Mietittekö koskaan, millaista elämä olisi jos olisittekin valinnut/tehnyt toisin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niin :)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

niin :)

Vieras
Mä mietin aika useinki millasta mun elämä olisi, jos olisin aikoinaan alkanut seurustelemaan pojan kanssa joka oli mun luokalla ylä-asteella. Tykkäs musta vielä peruskoulun jälkeen pitkään, ja nyt vasta jälkeen päin ns. kaduttaa kun en "huolinut" häntä.
Luultavasti miehellä ois oma autofirma ( koska nytkin on, ja oli silloin jo autoista kiinnostunut ) asuttais varmaan maalla omakoti talossa.. :)
 
Eiköhän sitä kaikki melkein joskus pohdi omia valintojaan..se on ihan mielenkiintoista.. Olen pohtinut mm. sitä millaista elämä olisi ollut eri kumppanivaihtoehtojen kanssa joista olin kiinnostunut/oli peliä yläasteella jne.
 
kysy vaan kuinka usein! Mitä jos ei oltais erottu ekan poikaystävän kans, oltaisko vielä yhdessä? olisko lapsia? Mitä jos olisin miettiny fiksummin enkä olis alkanu seukkaan exän kans ja paljonko harmittaa etten pettäny sitä kun pari kertaa oli loistava tilaisuus...
 
Kyllä, mutta oikeasti enempi siitä vinkkelistä, että onnittelen itseäni jonkun valinnan tekemisestä. Yhden valinnan kanssa piti painia pidempään, mutta satuin näkemään unen, jossa homma ratkesi perinteisesti alttarilta karkaamalla (emme olleet menossa naimisiin muutenkaan, jos minulta kysyttiin, mutta sen tyrkyttäminen kävi oikeasti hermoille), minkä jälkeen heräsin enempi kuin onnellisena. Siitä sitten tiesi, mitä pitää tehdä :)

ps. en ole uniuskovainen noin muuten, tällä kertaa alitajunta työsti homman valmiiksi vain.
 
oon miettiny viime aikoina useinkin, ja tiedän, että elämäni olisi parljon, paljon parempaa ja sisältörikkaampaa, jos olisin jo nuorempana tehnyt toisia valintoja nykyisten sijaan.. ja kaiken eniten kaduttaa valinnoissa se, että olisin terve, jos olisin valinnut toisin...
 
Olen välillä miettiny :) Just tota miesjuttua. .... Lähinnä meinaan että kuinka hyvin asiat on nyt, ja kuinka perseellään ne olis yhden toisen miehen kanssa, jonka annoin liian pitkään kävellä mun ylitseni. (pettää , valehdella, lyödä) . Onneksi sain voimia ja nykyään olen ihan mahtavan miehen kanssa. :)
 
Mietin, olisko elämäni toisin, jos en olisikaan eronnut. Nyt kaduttaa, että erosin, koska olisi ollu mahdollista saada kolmannen lapsen ja saan kärsiä ja kärvistellä siitä. Oma vikani :ashamed: . Oli meillä paljon riitoja exän kanssa, mutta silti :/ , Nyt ei enää ole mahdollista koskaan saada lasta, koska ikää on jo :/ :'(
 
.... Ja voisin lisätä vielä että olen myös miettinyt kuinka erilaista elämäni voisi olla jos olisin valinnnut erilailla koulutuksen ja työn suhteen. No, kai niiden unelmien toteuttamiseen on vieläkin aikaa, jos vaan uskallus piisaa. Nyt elän tätä unelmaa ja valvon vauvan kanssa yöt läppeensä :)
 
Mielestäni oon tehnyt aikalailla hyviä valintoja joten en hirveesti mieti tuollaista.

Mutta joskus mietin millainen olisin ja millaista olisi, jos mun isä ei olis kuollut kun mä olin vauva.
Mun lapsuusaika olis varmasti ollut ihan toisenlainen.
 
Murrosiän toilailut kaduttavat rankasti ja myöhemmät miesvallinnat ensirakkautta lukuunottamatta ( :heart: ). Hän ansaitsi parempaa ja huhujen perusteella saikin sen. Minä taas taidan saada maksaa entisen ja nykyisen elämäni synneistä koko nykyisen loppu elämäni.
 
Mietin joskus, en usein. Esimerkiksi jos ex olisi vastannut kosintaani myöntävästi, olisin varmaankin lapseton maailman valloittaja.



Olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ja valintoihini jotka olen tehnyt. Olen juuri oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä- missä sitten olenkin.
 
on vaan yks mitä pohdin: olisi vaan pitänyt jankuttaa pikku 2 teosta taukoamatta, ehkä meillä olis se liian monen km jälkeen...

mut.. olisko se sittenkään niin?
Mä olen kyllä melko itsekäs ja omaa rauhaani rakastava, joten saattaa olla että olisin onneton äiti. Nyt mulla on aikaa olla itselleni "ylellinen".. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin :) :
Mä mietin aika useinki millasta mun elämä olisi, jos olisin aikoinaan alkanut seurustelemaan pojan kanssa joka oli mun luokalla ylä-asteella. Tykkäs musta vielä peruskoulun jälkeen pitkään, ja nyt vasta jälkeen päin ns. kaduttaa kun en "huolinut" häntä.
Luultavasti miehellä ois oma autofirma ( koska nytkin on, ja oli silloin jo autoista kiinnostunut ) asuttais varmaan maalla omakoti talossa.. :)

Mut mieti, jos se on yrittäjä niin se saattais olla koko ajan töissä ja sä raataisit kotona ikuisena piikana ;) Koska mulle olis voinut käydä noin niin olen onnellinen että pääsin tyypistä eroon. Tai ei mulle olis voinut käydä noin, koska en ole mikään palvelijatyyppi. Mut sitten olis pitänyt olla siivoojat ja lastenhoitajat ja se kaikki maksaa, tuskin olis ollut varaa.

Itse olen perheen kanssa viihtyvää sorttia, joten olen helpottunut, että nyt mulla on ihana perhe jonka kanssa voi käydä perhejutuissa ja toki harrastaa myös omia juttuja. Joskus enemmänkin ajattelen niin päin, että kamalaa, jos en olisi päässyt tuosta äijästä eroon.

 

Yhteistyössä