Mietittäväksi...

"Mitäs valitat, hengissä olet ja kaikki on hyvin, olisit vaan onnellinen"

Tuota tms. saa täällä lukea silloin tällöin. Ja se on monen mielestä ok. Mitenköhän sama porukka reagoi, jos tuo sama lause tölväistäisi esim. tsunamista selvinneille...?

 

Tsunami ja synnytys ovat mielestäni aika kaukana toisistaan.

Voit itse sentään valita haluako lapsia,ja samalla päätät että haluatko synnyttää.Tsunamissa olleet eivät itse voineet päättää,siitä että haluavatko sitä kokea.

Joten todella huono vertauskuva....

 

\

"Mitäs valitat, hengissä olet ja kaikki on hyvin, olisit vaan onnellinen"

Tuota tms. saa täällä lukea silloin tällöin. Ja se on monen mielestä ok. Mitenköhän sama porukka reagoi, jos tuo sama lause tölväistäisi esim. tsunamista selvinneille...?

Joo ei voi verrata. Olen täällä lueskellut näitä juttuja. Olet nimim.Mammammaa varmasti fiksu ihminen, mutta tulee mieleen, että hallitseeko synnytyskokemus liikaa sun elämää. Ehdottaisin erittäin lämpimästi sinulle jotain pelkopolia tms ammatti-ihmisen kanssa keskustelua. Ei millään pahalla...

 

tuo vertaus ei ole ihan kohdallaan mutta tuo kommentti on tyhmä, olen sen itsekin saanut kuulla ja minusta ei ole asiallista vähätellä esim synnytyksen jälkeistä kammoa tai pelkoa tuolla lauseella..

 

Vertauksen voi ymmärtää jos sillä tarkoitetaan sitä että silloin kun yksi ihminen kokee jotakin (oli se mitä tahansa) joka järkyttää hänen perusturvallisuuttaan, luottamustaan insttituutioihin jne. silloin töksäytellään mitä vaan ja sitä pidetään jopa sallittuna, eikä apua tunnu löytyvän mistään.

Silloin kun ISO joukko ihmisiä kokee jotain yhdessä ja se uutisoidaan näyttävästi, sillon sympatiaa riittää ja harvemmin töksäytellään niin törkeästi.

 

Just tuota tarkoitin, kiitos Lila!

 

\

Voit itse sentään valita haluako lapsia,ja samalla päätät että haluatko synnyttää.Tsunamissa olleet eivät itse voineet päättää,siitä että haluavatko sitä kokea.

Saivat he valita lähtevätkö matkalle vai ei...

 

Harva synnyttäjä muuten saa kätilöänsäkään valita

 

\

\

Voit itse sentään valita haluako lapsia,ja samalla päätät että haluatko synnyttää.Tsunamissa olleet eivät itse voineet päättää,siitä että haluavatko sitä kokea.

Saivat he valita lähtevätkö matkalle vai ei...

:headwall: :headwall:
JA NYT MUUTEN LOUKKASIT JA SYVÄSTI!!!!
ÄÄLIÖ!
Eivät varmaan matkalle lähtiessään tienneet mitä tulee tapahtumaan!!

Lapsikin tajuaa sen ettei tuota olisi voinut mitenkään estää!
Ja vaikkei kukaan täältä Suomesta olisi matkalle lähtenyt,niin silti olisi kuollut aivan helvetin paljon ihmisiä.

Synnytyksen voi,kaikkien ei ole pakko lapsia "tehdä",heitä voi adoptoida.

niin että tuo tsunami ja synnytys on edelleen aivan eri asioita.

Mutta ymmärrän kyllä ap:tä siinä että häntä ottaa päähän tuo juttu mitä täällä saa aina lukea..."olet hengissä vielä ja plää plää plää"

Silti minua vihastuttaa tuo mitä sanoit tsunamista,sinä et ilmeisesti menettänyt siellä yhtään läheistäsi???

 

\

\

Voit itse sentään valita haluako lapsia,ja samalla päätät että haluatko synnyttää.Tsunamissa olleet eivät itse voineet päättää,siitä että haluavatko sitä kokea.

Saivat he valita lähtevätkö matkalle vai ei...

Siellä taas joku luuli olevansa erittäin fiksu.
Meinaatko,että vain matkalle lähteneet menettivät henkensä?

 

\

\

"Mitäs valitat, hengissä olet ja kaikki on hyvin, olisit vaan onnellinen"

Tuota tms. saa täällä lukea silloin tällöin. Ja se on monen mielestä ok. Mitenköhän sama porukka reagoi, jos tuo sama lause tölväistäisi esim. tsunamista selvinneille...?

