mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi

Kyllä sinäkin pystyt tanssimaan kerran viikossa sen 4 tuntia kuten muutkin, jopa yli 85-vuotiaat

Ei ole aikaa. Joudun preferoimaan, mitä teen, että voin tehdä ne asiat, joista todella pidän. Enkä minä nyt kovinkaan hyvänä pidä tanssimista kerran viikossa. Koira on siitä kiva, että ulkoilutukset jakautuvat mukavasti joka päivälle. Vielä ehtii pyöräilläkin.

 

Itselleni tuli täällä palstallakin kaikunut ikäkriisi 40 vuoden jälkeen, kun naama alkoi venyä ja valua.

Olen päässyt siitä jotenkin yli, mutta eihän se ole mukava kun joka aamu joku uusi kiemura taas naamassa. Näytän "vain" keski-ikäiseltä, en enää nätiltä.

Varsinainen vanhuus...no kristillinen usko toki auttaa kuolemanpelkoon tehokkaasti. Mutta kyllä se vakavaksi tulee sit pistämään.

Huomaatko, mitä vahingossa kerroit siitä, minkä ikäisiä naisia pidetään nätteinä = houkuttelevina?

 

Ei elämän loppumisessa ole kuin kolme harmillista asiaa:

1. ei ehdi saada valmiiksi läheskään kaikkea, mitä on aikonut
2. ei kuoltuaan enää voi auttaa muita
3. aiheuttaa kuolemallaan läheisilleen tarpeetonta murhetta

Mutta tämä viesti sai minut ajattelemaan - ehkä en enää aamulla ole elossa? Siispä nauttimaan elämästä taas kerran!

 

Huomaatko, mitä vahingossa kerroit siitä, minkä ikäisiä naisia pidetään nätteinä = houkuttelevina?

Kai sinä ymmärrät, että myös miehet vanhenee, eivätkä enää houkuta kuin lompakollaan

 

Kai sinä ymmärrät, että myös miehet vanhenee, eivätkä enää houkuta kuin lompakollaan

Omppu-ukko tuli pilaamaan tämänkin ketjun, jossa on harvinaisen asiallista ja fiksua keskustelua. Pervoateistina olo lienee tuskallista. Onneksi joskus
iljettävät viestit loppuvat. Naisista hän ei ymmärrä mitään eikä tule ymmärtämään. En enää osta omenia mokoman iljetyksen takia.

 

En enää osta omenia mokoman iljetyksen takia.

omena päivässä piti ennen lääkärin loitolla
nyt kaikki muuttuu

 

Miksi olisin miettinyt niin itsestään selvää asiaa?
Jo enne kuin opin lukemaan, opin sen, että mikä on syntynyt, kuolee myös joskus. Ja lukemaankin opin jo ennen kouluikää.
Voin siis sanoa jo ajat sitten tottuneeni siihen ajatukseen, että kunhan täällä aikani rähjään ja rähjäännyn, kyllä se viikate sitten aikanaan heilahtaa minunkin kohdallani.
Miksi siis moista pähkäilisin yli tarpeen, on tässä vielä paljon muutakin kesken kuin elämä.
Ei minulla ole mitään erityistä syytä kuolemaani kiirehtiä, mutta ei toisaalta sen tulon pitkittäminenkään tunnu järkevältä. Olen mielestäni valmis koko ajan, olen ollut sitä jo viimeiset pari vuosikymmntä.
En kerta kaikkiaan osaa eläytyä näiden ajatusmaailmaan, jotka pitävät pitkää ikää jotenkin tavoittelemisen arvoisena. Aikansa kaikella, niin myös minulla.

Olisko uteliaisuus, merkityksellisyys ja se, että kokee elossa olon huippuasiana joka tuo suunnatonta iloa ja erilaisia asioita elämään, lähes joka päivä? Into pinkeänä sitä aamuisin nousee kyttämään että mitäs kepposia sitä tänään olis keksittävänä.

Mistäpä minä tiedän…valmiiksi ei tulla koskaan, mutta valmiimpi sinä olet esim. minuun verrattuna. Sinulla on elämänkokemusta huomattavasti enemmän kuin minulla ja fiksu jälkikasvukin jo pärjää omillaan, mutta mites lapsenlapset/lastenlastenlapset? Eikö siinä mieti että haluaa nähdä myös lastenlasten tai lastenlastenlasten tietyt virstanpylväät?

Tiiä vaikka minäkin myöhemmin näen asiat niin että kaikki on jo nähty ja koettu, johan tästä joutais. Sehän on kai juuri sitä, että kokee tarkoituksensa tulleen jo täytetyksi, ei koe itseään niin merkityksellisenä?
Ehkäpä myös terveys vaikuttaa asiaan?
Harva on hyvin terve iäkkäänä.

