mietn vaalitte rakkautta ja parisuhdetta yleensä?

[HeMa05]

Ollaan oltu yhdessä yli seitsemän vuotta ja häät vietettiin 2 kuukautta sitten.olin häistä epävarma mutta jotenkin en uskaltanut olla menemättä kun meillä on 7kk tyttö.haluan hänelle onnellisen kodin ja vanhemmat.häät oli ollu aina unelma ja mies tuntui oikealta.

viime aikoina on vaan tuntunut että meillä ei ole enää mitään suhdetta.tytön kanssa on koko ajan ollut jotain kausia ja voimat on ollut välillä vähissä.ei olla osattu puhaltaa tarpeeksi samaan hiileen.miestä ahdistaa kun aina seksihommat keskeytyy ja mua taas se ettei ole aikaa keskustelulle.mies vaan illat katselee telkkaria ja möllöttää.mua ärsyttää se!!!! olen yrittänyt rakanetavaa keskustelua mutta aina se päättyy riitaan tai siihen että mies ei enää halua puhua tai sit mä saan kilarit ja painun pehkuihin....

tytön syntymän jälkeen rakastuttiin uudelleen ja oli ihanaa mutta sítten tuli muutaman viikon koliikki ja kumpikin vaan yritti selviytyä..ajauduttiin erilleen.nyt ei olla osattu palata takas.

miten te muut pidätte onnea yllä???

 

[pihlanmamma]

\

Ollaan oltu yhdessä yli seitsemän vuotta ja häät vietettiin 2 kuukautta sitten.olin häistä epävarma mutta jotenkin en uskaltanut olla menemättä kun meillä on 7kk tyttö.haluan hänelle onnellisen kodin ja vanhemmat.häät oli ollu aina unelma ja mies tuntui oikealta.

viime aikoina on vaan tuntunut että meillä ei ole enää mitään suhdetta.tytön kanssa on koko ajan ollut jotain kausia ja voimat on ollut välillä vähissä.ei olla osattu puhaltaa tarpeeksi samaan hiileen.miestä ahdistaa kun aina seksihommat keskeytyy ja mua taas se ettei ole aikaa keskustelulle.mies vaan illat katselee telkkaria ja möllöttää.mua ärsyttää se!!!! olen yrittänyt rakanetavaa keskustelua mutta aina se päättyy riitaan tai siihen että mies ei enää halua puhua tai sit mä saan kilarit ja painun pehkuihin....

tytön syntymän jälkeen rakastuttiin uudelleen ja oli ihanaa mutta sítten tuli muutaman viikon koliikki ja kumpikin vaan yritti selviytyä..ajauduttiin erilleen.nyt ei olla osattu palata takas.

miten te muut pidätte onnea yllä???

Ihan kuulosti kuin minun suusta tulleelta tuo kommentti siitä että tuntuu ettei ole enää mitään parisuhdetta. Mua on viime aikoina alkanut enemmän ja enemmän harmittaa että meistä on miehen kanssa tullut kämppiksiä vaikka yhteistä aikaa ollaankin saatu järjestettyä hyvin sitten tytön syntymän. Mutta ei ulkona käydessä useinkaan tule juteltua syvällisiä ja asiat jää painamaan. Isiksi ja äidiksi tulon jälkeen meidän läheisyys on kadonnut johonkin ja sitä kaipaan kovasti. Mies ei halua lähestyä kun lapsikin nukkuu samassa huoneessa ja voi herätä :/

Nyt ollaan taas avattu puheyhteys ja koitetaan skarpata läheisyyden suhteen. Meidän suhteessa toi mies taitaa olla se joka kärsii haluttomuudesta. Välillä on kurjaa kun tuntuu että se johtuu minusta ja "rupsahtamisesta"...paha mieli senkun lisääntyy. Puhuttu on että mentäis perheneuvolaan juttelemaan ongelmista jo ennenkuin ne tulevat liian suuriksi. Halua on tehdä töitä parisuhteen eteen, aina ei vaan tiedä mitä tekisi. Lapselle mies on mahtava isä, mutta minäkin kaipaan miestä!