Joo ei voi verrata. Olen täällä lueskellut näitä juttuja. Olet nimim.Mammammaa varmasti fiksu ihminen, mutta tulee mieleen, että hallitseeko synnytyskokemus liikaa sun elämää. Ehdottaisin erittäin lämpimästi sinulle jotain pelkopolia tms ammatti-ihmisen kanssa keskustelua. Ei millään pahalla...

 

\

\

"Mitäs valitat, hengissä olet ja kaikki on hyvin, olisit vaan onnellinen"

Tuota tms. saa täällä lukea silloin tällöin. Ja se on monen mielestä ok. Mitenköhän sama porukka reagoi, jos tuo sama lause tölväistäisi esim. tsunamista selvinneille...?

Joo ei voi verrata. Olen täällä lueskellut näitä juttuja. Olet nimim.Mammammaa varmasti fiksu ihminen, mutta tulee mieleen, että hallitseeko synnytyskokemus liikaa sun elämää. Ehdottaisin erittäin lämpimästi sinulle jotain pelkopolia tms ammatti-ihmisen kanssa keskustelua. Ei millään pahalla...

Edellinen teksti lähti ilman viestiäni.
Tarkoituksen oli vastata vierailijalle ja lainta alkuu hänen tekstiään.
Eli
Mietitäänpä, vierailija, mikä se trauma on? Eikö se juuri ole elämää (ainakin joiltakin osin) hallitseva kokemus?

Luuletko vierailija että Mammammaa ei ole hakenut apua?

Ja kuka sanoo että ammatti-ihmisten kanssa keskustelu on ainoa oikea tapa käsitellä traumaa?

Älkää kiltit enää kieltäkö Mammammaata kirjoittamasta tällä palstalla. Hän käy läpi tärkeää prosessia keskustelemalla asiasta pienemmissä ja suuremmissa mittakaavoissa.

 

Synnytyksen voi,kaikkien ei ole pakko lapsia "tehdä",heitä voi adoptoida.

niin että tuo tsunami ja synnytys on edelleen aivan eri asioita.

Silti minua vihastuttaa tuo mitä sanoit tsunamista,sinä et ilmeisesti menettänyt siellä yhtään läheistäsi???

Aiheen ohi mennään, mutta

Vai että lapsia "voi" adoptoida... Kysypä asiaa vuokrakaksiossa asuvalta pienituloiselta pariskunnalta. Eivät taida olla ihan ykkösinä adoptiotoimistojen listoilla...

Ja todellakin, jos joku ei tuota "vertausta" ymmärrä Lilan "suomennoksenkaan" jälkeen, niin saa olla hiljaa. Nyt puhutaan ihan yksilötasolla molemmista asioista ja nimenomaan ELOSSA SELVINNEISTÄ. Missään vaiheessa en sanonut, etteikö tsunami ollut kokonaisuudessaan hirvittävä tapahtuma, mutta olisko kukaan edes harkinnut sanovansa sieltä kaikin puolin ehjänä koko perheensä kanssa palanneelle, että "älä valita, sullahan on kaikki hyvin!"

Unohdetaan tässä vaiheessa se, olisiko jotain voinut valita toisin tai ei, kysymys on siitä, mitä oli, ja miten siihen reagoidaan. Sekä tsunamissa / muissa onnettomuuksissa / synnytyksessä yksilölle voi jäädä trauma. Jostakin kumman syystä synnytyksestä traumasta pitäisi vaan olla hiljaa ja olla onnellinen, kun taas uutisiin päässeistä tapahtumista traumatisoituneet saavat apua pyytämättäkin.

Ja oon menossa juttelemaan edellisestä synnytyksestäni, olkaa sen suhteen ihan huoletta. Lilalle kiitokset kannatuksesta, mutta kyllä täällä pärjätään Jos tämä nyt yhtään sai kuitenkaan ketään ajattelemaan, ettei muille synnytyksestä traumatisoituneille menisi enää sanomaan, että "lopeta tuo valittaminen, kerran hengissä olet", niin ei mennyt tämäkään hukkaan. Aina kun ei tämä mamma ajattele vain itseään.

 

Vielä, kismittää ja muut "vieras"- nimimerkit.
Vertauksen ei liene ollut tarkoitus verrata niinkään syitä (matkalle lähteminen, luonnononnettomuuden eteen joutuminen, raskaaksi tulo) vaan yksilöön kohdistuvia seurauksia.

