheni hyväksyy lapseni. Tällöin lapseni tietää olevansa hyväksytty ja kuuluvansa joukkoon. Jos hän tulee joskus rakastamaan lastani, on se lapselleni bonusta, mutta tätä bonusta ei voi vaatia vieraalta ihmiseltä.

 

[alannah harmaana]

Meillä on uusperhe. Tosin miehelläni ei oo omaa lasta edellisistä suhteista mutta mulla on tyttö edellisestä avoliitosta. Ja oikein hyvin on menny. Mieheni hoitaa tyttöä ja omiaansa (mulla ja miehelläni 2 yhteistä lasta) hienosti. Mittää en vaihda pois!! Ku emme vielä sen koommin seurusteltu, mieheni sanoi, et tytölläsi on täällä paljon tilaa leikkiä. Hän mielellään rupes hoitaan tyttöäni ku on pitkään halunnu myös omia lapsia. Näin uusperheenä meillä on menny oikein hyvin. Exä ja nykyinen tulevat juttuun keskenään. Ei olla tarvittu tapella mistään.