mietityttää toi päivähoito

Ollaan tässä pari päivää oltu tutustumassa päivähoitopaikkaan pojan 1v2kk kanssa ja kovin on poikaa ujostuttanut ja ollut mussa kiinni ja tuntuu, että jää siellä isompien jalkoihin. Uskon, että alkaa kyllä viihtyä siellä lopulta, koska siellä on mukavat lapset ja hoitotädit ja kaikki... mutta kuitenkin tuntuu ikävältä.

Nyt en sitten saa unta, kun huomenna pitäisi tehdä sopimus sinne ja aloittaa maanantaina varsinainen kokopäivähoito ilman äitiä. Tuli sitten sellainen vaihtoehto mieleen, että mitäs jos poika jäisikin vielä kotiin ja isä jäisi koti-isäksi. Itselläni on sen verran hyvä ammatti, että pärjättäis hyvin mun palkalla ja kotihoidontuella ja kuntalisällä. Mieskin tuossa alkoi jo miettimään kotiin jäämistä, kun olen kertonut sille tarinoita hoitopaikasta. Mun täytyy ihan tosissaan nostaa kissa pöydälle heti aamulla, että mitäs jos mies jäisikin kotiin. Sen 200 euroa/kk, jonka joutuis laittamaan päivähoitopaikkaan voisi sijoittaa sitten johonkin perheliikunta harrastukseen vaikka, jossa poika saisi sosiaalisia suhteita muista lapsista ja voitais siellä yhdessä turvallisesti harrastaa.

Pojan voisi sitten laittaa tarhaan myöhemmin, kun on tullut vanhemmaksi ja rohkeammaksi. Nyt kun on päällä vielä tuo lahkeessa roikkumiskausi, niin tarhaan lapsen laitto koko vuorokaudeksi tuntuu tosi ikävältä.

Nyt kun vielä saisi unta, että jaksan herätä klo 7 keskustelemaan tästä aiheesta miehen kanssa...

 

Mä kyllä kehottaisin kuuntelemaan omaa sisäistä ääntä Toki hän varmasti pärjäisi ihan hyvin tarhassakin, eikä taatusti tulisi mitään traumoja! Kaikki lapsethan pärjäävät hyvin - loppujen lopuksi.

Tosin minullakin oli vahvasti semmoinen tunne kun oma poika oli n 1 vuoden ikäinen ettei olisi ollut vielä valmis päiväkotirumbaan. Onneksemme minulla oli mahdollisuus jatkaa kotona oloa. Nyt poikamme on 1v 8kk ja varmaan olisi ihan valmis tarhaankin, mutta olemme vielä maailmalla, joten emme pidä sen takia kiirettä. Hänelle kelpaa minun keksimät touhut vielä ihan hyvin. Näemme monasti viikolla muita lapsia ja käymme täällä eri leikkipaikoille (kuten Suomessa avoin päiväkoti). Eli kyllä hän sitä kautta oppii luomaan sosiaalisia taitoja. Ja lisäksi oppii juttuja ihan samaa tahtia kun lapset tarhassakin (mitä tarha lasten vanhemmat aina hehkuttaa, että ne oppivat nii paljon juttuja). Kotona ollessa sitä vain saa mahtavan eturivipaikan nähdä kun oppiminen ja oivaltaminen tapahtuu reaaliajassa!

Jos teillä on mahdollisuus, niin pitäkää vaikka poika vielä n 4 kk kotona, sitten hän onkin jo oppinut huimasti lisää asioita ja varmaan osaa myös tehdä itsensä ymmärretyksi paremmin.

Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun!

 

Samaa asiaa mietittyttää mua tällä hetkellä.Sain vakituisen työaokan vielä hyvänkin sitä ihmettä olen toivonnut ja 10v.Esikoinen meni vuoden ikäisenä töihin ja on viihtynyt hyvin.Kuopus olisi 10 kk kun alkaisi päivähoidon ajoitus aivan työpaikan suhteen aivan pielessä siis Vaikeita päätöksiä mutta kuuntele sisäistä ääntäsi.Hieno juttu jos mieskin haluaa jäädä kotiin.Ehtii ne myöhemminkin päivökotiin .Tsemppiä

 

Jos mulla olisi itsellä niin hyvä palkka että sillä pärjättäisiin niin mun mies jäisi takuulla kotiin vielä ainakin vuodeksi! Itse olen aloittamassa työt viimeistään maaliskuun alussa ja nuorin lapsisita tuolloin 1,5v. ja hoitoon on laitettava :'( Esikoinen on saanut olla tähän asti kotona ( 5v.) Vaikka olen töitä tässä lapsien välissä tehnytkin. Jos pärjäätte tuloillasi ja miehesi tykkää jäädä kotiin niin mielestäni pienellä on aina parempi olla kotona!!!

