Mietittekö koskaan tällaisia?

[harmaana nyt]

Kun nykyään tuntuu olevan melko pinnalla ajatus "MINÄ ITSE". Niin mietittekö koskaan näitä liian äkkiä pysähtyneitä ihmiskohtaloita?
Esimerkiksi se Naantalin palo. Paljon siitä kohuttiin mutta yhtä nopeasti se vaipui unholaankin, siis lehtien otsikoissa. Mutta se suru ja menetys on koko ajan läsnä niiden nuorten vanhemmilla ja omaisilla. Se ei häviä pois vaikka otsikot eivät huudakaan enää mitään.
Tai Kauhajoen koulusurma? Myyrmannin pommi? Koripalloilija tytön kohtalo? Tsunamin uhrit? Mietittekö te koskaan niitä?
Minua välillä ahdistaa ihan suunnattomasti kun alan tuollaisia ajattelemaan. Kun monesti tulee valitettua niin turhasta, niin pienistä. Mutta kun ajattelee muita ihmisiä tällä pallolla; oikeastaan saa olla todella onnellinen kaikesta mitä on. Miten sitä ikinä oppiikaan olemaan kiitollinen niistä pienistäkin hetkistä.... ja ennen kaikkea niistä....

Antakaa halaus lähimmäisellenne ja rakkautta, rakkautta, rakkautta. Eläkää niin että olette onnellisia ja välitätte toisistanne, nauttikaa elämästä älkääkä antako "maallisten" murheiden vallata mieltä. :hug:

 

[vierass]

Mietin itsekin noita tapahtumia joskus ja ahdistun hirveesti, siksi yritänkin olla miettimättä kaikkea maailman pahuutta ja surua. Eihän sitä muuten pysyis tervejärkisenä. Pakko olla vähän minä-itte- mentaliteetilla varustettu.

 

[ap]

Toki on pakko olla myös "minä itte"-asennetta, eihän täällä muuten pärjäisi. Mietin vaan että onko muita jotka jää tuollaisia asioita ja uutisia miettimään ja pohtimaan. Eipä niiden murehtiminen mitään ketään auta mutta minkäs sitä ittelleen voi. :ahsamed:

 

[vieras]

Ei minua niin jaksa nuo otsikoita repineet surmat, kun eivät henkilökohtaisesti koskettaneet. Enempi minua mietityttää esim. tätini surma, vaikken hänen kanssaan juurikaan tekemisissä ole ollut sitten ihan lapsuuden päivien. Tai lapseni luokkakaverin vanhemman syöpään kuoleminen. Ne koskettavat jotenkin realistisemmin.