 

omena päivässä piti ennen lääkärin loitolla
nyt kaikki muuttuu

Olen aina tiennyt tuon terveysväittämän.
Jos ostan nykyään omenia, osa niistä ehtii pilaantua. Ehkä omenakiintiöni on tullut täyteen. Ihmettelen taas tarkkanäköisyyttäni. Katsoin illalla A-studion ja googletin äsken tietoa ohjelmassa olleesta Lasse Laatusesta. Wikipedia kertoo, että Laatunen ja Ihalainen ovat ystäviä ja perhetuttuja.
Ihmettelin ohjelman ajan heidän ihanaa ja fiksua keskustelua. Tuntui kuin he ovat parhaimmat ystävät. Olisipa tuollaisia ihmisiä enemmän Suomessa.
Luin myös Dannyn haastattelun.
Jutussa mainittu Armi oli kerran hotelli Hesperian ylkerhossa tanssimassa kuten minäkin. Asuin silloin hotellin kadun varrella. Elämäni on nykyään paljon ihanampaa kuin nuorena. En kultaa muistojani kultapölyllä vaan muistan sen ajan kolkkouden. Suomi oli silloin rujo ja sisäänlämpiävä maa.
Ikääntyneet ihmiset ovat kauniita kuten minäkin sisäisesti ja ulkoisesti.
Kävi muuten kateeksi Laatunen lehtijutun kuvan kirjahyllyä.
Minulla on usein ikävä muuttojen takia luopumiani kirjahyllyjä. Ajattelen myös usein poisnukkuneita läheisiäni. Sisaruksistani jo moni on lähtenyt taivaan kotiin. Heistä minulla on kauniit ja lämpimät muistot. Samoin vanhemmistani. Ehkä heidän takiaan katson 1930-elikuvia. Vuosikymmen oli heidän puheissaan ihanaa aikaa. Niissä ”liikkuvissa” ihmiset ovat aitoja, iloisia, energisiä ja liikkuvat luonnollisesti.

 

Ei elämän loppumisessa ole kuin kolme harmillista asiaa:

1. ei ehdi saada valmiiksi läheskään kaikkea, mitä on aikonut
2. ei kuoltuaan enää voi auttaa muita
3. aiheuttaa kuolemallaan läheisilleen tarpeetonta murhetta

Mutta tämä viesti sai minut ajattelemaan - ehkä en enää aamulla ole elossa? Siispä nauttimaan elämästä taas kerran!

Hyvin tiivistetty!

 

Omppu-ukko tuli pilaamaan tämänkin ketjun, jossa on harvinaisen asiallista ja fiksua keskustelua. Pervoateistina olo lienee tuskallista. Onneksi joskus
iljettävät viestit loppuvat. Naisista hän ei ymmärrä mitään eikä tule ymmärtämään. En enää osta omenia mokoman iljetyksen takia.

Joo just näin. Noiden takia tästä palstasta on tullut aika ikävä aika ajoin.

 

En oikeastaan mieti ikääntymistäni enää. Väistämätön tosiasiahan se on, mitä suotta märehtimään asiaa. Lasten ollessa pienempiä tuli hitusen murehdittua...mutta vuosien aikana olen ymmärtänyt, että itsekunkin elämä menee juuri niinkuin sen pitääkin mennä. Riittää, kun joka päivä yrittää parhaansa. Ja on joltisakin tyytyväinen.
Hienoa olisi, jos voisin ja saisin elää pitkään ja nähdä lapsieni elämää ja maailmaa. Mutta nyt menen näillä korteilla ja nautin jäljellä olevista hetkistä.

 

Joo just näin. Noiden takia tästä palstasta on tullut aika ikävä aika ajoin.

Niin on. Lispetti nuolee pervojen istumalihaksia, ja meno vain yltyy. Älä ruoki trollia-kyltti sopisi hyvin ruudun yläosaan.

 

En oikeastaan mieti ikääntymistäni enää. Väistämätön tosiasiahan se on, mitä suotta märehtimään asiaa. Lasten ollessa pienempiä tuli hitusen murehdittua...mutta vuosien aikana olen ymmärtänyt, että itsekunkin elämä menee juuri niinkuin sen pitääkin mennä. Riittää, kun joka päivä yrittää parhaansa. Ja on joltisakin tyytyväinen.
Hienoa olisi, jos voisin ja saisin elää pitkään ja nähdä lapsieni elämää ja maailmaa. Mutta nyt menen näillä korteilla ja nautin jäljellä olevista hetkistä.

Luulin nuorena, että en elä pitkään kuten isoäidilleni kävi. Tässä olen isoäitinä ja mietin miten vietän vappuni. En ainakaan mene kihloihin kuin kauan aikaa sitten railakkaissa vappubileissä Ullanlinnassa.