 

Meidän poika aloitti päiväkodissa 1,2 v. ikäisenä ja tein kyllä oikean ratkaisun. Meillä ei ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmaa, ja poika viihtyy loistavasti, kun on kavereita. Lisäksi on ollut pitkään täysin omatoiminen ja oppinut valtavasti uusia asioita.

 

Osa-aikatyötä voisi miettiä myös hyvänä vaihtoehtona. Jos lapsen hoitopäivä jää 7 h / vrk, menee osapäivämaksu.
Jos on töissä max 30 h / vko = 6 h / pv, saa kelalta pientä hoitorahaa alle 3-vuotiaan kohdalla, itselle aikoinaan nettona 50 e / kk, ei paljon mutta parempi kuin ei mitään.

Ja vaikka työmatkojen takia hoitopäivä ylittyisi tuon osapäivähoitorajan ja maksaisi tuon 200 e / k tarhamaksua, on lapsen hoitopäivä kuitenkin lyhyempi ja itsellä joustamisen varaa enemmän.

 

Hei!

Mielestäni lapsen olisi parempi olla kotona kun on vielä noinkin pieni...
Puhun nyt omasta kokemuksesta: Itse vietiin poika hoitoon pph:lle kun oli juuri täyttänyt vuoden mikä oli ainakin meidän pojalle liian aikaista.
Itkemäänhän se sinne jäi... :'( Ja ryhmässä oli vielä kaikki poikia ja vielä todella vilkkaita ja vanhempia. Joten nyt jälkiviisaana totean että olisi sittenkin pitänyt odottaa!

Vaihdettiin sitten hoitopaikkaa päiväkotiin ja nyt poika on 1.5kk ja viihtyy ihan suht.hyvin siellä.

Mutta siis vinkkini on se että jos vaan mahd.niin olkaa kotona lapsen kanssa niin pitkään kun suinkin! :flower:

 

\

Samaa asiaa mietittyttää mua tällä hetkellä.Sain vakituisen työaokan vielä hyvänkin sitä ihmettä olen toivonnut ja 10v.Esikoinen meni vuoden ikäisenä töihin ja on viihtynyt hyvin.Kuopus olisi 10 kk kun alkaisi päivähoidon ajoitus aivan työpaikan suhteen aivan pielessä siis Vaikeita päätöksiä mutta kuuntele sisäistä ääntäsi.Hieno juttu jos mieskin haluaa jäädä kotiin.Ehtii ne myöhemminkin päivökotiin .Tsemppiä

Sori nyt vaan mutta eikö ole vastuutonta laittaa noin pientä töihin. Ja mitähän työtä hän tekee? Vaikka kuinka viihtyy työssä ei ole 1-vuotiaan tehtävä perheessä tienata rahaa ....

 

Jos susta tuntuu ettei lapsi ole vielä valmis ja jos isä oikeasti haluaa jäädä kotiin, niin sitten varmaan kannattaa siirtää hoitoon menoa.

Meillä poika meni 10kk ikäisenä hoitoon. Alussa ei itkenyt ollenkaan, mutta myöhemmin on ollut muutama kausi, että itkien jäänyt. Itku on kyllä loppunut samalla hetkellä kun ovi on mennyt kiinni. Nykyään (poika 2v.) niin itku tulee kun joutuu hoidosta pois. Kovasti puhuu hoitokavereista ja joululomalla selvästi kaipasi kavereitaan. Eli kyllä noi lapset pärjää siellä hyvin, useimmiten hoitoonvienti on äidille vaikeinta.

 

Meillä poika 2 v 1 kk aloitti perhepäivähoidossa tämän viikon maanantaina- en olisi voinut kuvitellakaan laittaa häntä aiemmin hoitoon. Nyt poika on jo sen verran "iso", että pärjää hoidossa ja ymmärtää, että äiti tulee töiden jälkeen hakemaan hoidosta. Poika on viihtynyt hoidossa hyvin ja nyt viidennen hoitopäivän jälkeen on tottunut jo hoitopaikan rytmiin, muihin lapsiin ja ylipäänsä hoidossa olemiseen. Ensimmäisinä päivinäkin pärjäsi hienosti, itku tuli vaan päiväunille mennessä, mutta nukahti kuitenkin hyvin oma pehmokissa kainalossa.
Itsellä hyvä mieli mennä töihin, kun tietää pojan pärjäävän ja viihtyvän- teen muutenkin vain 6 tunnin päiviä!

