Eli meillä on nyt lähes 1½v. tyttö, joka on ollut varsin helppo tapaus. Ei siis mitään sen kummempia sairasteluja, ruoka on maistunut hyvin ja kehitys muutoinkin kohdallaan.
Mutta rankkaa on ollut sikäli, että asumme ulkomailla ja mieheni työ on hyvin vaativaa matkusteluineen ja pitkine työpäivineen. Olen oikeastaan hoitanut tyttömme yksin eikä meillä ole täällä kuin muutama tuttu, joiden hoitoon tytön olemme joskus antaneet.
Nyt olemme alkaneet miettiä, jos hankkisimme toisen lapsen. Tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset, sillä tavallaan ajatus houkuttaisi, mutta pelkään, etten jaksa tätä rumbaa yksin.
Nyt kun tyttömme alkaa olla isompi ja puuhaa itsekseenkin, koen, että vihdoinkin voin hiukan hengähtää ja tehdä vähän omiakin asioita. Silloin ajatus siitä, että pikkuvauvan hoito alkaisi jossakin vaiheessa uudelleen, kauhistuttaa.
Tämän ensimmäisen lapsemme odotus meni täysin ongelmitta, samoin synnytys. Siksi myös pelkään, jos toinen odotus ja synnytys eivät olisikaan niin helppoja, kun nyt mielessä on hyvät muistot
Kertokaa te, joilla on kakkonen jo tulossa tai vaikkapa jo se kolmonen, niin minkälaisessa elämäntilanteessa olette ja minkälaisin mielin odottelette tuota uutta pienokaista!