Mitkään kärsimykset tai vaikeat tapahtumat eivät ole verrattavissa keskenään. Sen sijaan voimme vertailla miten eri tilanteissa on (tässä kultturissamme) tapana suhtautua vaikeiden ja odottamattomien tapahtumien kohteeksi joutuneisiin ihmisiin.

Esimerkkinä:
Se, että joku katkaisee jalkansa ei ole yhtää vähttelyn arvoinen asia sen vuoksi, että joku toinen katkaisi jalkansa JA kätensä.
Aina löytyy vertauskohde jostakin toisesta joka on kokenut vielä kovempia.
Jos tälle linjalle lähdetään niin sehän johtaa siihen, että koskaan, ketään kohtaan ei saisi tuntea sympatiaa. Vaan aina vain vähäteltäisiin toisen kokemusta ja mitätöitäisiin se.
Ja se jos mikä (yksilön kokemuksen mitätöinti) on henkistä väkivaltaa.

 

\

Synnytyksen voi,kaikkien ei ole pakko lapsia "tehdä",heitä voi adoptoida.

niin että tuo tsunami ja synnytys on edelleen aivan eri asioita.

Silti minua vihastuttaa tuo mitä sanoit tsunamista,sinä et ilmeisesti menettänyt siellä yhtään läheistäsi???

Aiheen ohi mennään, mutta

Vai että lapsia "voi" adoptoida... Kysypä asiaa vuokrakaksiossa asuvalta pienituloiselta pariskunnalta. Eivät taida olla ihan ykkösinä adoptiotoimistojen listoilla...

Ja todellakin, jos joku ei tuota "vertausta" ymmärrä Lilan "suomennoksenkaan" jälkeen, niin saa olla hiljaa. Nyt puhutaan ihan yksilötasolla molemmista asioista ja nimenomaan ELOSSA SELVINNEISTÄ. Missään vaiheessa en sanonut, etteikö tsunami ollut kokonaisuudessaan hirvittävä tapahtuma, mutta olisko kukaan edes harkinnut sanovansa sieltä kaikin puolin ehjänä koko perheensä kanssa palanneelle, että "älä valita, sullahan on kaikki hyvin!"

Unohdetaan tässä vaiheessa se, olisiko jotain voinut valita toisin tai ei, kysymys on siitä, mitä oli, ja miten siihen reagoidaan. Sekä tsunamissa / muissa onnettomuuksissa / synnytyksessä yksilölle voi jäädä trauma. Jostakin kumman syystä synnytyksestä traumasta pitäisi vaan olla hiljaa ja olla onnellinen, kun taas uutisiin päässeistä tapahtumista traumatisoituneet saavat apua pyytämättäkin.

Ja oon menossa juttelemaan edellisestä synnytyksestäni, olkaa sen suhteen ihan huoletta. Lilalle kiitokset kannatuksesta, mutta kyllä täällä pärjätään Jos tämä nyt yhtään sai kuitenkaan ketään ajattelemaan, ettei muille synnytyksestä traumatisoituneille menisi enää sanomaan, että "lopeta tuo valittaminen, kerran hengissä olet", niin ei mennyt tämäkään hukkaan. Aina kun ei tämä mamma ajattele vain itseään.

MINÄHÄN SANOIN ETTÄ YMMÄRRÄN SINUA,mutta vitutti vaan tuo yhden vieraan lausahdus tuosta tsunamista!!!!

Ja ymmärsin tuon jutun,kun lila(?)sen selitti.

Ja siitä synnytyksestä.
Kukaan ei voi sanoa miltä sinusta pitäisi tuntua,tai vähätellä sinun pelkojasi.
Vain SINÄ itse tiedät miltä sinusta tuntuu,ja,,,,,,,,,,,,,

 

Lila täällä vain jatkaa vielä kun pääsi tällaiseen kultasuoneen käsiksi.

Sen verran vielä, että tämä kirjoittelu täällä Kaksplussan palstalla osoittaa sen, kuinka meidän suomalaisessa kultturissamme on kova pyrkimys vaientaa ne äänet, jotka puhuvat synnytystilanteiden aiheuttamista henkilökohtaisista kärsimyksistä tai seuraumuksista.

Näköjään meidän kultturissamme aihe on erittäin tabu.

Jos toisin olisi, ja olisi aikanaan ollut, niin moni nainen olisi paljon enemmän raiteillaan. Tämä heitto tähän loppun sen vuoksi kun olen kuunnellut noiden suurten ikäluokkien synnyttäjiä jonkin verran.