 

[Ison perheen äiti]

\

Ollaan oltu yhdessä yli seitsemän vuotta ja häät vietettiin 2 kuukautta sitten.olin häistä epävarma mutta jotenkin en uskaltanut olla menemättä kun meillä on 7kk tyttö.haluan hänelle onnellisen kodin ja vanhemmat.häät oli ollu aina unelma ja mies tuntui oikealta.

viime aikoina on vaan tuntunut että meillä ei ole enää mitään suhdetta.tytön kanssa on koko ajan ollut jotain kausia ja voimat on ollut välillä vähissä.ei olla osattu puhaltaa tarpeeksi samaan hiileen.miestä ahdistaa kun aina seksihommat keskeytyy ja mua taas se ettei ole aikaa keskustelulle.mies vaan illat katselee telkkaria ja möllöttää.mua ärsyttää se!!!! olen yrittänyt rakanetavaa keskustelua mutta aina se päättyy riitaan tai siihen että mies ei enää halua puhua tai sit mä saan kilarit ja painun pehkuihin....

tytön syntymän jälkeen rakastuttiin uudelleen ja oli ihanaa mutta sítten tuli muutaman viikon koliikki ja kumpikin vaan yritti selviytyä..ajauduttiin erilleen.nyt ei olla osattu palata takas.

miten te muut pidätte onnea yllä???

Voi voi =)! Sanoisin, että nämä parisuhdeongelmat on osin keksittykin. "Kaikki mulle ja heti-tyyli" ei sovi parisuhteeseen. Tällä en suinkaan tarkoita Teidän parisuhdettanne, vaan nykyajan nuorten aikuisten, 20-30-v., asennoitumista parisuhteeseen ja perheeseen.

Meillä on kuule 6 lasta, ja yksin hoidetaan lapset ja koti. Kummankaan sukulaisista ei ole meille mitään apua, eikä heiltä apuja pyydetäkään. Käyvät meillä ruikuttamassa omia ongelmiaan - ja niitähän heillä riittää. Olisipa kristallipallo, josta katsoisin ratkaisut toistenkin "ongelmiin".

Jaa että miten me pidämme onnea yllä? Siinäpä kysymys! Elämme arkea yhdessä. Arjen sietämisessä on onnen salaisuus! Meille koti ja lapset on yhteinen yritys, OY PERHE AB. Minulla on päävastuu lapsista ja kodista, mies käy työssä ja ansaitsee rahan. Tämä perhemalli ei sovi kaikille, vaan meille sopii.

Parisuhteessa tulisi arvostaa toista ja pystyä myös asettumaan toisen asemaan. Toista ei voi omistaa ja hallita. Parisuhteessa tulisi molemmille antaa mahdollisuus myös itsensä kehittämiseen, mitä se sitten liekään? Vaikkapa lapset, koti, työ, harrastukset, ystävät jne.

Hyvin meillä vaan pärjätään. Ja voihan sitä aina ongelmia keksiä, mutta on osattava erottaa todelliset parisuhteen ja perheen ongelmat pikkuasioista. Kokonaisuus ratkaisee.

Oletko ajatellut, että jospa miehesi on iltaisin vaan väsynyt, kun tulee töistä? Kaikki ihmiset eivät jaksa pitkiä keskusteluja muutenkaan. Ja miehet monesti tekevät asioita, eivät puhu ja keskustele niistä=) .

Neuvoisin Sinua kuulostelemaan miestäsi. Ja olisiko keskusteluun jokin parempi aika, esim. viikonloppu? Miestä ei kannata tentata, vaan Sinun kannattaa kertoa omista tuntemuksistasi minä-muodosssa. "Minusta tuntuu, että......." jne. =).

Asiat kannattaa ottaa rohkeasti esille =) . Mykkäkoulusta ei parisuhteessa ole mitään hyötyä . Riitelyn tulisi olla rakentavaa. Puolison nimittely ja haukkuminen tyyliin "Sinä se sitten et ikinä tee kotitöitä"........tai "Sinun äitisi on ihan hölmö, kun käy meillä joka päivä kylässä.......".

Omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan kannattaa kertoa. Esim. "Minusta tuntuu kurjalta, kun teen melkein kaikki kotityöt yksin." ja "Minusta ei tunnu mukavalta, kun Sinun äitisi pistäytyy meillä kylässä päivittäin".

