Mietittekö koskaan eroa lapsen näkökulmasta?

[vieras]

Te vaan teette lapsia ja eroatte kun vähän ahdistaa. Mietittekö koskaan että kuinka tärkeä se perhe lapsellenne on ja sitten kun sanotaan että parempi lapsella olla onnellisessa ympäristössä kuin riidan keskellä, niin kukaan ei yksin riitele.
Ei teidän ole pakko olla ilkeitä vaikka miehenne onkin, te voitte antaa anteeksi lapsen takia ja kun tarpeeksi kauan olette kiltti miehellenne niin kyllä hänkin on kiltti teille. (poikkeuksena sairaat ihmiset tai alkoholistit, mutta kuka sellaisen kanssa lasta tekeekään?? )Ja sitten lapsella on taas yhdessä onnelliset vanhemmat. Miettikää asioita lapsen näkökulmasta ei aina vaan siitä omasta.

 

[j0sefina]

Komppaan.

 

[Niina]

Olen miettinyt. Meillä on menny vähän heikommin vajaan vuoden ajan ja mies oli jo minut ja lapsen jättämässä. Silloin sanoin että minun lapseni kasvaa molempien vanhempien kanssa eikä hyppää toisen luona viikonloppuisin. Jatkettiin, mutta nyt menee jo paljon paremmin.

 

[Maniac]

Elämä on ollut parempaa kun ei ole väkivaltaista miestä.Mies muuttui avioliiton aikana.

 

[vieras]

Ihan samaa mieltä. Kuulun kanssa sarjaan, että kun on lapsia hankittu, sitten pysytään yhdessä loppuikä vaikka kuinka toinen kyllästyttäis (eri asia tietysti jos puoliso on väkivaltainan alkoholisti eikä aio parantaa tapojaan).

 

[vieras]

Mieheni petti kerran ja annoin anteeksi - ja unohdin. En edes harkinnut eroa, koska meillä takana pitkä ja hyvä suhde, kolme lasta ja mies todella katui. En edes halua miettiä miten rankkaa eroaminen olisi ollut lapsillemme. Itse olen avioerolapsi enkä halua luovuttaa liian helpolla. Ja onnellisia olemme olleet ja onnellisia siitä, että emme harkinneet eroa.

 

[Äiti-Kengu]

Kerran ole joutunut näin tekemään ja nimenomaan lapsen näkölukmasta.
Nykyisin 13v ja kohta 11v onkin sanonut mulle,että olen oikean ratkaisun tehnyt.
Nyt heillä on perhe ja hyvä miehen malli elämässään.

 

[iso]

Ihan samaa mieltä. Kuulun kanssa sarjaan, että kun on lapsia hankittu, sitten pysytään yhdessä loppuikä vaikka kuinka toinen kyllästyttäis (eri asia tietysti jos puoliso on väkivaltainan alkoholisti eikä aio parantaa tapojaan).

PEESI!

Miehen kanssa on asia puhuttu läpi jo ennen lasten hankintaa. Eli kun lapsia tehdään niin ollaan vastuussa muillekin kuin itselle. Se, etten just nyt rakasta, ei ole meillä syy erota. Silloin kun toinen ketuttaa, niin todetaan, että on aika panostaa suhteeseen. Kyse on musta ihan tahtomisesta. On hyvin sanottu, että "aina ei voi rakastaa, voi vaan olla uskollinen"
En usko, että kenenkään parisuhde on aina auvoa, mutta onneksi on sen verran kilometrejä takana, että tiedän ettei se ole yhtään sen vihreämpää muuallakaan.

 

[Peuhu]

Te vaan teette lapsia ja eroatte kun vähän ahdistaa. Mietittekö koskaan että kuinka tärkeä se perhe lapsellenne on ja sitten kun sanotaan että parempi lapsella olla onnellisessa ympäristössä kuin riidan keskellä, niin kukaan ei yksin riitele.
Ei teidän ole pakko olla ilkeitä vaikka miehenne onkin, te voitte antaa anteeksi lapsen takia ja kun tarpeeksi kauan olette kiltti miehellenne niin kyllä hänkin on kiltti teille. (poikkeuksena sairaat ihmiset tai alkoholistit, mutta kuka sellaisen kanssa lasta tekeekään?? )Ja sitten lapsella on taas yhdessä onnelliset vanhemmat. Miettikää asioita lapsen näkökulmasta ei aina vaan siitä omasta.