 

Luulin nuorena, että en elä pitkään kuten isoäidilleni kävi. Tässä olen isoäitinä ja mietin miten vietän vappuni. En ainakaan mene kihloihin kuin kauan aikaa sitten railakkaissa vappubileissä Ullanlinnassa.

Niin, elämä vie ja kuljettaa, tarjoilee tilanteita ja tapahtumia. Ihmisiäkin. Ja lukemattomasti valintoja. Sinulle toivon monia hienoja päiviä ja hetkiä, isoäitiyden onnea - ja hyvää vappua, miten ikinä sitä päätätkään viettää.

 

Niin, elämä vie ja kuljettaa, tarjoilee tilanteita ja tapahtumia. Ihmisiäkin. Ja lukemattomasti valintoja. Sinulle toivon monia hienoja päiviä ja hetkiä, isoäitiyden onnea - ja hyvää vappua, miten ikinä sitä päätätkään viettää.

Kiitos paljon!
Pääsen tänä kesä lähikuukausina syntyvän lapsenlapseni ristiäisiin. Viime ristiäisissä osallistuin ryhmäkuvaan ja lähdin sitten tohkeissani takaisin juhlasaliin. Tohelona törmäsin lasioveen ja satutin nenäni. Tytär tuli katsomaan verta vuotavaa nenääni vessaan ja kysyi sattuiko pahasti. Edesmennyt, huippuhauska appiukkoni oli oikeassa. Pistän nokkani joka paikkaan.
Elämäni on ollut lystikäs ja aina vain muuttuu hauskemmaksi. Jos viestini oli monitulkintainen, korjaan sen tässä. Isoäitini menehtyi tuberkuloosiin 24-vuotiaana. Olen senkin takia miettinyt paljon kuolemaa. Minulle kuolemani on kuin ystävä, joka tuee aikanaan noutamaan. Olen ollut monessa kiperässä tilanteessa, ja kokenut enkelin johdatusta. Nyt nousen ylös sängystä ja laitan lisää kahvia paahtoleivän ja hillon kera. Prisma on taas halpuuttanut hintojaan ja Coop-paahtoleipä on edullista ja yllättävän maukasta. Inflaatio taittuu, ja toivottavasti tuleva kesä on kaikille lämmin ja ratkiriemukas.
Lapsenlapseni sai syntymäpäivälahjaksi joltakin läheiseltään saippuakuplia puhaltavan ruohonleikkurin.
Kuningatar Silvia on sanonut, että lapsenlapset ovat elämän paras jälkiruoka. Allekirjoitan aina ihailemani Silvian viisauden 100 %:sti.

 

Kiitos paljon!
Pääsen tänä kesä lähikuukausina syntyvän lapsenlapseni ristiäisiin. Viime ristiäisissä osallistuin ryhmäkuvaan ja lähdin sitten tohkeissani takaisin juhlasaliin. Tohelona törmäsin lasioveen ja satutin nenäni. Tytär tuli katsomaan verta vuotavaa nenääni vessaan ja kysyi sattuiko pahasti. Edesmennyt, huippuhauska appiukkoni oli oikeassa. Pistän nokkani joka paikkaan.
Elämäni on ollut lystikäs ja aina vain muuttuu hauskemmaksi. Jos viestini oli monitulkintainen, korjaan sen tässä. Isoäitini menehtyi tuberkuloosiin 24-vuotiaana. Olen senkin takia miettinyt paljon kuolemaa. Minulle kuolemani on kuin ystävä, joka tuee aikanaan noutamaan. Olen ollut monessa kiperässä tilanteessa, ja kokenut enkelin johdatusta. Nyt nousen ylös sängystä ja laitan lisää kahvia paahtoleivän ja hillon kera. Prisma on taas halpuuttanut hintojaan ja Coop-paahtoleipä on edullista ja yllättävän maukasta. Inflaatio taittuu, ja toivottavasti tuleva kesä on kaikille lämmin ja ratkiriemukas.
Lapsenlapseni sai syntymäpäivälahjaksi joltakin läheiseltään saippuakuplia puhaltavan ruohonleikkurin.
Kuningatar Silvia on sanonut, että lapsenlapset ovat elämän paras jälkiruoka. Allekirjoitan aina ihailemani Silvian viisauden 100 %:sti.

Uuden elämän ihmettä ja ihania tulevia juhlia! Viestisi sai hymyn huulilleni, sinusta löytyy runsaasti elämänviisautta ja huumoria. Otetaan tulevat päivät vastaan mielenkiinnolla ja huumorilla.

 

Niin on. Lispetti nuolee pervojen istumalihaksia, ja meno vain yltyy. Älä ruoki trollia-kyltti sopisi hyvin ruudun yläosaan.

Lispetti on aidosti iloinnut näiden kovasti sinun kritisoimiesi pervojen olemassaoloa.