Vaikea on antaa neuvoja toiselle, koska parisuhteet ja perheet ovat niin erilaisia =). Mukavaa syksyä B)!

 

[HeMa05 harmaana]

kiitos ihanasta tekstistä.antoi ajattelemisen aihetta.aika paljon on itsessä vikaa.joskus vaan ei osaa olla onnellinen siitä kaikesta mitä on.
itselle ei ole ongelma se etten pääse tarpeeksi menemään,tiedän että se aika tulee.ahdistaa vaan tämä oma tyytymättömyys vaikka tiedän että meillä on kaikki hyvin loppujen lopuksi.en vaan osaa näyttää tunteita miehelle...

 

[hi-5]

\

viime aikoina on vaan tuntunut että meillä ei ole enää mitään suhdetta.tytön kanssa on koko ajan ollut jotain kausia ja voimat on ollut välillä vähissä.ei olla osattu puhaltaa tarpeeksi samaan hiileen.miestä ahdistaa kun aina seksihommat keskeytyy ja mua taas se ettei ole aikaa keskustelulle.mies vaan illat katselee telkkaria ja möllöttää.mua ärsyttää se!!!! olen yrittänyt rakanetavaa keskustelua mutta aina se päättyy riitaan tai siihen että mies ei enää halua puhua tai sit mä saan kilarit ja painun pehkuihin....

tytön syntymän jälkeen rakastuttiin uudelleen ja oli ihanaa mutta sítten tuli muutaman viikon koliikki ja kumpikin vaan yritti selviytyä..ajauduttiin erilleen.nyt ei olla osattu palata takas.

Kuulostaa ihan siltä, että olette molemmat aika väsyneitä. Vauva sitoo sinua todella paljon ja mieskään ei uskalla mennä omiin harrastuksiinsa, kun sinäkään et pääse. Minun ehdotukseni on hoitaa oma itsensä ensin kuntoon, molemmille hieman vapaata aikaa ihan yksin, vaikkapa vain muutama tunti yhtenä iltana viikossa. Toinen hoitaa sillä aikaa lapsen ja kodin (niin, sehän ei ole mikään vapaailta, jos kotiin tullessa pitää ruveta tiskaamaan kauhea tiskipino). Kun oma olo alkaa kohentua, niin sen jälkeen parisuhdekin voi paremmin!

Kannattaa kysäistä mieheltä, miten hänen päivänsä on mennyt ja miten hän jaksaa ja kertoilla omistakin päivän tapahtumista (yleensä mies kyllä kyselee itsekin hieman päivän kuulumisia, jos hänen tekemisiäänkin kysellään). Syvälliset keskustelut kannattaa jättää semmoisiin hetkiin, kun lapsi on nukkumassa tai muualla hoidossa, koska lapsen tarpeiden tyydyttäminen vie huomiota muualle, eikä toiselle ole kiva puhua, jos hän hommaa jotain muuta (vaikka hän pystyisikin kuuntelemaan samalla).

Kerro, miltä sinusta tuntuu, älä unohda positiivisia tunteita. Jos tuntuu siltä, että mies on maailman ihanin ihminen, vaikka vain juuri sen sekunnin ajan, niin kerro se hänelle heti, älä odota toiseen hetkeen. Mikäli teillä on ollut aikaisemmin tapana halia, niin mene ja hali, mieskin tietää, että hänestä välitetään ja sinulla on tunteita häntä kohtaan, ei vain pitkiä päiviä lapsen kanssa. Vastakaikuakin alkaa tulla.

Jos mies löhöää illat sohvalla, niin ehota jotain kivaa tekemistä yhdessä, vaikkapa reissua uimahalliin (jos lapsi vain jaksaa). Tietysti miesKIN on väsynyt päivän jälkeen, mutta ei se väsymys pois mene, jos joka ilta tuijottelee telkkua. Ja jos se telkku on aivan ehdoton asia, niin ehdota vaikka leffan katselua yhdessä (se ei ole kyllä kaikkein reunouttavinta hommaa, kun vauva on talossa, tiedän...).