Ja sit lapsella olisi kaksi toisilleen kohteliasta vanhempaa??? Lapsiko ei sitä huomaisi et vanhemmat ei rakasta toisiaan? Mä olen itse toista kertaa naimisiisa ja voin kertoa et eron huomaa kun elää onnellisessa liitossa, siinä molemmat kunnioittaa toisiaan eikä vain ole kohteliaita toisiaan kohtaan. Ensimmäinen liitoni kesti kymmenvuotta ja 3-5 vuoden jälkeen huomasi kyllä ettei siitä mitään tule, piti vaan yrittää kun oli niin opetettu tekemään. Nykyisessä liitossa olen ollut jo yli kymmene vuotta ja edelleen erittäin onnellinen ja rakastunut, riitojakin tottakai on mut ne ei muuta tunteita toista kohtaan vaan tulee kova halu sopia ne. Mun mielestä ihmisen ei tarvitse elää onnetonta elämää vain sen takia että nuorena on valinnut väärän henkilön kumppaniksi( ihminen on erehtyväinen), lapsi sopeutuu kyllä eroon jos vanhemmat tekee siitä lapselle helpon.

 

[tähtiyö]

En nyt itse kuulu eronneisiin tai sitä suunnitteleviin mutta siis ihan tosissaanko olet sitä mieltä että toisen osapuolen pitäisi olla ihan kynnysmattona jotta ei ole riitaa ja lapset voi hyvin.
Lapset vaistoaa myös pahan mielen ja sen jos on onneton.
En usko että kukaan voi olla onnellinen parisuhteessa jossa vaan mielistellään riidan pelossa.

Ja tuo että kuka menisi tekemään lapsia sairaalle tai alkoholistille.
Ei varmaan monikaan tieten tahtoen.
Joskus vaan käy niin että elämämä kuljettaa meitä siten kun ei itse tahtoisi.
Tuskin kukaan omasta halustaan sairastuu masennukseen tai alkoholismiin.

 

[vieras]

Lapsi aivan varmasti ottaisi mieluummin ne kaksi toisilleen kohteliasta vanhempaa kuin uusioperheet ja ahdistukset niissä, äiti ja isäpuolet jotka sortaa ja uudet perheenjkäsenet joilla on ahjä perhe. Voihan sitä olla onnellinen lapsistaan ja onnellinen elämästään vaikka siinä vierellä olisikin joku muu kuin se paras vaihtoehto. Voihan sitä asua ystävän kanssa muutenkin.

 

[Peuhu]

Lapsi aivan varmasti ottaisi mieluummin ne kaksi toisilleen kohteliasta vanhempaa kuin uusioperheet ja ahdistukset niissä, äiti ja isäpuolet jotka sortaa ja uudet perheenjkäsenet joilla on ahjä perhe. Voihan sitä olla onnellinen lapsistaan ja onnellinen elämästään vaikka siinä vierellä olisikin joku muu kuin se paras vaihtoehto. Voihan sitä asua ystävän kanssa muutenkin.

Kuules nyt , onnellisiakin uusperheitä on. Mulla oon yksi kaveri joka on nyt aikuisena vihainen äidilleen ettei eronnut tämän isästä, äiti sanoi kestäneensä kaiken "lasten vuoksi" ymmärtämättä ollenkaan miltä heidän elämä lapsista tuntui. On myös vaihtoehto ettei koskaan mitään uusperhettä tule esim. mun miehen ex eiole löytänyt itselleen uutta kumppania yli kymmenvuoden jälkeen erosta. Kaikki asiat ei ole noin musta valkoisia ...uusperhe on huno perhe tai eron jälkeen perustetaan aina uusperhe.

Voiko ihminen olla oikeasti onnellinen jos elää parisuhteessa jossa puolisot ei toisitaan välitä? Mä tiedän mitä rakkaus on enkä voisi kuvitellakaan eläväni sellaisessa suhteessa edes lasten vuoksi, vaan helpottaisin lasten elämää eron jälkeen niin paljon kuin mahdollista esim. niin että lapset saisivat nähdä toista vanhempaansa niin paljon kuin haluavat.

 

[vieras]

Lapsi aivan varmasti ottaisi mieluummin ne kaksi toisilleen kohteliasta vanhempaa kuin uusioperheet ja ahdistukset niissä, äiti ja isäpuolet jotka sortaa ja uudet perheenjkäsenet joilla on ahjä perhe. Voihan sitä olla onnellinen lapsistaan ja onnellinen elämästään vaikka siinä vierellä olisikin joku muu kuin se paras vaihtoehto. Voihan sitä asua ystävän kanssa muutenkin.

Kuules nyt , onnellisiakin uusperheitä on. Mulla oon yksi kaveri joka on nyt aikuisena vihainen äidilleen ettei eronnut tämän isästä, äiti sanoi kestäneensä kaiken "lasten vuoksi" ymmärtämättä ollenkaan miltä heidän elämä lapsista tuntui. On myös vaihtoehto ettei koskaan mitään uusperhettä tule esim. mun miehen ex eiole löytänyt itselleen uutta kumppania yli kymmenvuoden jälkeen erosta. Kaikki asiat ei ole noin musta valkoisia ...uusperhe on huno perhe tai eron jälkeen perustetaan aina uusperhe.

