Mietittekö koskaan että olisiko teistä missään tapauksessa koskaan ollut suurperheen äidiksi?

[5n äiti]

Näin minäkin ajattelen.
Itse olen kasvanut nelilapsisessa perheessä ja koin että me todella oltiin vain "lapset" eikä yksilöitä.

Myöskään raskaana oleminen on mielestäni niin raskasta etten varmaan kovin montaa kertaa enää tähän ala, enkä varsinkan vuoden, parin välein.

Ja minä koen että lapseni saavat olla vanhempiensa kanssa paljon enemmän kuin normi kaksilapsisen perheen (jossa vanhemmat töissä ja illalla harrastuksissa).

Käyn päivällä pienten kanssa kuntosalilla ja matkat kuljetaan rattailla ja ihmetellään luontoa. Jokaisella yli 6v lapsella on 2 omaa harrastusta ja heitä tosiaan kohdellaan yksilöinä.

Mieheni tulee töistä 17.00 maissa ja illat ja lomat olaan aina perhellä. Kotona askarrellaan, ommellaan ja tehdään verstaalla puutöitä. Kesällä ulkoillaan viereisellä kentällä, talvella uimahallissa ja hoplopissa, jos on liian kylmä luistella ja hiihtää. Loma-ajat asutaan maalla, ajellaan traktoria, hoidetaan kanoja, loikoillaan riippukeinuissa, maataan merenrannalla, pelataan ja puuhastellaan puutöitä. Lapset myös "viljelevät" perunoita ja herneitä siellä.

Nautimme perheenä yhdessäolosta ja mielestäni lapsen yksilöllinen huomioiminen ei tarkoita sitä, että kerran viikossa pitäisi tämän lapsen kanssa käydä kahdestaan jossain kodin ulkopuolella. Joka päivä meillä ihan kotiympyröissä teemme jokaisen lapsen kanssa jotain kahdestaan ja lasten omat mielenkinnonkohteet huomioidaan. Vahvuuksia tuetaan ja vaikeita asioita harjoitellaan yhdessä.

Minä tosiaan olen onnellinen viidestä lapsestani ja koemme mieheni kanssa olevamme hyviä vanhempia ja juurikin huomioivamme jokaista lasta yksilönä. Koen että olemme läsnä lastemme elämässä päivittäin, vaikka ei mitään ihmellisyyksiä tehdäkkään, eikä kaukomailla reissata Juuri nyt elän elämäni onnellisinta aikaa suurperheen kotiäitinä

 

[5n äiti]

Kyllä minä varmaan siitä selviytyisin mutta en missään nimessä halua suurperheelliseksi. Haluan antaa lapselle huomiota ja aikaa mahd. paljon ja yksilöllistä kohtelua. En halua pakottaa lapsistani sisarusten hoitajia. Tarvitsen omaa aikaa ja aikaa kahdestaan mieheni kanssa, tukiverkostoa on mutta en halua rasittaa heitä suurella määrällä lapsia. Minulle uranluonti on tärkeää kuten miehellenikin. Olen muutenkin sellainen että kun perhe tulee jossain vastaan jossa paljon lapsia minua vain ahdistaa ajatus siitä että minun pitäisi hoitaa nämä kaikki. En haaveile raskausajasta, pikku vauvaajsta yms. jos olisi mahd. pitäisin lapsen mahassa siihen asti että lapsi olisi 1vee

tähän vielä kommentoisin, että kun miehen kanssa käydään ulkona kahdestaan, lapset menevät "tukiverkostoon" hoitoon yleensä yksin. Mummolaan voin laittaa kaksi lasta samalla kertaakin. Eli ei nämä meidän lapset sen enempää tukiverkkoa rasita, kuin pienten perheiden lapset Ei tulisi mieleenkään laittaa kaikkia samaan paikkaan kerralla.

ja ei meillä lapset hoida toisiaan, sen vuoksi ryhdyin kotiäidiksi ihan itse

 

[Millenia]

Jos olisin niin rikas, että kotitöihin ei hukkuisi (eli siis varaa palkata apua, eikä pelkästään jotain viikkosiivoojaa, joka luutuaa paikat). Muuten ei mitään mahdollisuutta. Eli siis en ole koskaan tosissani edes harkinnut asiaa. Aina on ollut ehdoton lapsimaksimi 4, josta 2-3 se "todennäköinen" tavoite.

 

[hp]

Ihanan järkevältä kuulostat, 5n äiti, sinulla on varmasti onnelliset lapset.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Joskus. Mietin olisiko siihen hommaan voinut kasvaa tällaisena tuulihattunakin.