 

Kerrotko mammammaa mikä synnytyksessäsi oli niin traumatisoivaa, olisi helmpompi ymmärtää...

 

\

Ja siitä synnytyksestä.
Kukaan ei voi sanoa miltä sinusta pitäisi tuntua,tai vähätellä sinun pelkojasi.
Vain SINÄ itse tiedät miltä sinusta tuntuu,ja,,,,,,,,,,,,,

Näin juuri. Tässä se koko idea olikin. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Ja peesaan Lilan edellistä. Jos esim. joku on saanut 3. asteen repeämät vaikeassa synnytyksessä, hemoglobinia nostettu lisäverellä, vauvaa jouduttu elvyttämään ja kätilö vielä nälvinyt vierestä ja valittanut sotkua, niin en voisi kuvitellakaan, että käskisin vaan "olla tyytyväinen lopputulokseen." Se vaan tuntuu olevan "maan tapa."

 

\

Kerrotko mammammaa mikä synnytyksessäsi oli niin traumatisoivaa, olisi helmpompi ymmärtää...

Mammammaa on kertonut tarinansa moneen kertaan. Pointti tässä on se, minkä tuossa edellisessä mainitsin, ja minkä Lilakin on sanonut jo useamman kerran.

 

\

MINÄHÄN SANOIN ETTÄ YMMÄRRÄN SINUA,mutta vitutti vaan tuo yhden vieraan lausahdus tuosta tsunamista!!!!

Niin, tuon yhden vieraan lausahdus oli tarkoitettu sille jonka tekstin siihen jo lainasinkin. Ihan idioottimainen kommentti, kyllä. Ja samaa sarjaa mitä oli "itse valitsit lasten teon."

"Itse valitsit" kun voidaan sanoa ihan mihin vaan, se oli pointti. Vaikka todellisuudessa se pieleen menneen synnytyksen "uhri" ei valinnut osaansa sen paremmin kuin onnettomuuden uhrikaan.

Toki voimme kaikki jäädä koteihimme pelkäämään, mutta sekään ei meitä takuuvarmasti pelasta.

 

eihän siinä ole mitään pahaa jos puhuu näistä jutuista ja pitäähän keskustelua herätelläkin. mutta tosiaan kun tän keskustelun aloittaja ei pysty muusta puhumaankaan (ainakaan mitään muuta aihetta en ole nähnyt) ja kaikki vastauksia sävyttää hirvittävä katkeruus ja viha niin kannattaisi ihan oman terveyden kannalta miettiä niitä purkamiskeinoja... vaikka puhuminen onkin sallittua ja hyväksi niin joskus tuntuu pahalta kun täällä kuitenkin monet esikoisen odottajat kyselevät neuvoja ja sitten joku maalaa kauheat pirut seinille.. kuitenkin aika harvoin kaikki menee totaalisesti pieleen, on hyvä varautua jonkin verran mutta liiallinen pelottelu on turhaa.

 

\

kuitenkin aika harvoin kaikki menee totaalisesti pieleen, on hyvä varautua jonkin verran mutta liiallinen pelottelu on turhaa.

No voi hyvä ihme... Kun ei todellakaan ole tarkoitus pelotella, varsinkaan ei tässä ketjussa. "Vieraita" täällä kirjoittelee niin paljon, että vaikea erottaa, onko kyseessä yksi vai useampi henkilö, mutta jos olet "vanha", niin olisi jo sinunkin pitänyt huomata, että neuvoja tipahtelee aina tältäkin suunnalta aina kuin sellaisia on tarjolla. Siitä tosiasiasta nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri, että julkisuuden kuva synnytystarinoista on turhan ruusuinen. Ja se jos mikä on omiaan luomaan traumoja kun ja jos oma synnytys olikin sitten kaikkea muuta kuin "aivan ihanaa." Sinusta tulee saman tien "poikkeava yksilö" ja siitähän ei sitten saa puhua, hengissä kun olet kuitenkin ja kaikki on hyvin! Jos alkaa pelottaa, niin tarttukaapa omiin ohjeisiinne, ja jutelkaa ammatti-ihmisten kanssa. Tai ainakin miettikää mikä pelottaa, niinkuin ohjeeksi tuolla yhdessä ketjussa annoin synnytyspelkoisille. Ongelmiin on silloin helpompi tarttua, kun on käsitys siitä, mikä synnytyksessä pelottaa, sen sijaan että synnytys vaan yleisesti ottaen pelottaa. Toiset pelkäävät kipua, toiset oman kontrollin katoamista, kuka mitäkin. Ja heillä on siihen pelkoonsa oikeus ilman että kukaan tulee haukkumaan katkeraksi. Mutta jos ei tiedä, mitä pelkää, on vaikea tarttua asiaan. Henkilökohtaisesti mua pelottaa, että jos synnytys käy taas vaikeaksi, ja vieressä on taas kätilö, jota ei mun avunpyynnöt vois vähempää kiinnostaa, niin vauvalle käy huonosti. Olenpas itsekeskeinen...