Voiko ihminen olla oikeasti onnellinen jos elää parisuhteessa jossa puolisot ei toisitaan välitä? Mä tiedän mitä rakkaus on enkä voisi kuvitellakaan eläväni sellaisessa suhteessa edes lasten vuoksi, vaan helpottaisin lasten elämää eron jälkeen niin paljon kuin mahdollista esim. niin että lapset saisivat nähdä toista vanhempaansa niin paljon kuin haluavat.

Palavaa rakkautta ei todella tarvitse että lapset olisivat onnellisia, heille riittää että molemmat vanhemmat ovat onnellisia ja kunnioittavat toisiaan. Ne lasten syyllistäjät on sitten asia erikseen, niin ei saisi koskaan tehdä.Ei tarvitse olla niin hirveän itsekäs, että tuntee uhraavansa oman elämän. Sitä elämää voi elää lasten ja miehen kanssa vaikka se palava tunne ei olekaan tallella ja lapsista tulee tasapainoisia aikuisia. Elämässä voi olla onnellinen ilman suuria tunteita mieheen, mutta valitettavan usein se naisten ( ja miesten ) oma alapää menee lasten onnen edelle.

 

[vieras]

Lisäys vielä, yhtään onnellista uusioperhettä en tunne, aina on se minun lapset ja sinun lapset asetelma ja lapset kärsii.

 

[nöppönen]

en tiedä miettikö ex kun otti ja lähti, minulta ei asiasta kysytty. olen yrittänyt käsitellä kirjojen kanssa lasten eroprosessia.

 

[piita-75]

Lisäys vielä, yhtään onnellista uusioperhettä en tunne, aina on se minun lapset ja sinun lapset asetelma ja lapset kärsii.

tuu kylään meille, voit nähdä sen ensimmäisen =)

 

[Peuhu]

Palavaa rakkautta ei todella tarvitse että lapset olisivat onnellisia, heille riittää että molemmat vanhemmat ovat onnellisia ja kunnioittavat toisiaan. Ne lasten syyllistäjät on sitten asia erikseen, niin ei saisi koskaan tehdä.Ei tarvitse olla niin hirveän itsekäs, että tuntee uhraavansa oman elämän. Sitä elämää voi elää lasten ja miehen kanssa vaikka se palava tunne ei olekaan tallella ja lapsista tulee tasapainoisia aikuisia. Elämässä voi olla onnellinen ilman suuria tunteita mieheen, mutta valitettavan usein se naisten ( ja miesten ) oma alapää menee lasten onnen edelle.

Ihan ensin rakkaudella ei ole mitään tekemistä alapään kanssa.

Musta toi lause on hyvä lapsille riittä että molemmat vanhemmat on onnellisia ja kunnioittavat toisiaan. Se on just mun pontti jos mä olisin mun exän kanssa en todellakaan olisi onnelleinen enkä häntä varmaan paljoa kunnioittaisi, ei toista voi väkisin kunnioittaa jos ei ole syytä. Enkä mä esim. haluaisi niin että jos toinen rakastaa ja toinen ei niin puolisi olisi mun kanssa vaikka ei mua rakastaisi, siis olsi mun kanssa vain lasten takia... täytyy puuttua kokonaan omanarvon tunto jos näin olisi.

Tottkai jokainen lapsi haluaa että vanhemmat on yhdessä mutta onko lapsi pätevä arvioimaan sen tilanteen jossa hänen vanhemmat elää, pitäisikö lapsen sanella ehdot aikuisen elämään? Musta lapsi on tuossa tilanteessa jäävi arvioimaan myös mikä on hänelle itselleenkin parasta.

 

[Äiti-Kengu]

Lisäys vielä, yhtään onnellista uusioperhettä en tunne, aina on se minun lapset ja sinun lapset asetelma ja lapset kärsii.

No meillä on

 

[vieras]

Lisäys vielä, yhtään onnellista uusioperhettä en tunne, aina on se minun lapset ja sinun lapset asetelma ja lapset kärsii.

No meillä on

Niinhän ne kaikki väittää, mutta kyllä sen totuuden tietää, paljon on minullakin eronneita ystäviä ja jatkuvasti joutuu heidän lapsiaan säälimään.

 

[Äiti-Kengu]

Lisäys vielä, yhtään onnellista uusioperhettä en tunne, aina on se minun lapset ja sinun lapset asetelma ja lapset kärsii.

No meillä on

Niinhän ne kaikki väittää, mutta kyllä sen totuuden tietää, paljon on minullakin eronneita ystäviä ja jatkuvasti joutuu heidän lapsiaan säälimään.