Ja se iänkaikkinen homma, lastenhoitaja, jos vain jostain saatte, niin pääsette hetkeksi kahdestaan jonnekin. Vaikkapa vain lähimpään hampurilaisbaariin, jos siltä tuntuu.

Eivät teidän tunteet ole minnekään hävinneet, ne ovat vain arjen pyörityksen alla piilossa, kaivakaa esiin =)

 

[HeMa05 harmaana]

kiitos kirjoituksesta.totta on se että kyllä ne tunteet jossain on mutta ne eivät vaan pääse hehkumaan.ollaan niin kiinni tytössä ja tyttö määrää tahdin.omaa saamattomuuttamme on se että emme oikein osaa viedä tyttöä hoitoon,mies on niin tarkka.sen mielstä kukaan ei osaa oikein hoitaa tyttöä kun me
joopa joo.itse olisin jo ihan valmis viemään hoitoon mutta minkäs teen....

 

[taustalla]

Meillä auttoi toinen lapsi :heart:
Osasi paremmin pyytää apua, myöntää oman jaksamattomuutensa ja lapsista oli jo 1,5 vuoden päästä toisilleen seuraa

 

[HeMa05]

en uskaltais edes ehdottaa toista nyt =)

 

[sahali]

Elämällä yhteistä arkea. Siivotaan, tehdään pihatöitä, laitetaan ruokaa, leikitään pojan kanssa, käydään uimahallissa, mennään omia menojamme ja joskus kun eteen tuleen hyvä juttu, tehdään jotain kaksin tai kavereiden kanssa.
=)
Viimeeksi oltiin kaksin katsomassa Phil Collinsia Hesassa, yötä hotellissa ja aamulla ei mitään kiirettä kotiin....

Muistetaan pussata joka päivä ja sanoa joskus, "tykkään / rakastan sinua"

Tämä toimii meillä näin, osaltaan senkin takia, että mies on reissuhommissa (ma-to) ja täytyy tunnustaa, että aina sydän pompahtaa, kun auto ajaa pihaan työviikon päätteeksi.... :hug:

 

[peuhu]

Me taas aloimme pienestä vauvasta lähtien rytmittää lapsen nukkumaan menoa niin että menee aikaisin nukkumaan ja sitten ollaan ihan kahdestaan joka ilta tunti kaks ennen nukkumaan menoa, sovittiin tämä käytäntö jo ennen tytön syntymää ja hyvin on toiminut.

 

[kaali]

Meillä taas on kolme alle kouluikäistä, joista jälkimmäiset kaksoset. Viikot on tosi rankkoja pyorittää tätä rumbaa niinku kaikilla, joilla lapsia. Meillä tärkein sitoja mieheni kanssa on huumori, jotenkin tuntuu että meillä on mieheni kanssa kehittynyt ihan omanlaisensa huumori, Useimmiten vitsailu liittyy lapsiin ja arkeen, sukulaisiin. Lisäksi onneksemme lapset menevät iltaisin yhdeksän maissa viimeistään nukkumaan, sen jälkeen jää hetki yhteistä aikaa (väsynyttä aikaa).
Kun lapset syntyivät, asennoiduimme kumpikin, että tämä nyt on jonkun aikaa tätä, ja kestettävä on. Kun ollaan kerta perhe perustettu, niin pärjättävä on ja yhdessä yritettävä saada hulit siihen ikään, että voidaan "potkaista ne pihalle". Tietty, eihän tää arki aina järin auvoista ole, mutta semmoista kumminkin, että en minä sitä elämättä haluaisi jättää enkä vaihtaa. Mieheni on joskus sanonut, että tän rumban keskellä hänelle on tärkeintä, että hän tietää meidän olevan samalla puolella, me hillutaan näiden villien keskellä yhdessä. Lisäksi pienet huomion osoitukset, esim. annetaan toisen viikonloppuna nukkua pitkään, laitetaan hyvää ruokaa, tekeminen toisen puolesta, tuo hyvän mielen. Esim. yhtenä päivänä oli pöydällä lappu, kun tulin töistä kotiin, että katso jääkaappiin,, siellä oli viineri päiväkahviherkuksi odottamassa.