 

mammammaa (tai jotain sinnepäin ) heitänpä minäkin tähän soppaan lusikkani. Ensinnäkin olen aidosti pahoillani puolestasi, että synnytyksesi on mennyt noin pahasti pieleen. En ihmettele lainkaan että pelkäät tulevaa. Valitettavasti ihmisten, jotka eivät asiaa ole omakohtaisesti kokeneet on vaikea ymmärtää miten vaikeasta asiasta on kyse, tähän törmää jatkuvasti olipa aihe mikä tahansa . Toivon, että saat asian käsiteltyä, jotta et kuluttaisi kaikkea energiaasi asiaa 'märehtiessä' vaan pyrit nimenomaan sen ylipääsemiseen, mitä varmasti parhaillaan teetkin. Omaan 'traumaani' sen enempää menemättä, huomasin, että purkaminen ja puhuminen ovat ainoat asiat jotka auttavat raivoamisen ja uhoamisen sijaan.
Synnytys on aina arvaamaton tapahtuma ja kun pahin tapahtuu ja kätilö on p.aska se jää varmasti mieleen kaikkea muuta kuin mukavana muistona.
Toivon todella sinulle hyvää synnytystä sekä henkilökuntaa, joka ottaa toiveesi ja pelkosi huomioon. Vaikka kokemus ei koskaan unohdu, siitä pääsee yli

 

\

Toivon todella sinulle hyvää synnytystä sekä henkilökuntaa, joka ottaa toiveesi ja pelkosi huomioon. Vaikka kokemus ei koskaan unohdu, siitä pääsee yli

Niinhän ne sanoo, että pitää ottaa härkää sarvista. Äidilläni ei ollut yhtään helpompi synnyttää minua kuin minulla esikoistani (ja kaksoissiskoni kuoli synnytykseen). Imukupilla itsekin tulin tähän maailmaan, joten vastassa on poikkeuksellisen suuri härkä. Siksipä toivonkin ja teen kaikkeni sen eteen, että seuraavasta synnytyksestä olisi mahdollista jäädä edes jonkin verran paremmat muistot, ja saataisiin "ketju katki."

 

Itse olen lämpimästi edellisen kirjoittajan kanssa tuolla analysoinnin, järkeistämisen ja läpikäymisen kannalla.

Mutta kuka sanoo että aggressiot ja voimasanojen käyttö eivät voisi auttaa jotakin ihmistä? Se ei ole kiellettyä niin kauan kun ei uhkaa jotain toista.

Mutta: Mielestäni Mammammaa esimerkiksi analysoi asiaa eikä suinkaan ole aggressiivinen. Miksi hänet koetaan koko ajan jotenkin aggressiiviseksi tällä palstalla?
Itse en ainakaan koe.
Ja ensisynnyttäjien pelottelusta. Jos otetaan tässä ohjenuorkasi se "henkisen kasvun paikka". Niin eiköhän se henkisen kasvun paikka ole ENNEN synnytystä tai jopa ennen raskaaksi tuloa. Tajuta mitä synnytys voi olla, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Tulla tasapainoon tämän asian kanssa ja lähteä avoimin mielin synnytykseen.
Ja se edellytttää että osaa varautua tulevaan, siihen että saa monipuolista tietoa eikä käy niin että jos p. repeääkin niin se tulee kamalana shokkina. Ja sittten sanotaan että miksi kukaan ei varoittanut.

Ne raskaana olevat, jotka tällä palstalla ensimmäistä kertaa elämässään tällaiseen "pelottavaan" keskusteluun törmäävät, voivat kiertää tällaisen palstan kaukaa ja kysyä ne neuvot niiltä ammattiauttajilta ja kätiöiltä siellä sairaalassa. Ja keskustella siellä. Älkää ihmeessä täällä kartuttako pelkojanne.
Sitä paitsi luulen että joka työpaikalla esmes riittää niitä naisia jotka eivät ole toipuneet synnytyksestään (niin hyvin jälkihoito hoidetaan) että ne pelottelevat joka tapauksessa...