No kiva,jos tiedät meitin asiat paremmin kuin me itse

Ja niinkuin aikaisemmin kirjoitin mun kaksi ekaa ovat todella tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen.

 

[Emilyn]

Jotkut valopäät valitettavasti ajattelevat, kuten ap kirjoittaa. Ihminen saattaa muuttua vuosien varrella. Kaikkea paskaa ei tarvitse antaa anteeksi. Ja juuri siksi erosinkin exästäni, lapsen näkökulmasta, turvatakseni hänelle tasapainoisen lapsuuden, joka hänellä nyt onkin uusperheessämme kahden vanhemman taloudessa

 

[tilhi]

no, mie en ajatellut lasta kun erosin exästä, ajattelin itseäni ja omaa onneani, halusin suhteen missä ollaan tasa-arvoisia,saan ja voin olla oma itseni, jossa keskustellaan jossa asiat toimii.. kun ei tälläistä ollut niin mitä järkeä olis ollut jäädä...
lapsi oli 1v4kk kun exä muutti pois, mitään näkyvää vaikutusta ei ole lapseen ollut.. nyt ollaan onnellisia tahoillamme exän kanssa ja pojalla on kaikki hyvin..

 

[Minerva McGarmiwa]

Lapsi aivan varmasti ottaisi mieluummin ne kaksi toisilleen kohteliasta vanhempaa kuin uusioperheet ja ahdistukset niissä, äiti ja isäpuolet jotka sortaa ja uudet perheenjkäsenet joilla on ahjä perhe. Voihan sitä olla onnellinen lapsistaan ja onnellinen elämästään vaikka siinä vierellä olisikin joku muu kuin se paras vaihtoehto. Voihan sitä asua ystävän kanssa muutenkin.

Oletko koittanut sitä miltä tuntuu elää kun houkuu jäätävää kylmyyttä vanhempien välillä? Ja tiedät et jos sua ei olisi niin vanhemmat vois elää onnellisena joko yksin tai jonkun kanssa jonka kanssa sopii paremmin yhteen?

Ei oo muuten sekään häävi tilanne.

 

[tilhi]

Lapsi aivan varmasti ottaisi mieluummin ne kaksi toisilleen kohteliasta vanhempaa kuin uusioperheet ja ahdistukset niissä, äiti ja isäpuolet jotka sortaa ja uudet perheenjkäsenet joilla on ahjä perhe. Voihan sitä olla onnellinen lapsistaan ja onnellinen elämästään vaikka siinä vierellä olisikin joku muu kuin se paras vaihtoehto. Voihan sitä asua ystävän kanssa muutenkin.

Oletko koittanut sitä miltä tuntuu elää kun houkuu jäätävää kylmyyttä vanhempien välillä? Ja tiedät et jos sua ei olisi niin vanhemmat vois elää onnellisena joko yksin tai jonkun kanssa jonka kanssa sopii paremmin yhteen?

Ei oo muuten sekään häävi tilanne.

tai jos ei ole puolisolle mitään sanottavaa, ei halua olla lähekkäin,osoittaa hellyyttä... lapsi saa aika omituisen kuvan parisuhteesta ja siitä on haittaa myöhemmällä iällä...

 

[hmmm]

Ei teidän ole pakko olla ilkeitä vaikka miehenne onkin, te voitte antaa anteeksi lapsen takia ja kun tarpeeksi kauan olette kiltti miehellenne niin kyllä hänkin on kiltti teille.

Vai näinkö on? Siinähän tuli mustavalkoisuutta oikein päivän annoksen edestä.

Mun isällä oli toinen nainen - eikä isä parantanut tapojaan. Oikein hyvä isä ja muuten kiva mies oli, mutta silti äiti lähti. Ja hyvä niin! Olen todella onnellinen että äitini tajusi lähteä.

Mulla oli EHJÄ, onnellinen ja turvallinen koti äidin, siskon ja veljen kanssa enkä tuntenut koskaan huonommuutta ja epävarmuutta asiasta. Ja olen erittäin kykeneväinen luomaan onnellisen ja tasapainoisen suhteen.

Toisin on monen ystäväni kanssa, joiden vanhemmat jäivät kitkuttamaan yhteen, vaikka rakkaus oli jo kadonnut ja hädin tuskin pystyi toista enää sietämään. Yksi ystäväni on pahasti katkeroitunut vanhemmilleen, että he jäivät yhteen siihen asti kun ystäväni oli aikuinen ja sitten erosivat -sovitusti. Hän sanoi, että on loppuelämäkseen tarumatisoitunut vaikka vanhemmat olivatkin aina häntä kohtaan rakastavia...

Että silleenkin voi olla...