Joku tuossa kirjoitti tuosta osapäivämaksusta- meiän paikkakunnalla menee niin, että 5 h/päivä oikeuttaa osapäivämaksuun. Näin ollen minä, joka teen 6 h päivässä, joudun maksamaan kokopäivämaksun eli 200 e/kk!

Pointti on kuitenkin se, että jos vähänkin tuntee ja epäilee lastansa liian pieneksi hoitoon, niin kannattaa sitten lykätä sitä- lapsi on kuitenkin niin pienen ajan pieni. Töitä ehtii kyllä tekemään myöhemminkin.
Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että ainakin 2 vuotias pärjää hoidossa jo mukavasti! Pienempi ei vielä välttämättä ymmärrä, että äiti tulee hoidon jälkeen hakemaan! Pienempi kaipaa vielä vanhempiaan jne!

 

Jos koti-isyys on teillä mahdollista, niin kannattaa siirtää päivähoitoa tuonnemmaksi. Ajattele miten mukavaa se on isä-lapsi-suhteen kannalta ja varmasti lapsellesi parempi ratkaisu kuin aikainen päivähoidonaloitus. Alle 3v:lle riittää seuraksi äiti tai isä, hän ei kaipaa kavereita. Sosiaalistamiseksi riittää muskari, päiväkerho, kyläilijät yms. Alle 3v:n laitto kokopäivähoitoon ei ole lapsen kannalta milloinkaan paras ratkaisu, jos hänellä on normaali hyvä koti. Tietenkään kaikki eivät voi olla kotona näin kauan, mutta jos on mahdollista, niin ehdottomasti lapsen edun mukaista.

 

Hienoa jos isä pystyy jäämään kotiin hoitamaan lasta. Monillahan tämä ei liene mahdollista. Itselläni 3 lasta, joista 2 hoidin pitkään kotona, ja tämä viimeinen alotti päivähoidon n 11 kk:n iässä. Uskon, että kotihoito on lapselle paras vaihtoehto ensimmäiset 3-4 vuotta. Mutta kaikille lapsille/äideille se ei ole mahdollista: töihin on lähdettävä aikaisemmin, syystä tai toisesta. Kaverille esim soitettiin kotiin kun kaksoset olivat vuoden; joko tulet nyt tai sitten ei tarvitse tulla. Kyseessä hyvin iso monikansallinen kännyköitä tekevä suomalainen yritys. Vähän sama tilanne itsellänikin. Eli niin tai näin, ratkaisu on aina perheen oma ja sitä ei tule ulkopuolisten arvostella, koska kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan muilla kuin ko perheellä ole tiedossa !

 

Meillä mies oli syksyn kotona hoitamassa 2v. poikaa ja kyllä kannatti. Hyvin tultiin taloudellisesti toimeen, vaikka on lainaa ja mulla pienempi palkka kuin miehellä. Eihän sitä nyt ulkomailla lomailtu ja joka viikko ravintolassa syöty, mutta joka päivä syötiin ja lainaakin saatiin lyhennettyä. Joten kannattaa ehdottomasti jäädä kotiin vielä jos mahdollista ja antaa miehellekin mahdollisuus kokea kotona olemisen ihanuus ja toisaalta myös se vastuu lapsesta koko päivän ajan. Samalla tavallaan pääsee itse tekemään pehmeän laskun työelämään, kun ei samalla tartte alkaa ajatella työkuvioita ja lapsen päivähoitoa.

 

Meillä on mies nyt hoitovapaalla. Jäi viime vuoden syyskuussa kun minä vaihteeksi töihin elikä ollut nyt viidettä kuukautta ja on ainakin elokuun alkuun. Mikäli työni jatkuu on koko tämän vuoden, muussa tapauksessa minä jään taas kotio. Mielestämme lasten parasta olla kotona vielä. Poika nyt 4v ja tyttö 1v7kk.

 

Poika iskän kanssa kotona tietty jos siihen on mahdollisuus!!!