Lispetti ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia, ja hyväksyy sen, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä asioista.
Ei ole mitään syytä toivoa, että et kirjoittelisi tällä palstalla, vaikkakin, sinun lisäksi monelle muullekin täällä olo kirjoituksiensa mukaan tuottaa suurta tuskaa - mitä lie masokisteja.

Keskustelu on mielestäni yksitoikkoista ja hedelmätöntä jos siinä ei ole erilaisia näkemyksiä, eikä näin ollen mitään uuttakaan.

 

Kiitos paljon!
Pääsen tänä kesä lähikuukausina syntyvän lapsenlapseni ristiäisiin. Viime ristiäisissä osallistuin ryhmäkuvaan ja lähdin sitten tohkeissani takaisin juhlasaliin. Tohelona törmäsin lasioveen ja satutin nenäni. Tytär tuli katsomaan verta vuotavaa nenääni vessaan ja kysyi sattuiko pahasti. Edesmennyt, huippuhauska appiukkoni oli oikeassa. Pistän nokkani joka paikkaan.
Elämäni on ollut lystikäs ja aina vain muuttuu hauskemmaksi. Jos viestini oli monitulkintainen, korjaan sen tässä. Isoäitini menehtyi tuberkuloosiin 24-vuotiaana. Olen senkin takia miettinyt paljon kuolemaa. Minulle kuolemani on kuin ystävä, joka tuee aikanaan noutamaan. Olen ollut monessa kiperässä tilanteessa, ja kokenut enkelin johdatusta. Nyt nousen ylös sängystä ja laitan lisää kahvia paahtoleivän ja hillon kera. Prisma on taas halpuuttanut hintojaan ja Coop-paahtoleipä on edullista ja yllättävän maukasta. Inflaatio taittuu, ja toivottavasti tuleva kesä on kaikille lämmin ja ratkiriemukas.
Lapsenlapseni sai syntymäpäivälahjaksi joltakin läheiseltään saippuakuplia puhaltavan ruohonleikkurin.
Kuningatar Silvia on sanonut, että lapsenlapset ovat elämän paras jälkiruoka. Allekirjoitan aina ihailemani Silvian viisauden 100 %:sti.

Ihanan elämänmyönteinen kirjoitus. Näitä lukee aina mielellään!

Onneksi olkoon uudesta tulokkaasta.

 

Toivottavasti työpaikallasi on ns. debriefing-ohjausta. Isäni sairasti keuhkofibroosia ja oli usein sairaalassa. Soitin keuhkosairaalan ja rupattelin lääkärin ja hoitajien kanssa. Yksi hoitajista tuntui tulleen hyvin läheiseksi isäni kanssa ja oli hyvin herkkä puheissaan. Isäni oli paljon muistellut vanhoja aikoja ja armeijassa tapaturmaisesti menehtynyttä veljeäni. Sanoin siihen, että hän aina puhuu samasta asiasta. Myöhemmin isäni kuoli kotiseutunsa sairaalassa. Selvisi, että hän oli sairastanut sodan aikaan tuberkuloosin ja se oli koteloitunut keuhkoihin. Jouduimme käymään keuhkotarkastuksissa lasteni kanssa potilasvierailun takia. Äitini sairasti vaikeaa astmaa vuosikausia. Olen jostain syystä pysynyt ihmeen terveenä. Joten kitumista on tullut nähtyä perhepiirissä.
Hoitajat ovat kovilla, ja liian herkkäluonteinen hoitaja eläytynee liikaa potilaiden juttuihin. Kun minulla mieli liikaa herkistyy, karaisen itseäni lukemalla inhorealistisia juttuja tai väittelen tämän palstan pahimpien sekopäiden kanssa
tiettyjen rajojen sisällä. Jos itse olisin potilaana, tykkäisin hauskasta ja reippaasta hoitajasta. Jos alkaisin liikaa märehtiä vanhoja asioita, hoitaja saisi sanoa, että
lopeta tuo heti. Niin minun esikoinen aina tekee. Esim. rahasta puhetta hän ei siedä ollenkaan. Oli suuri helpotus, kun tuo päätös napsahti. Ei siinä asiassa edes ollut mitään puhuttavaa. Mukana oli sen verran puntia mukana kuin tarvitsin. Ei siinä maassa enää käytetä käteistä vaan kaikki maksetaan kortilla.
Ehkä jollekin lukijalle selvisi miksi en hakeutunut terveydenhoitoalalle.
Tänään on kansainvälinen jazz-päivä. Sen viidyttävämpää ja mielenrauhaa antavaa musiikkia ei ole olemassakaan. Laittakaa hoitokoteihin miellyttävää musiikia soimaan, jossa ei ole välispiikkejä, mainoksia eikä laulajia.

Ei hyvää päivää. Debriefing siitä, että toteaa vanhuksen olevan hauras? Teet hoitajana niin tai näin niin aina on väärin hoidettu. Tulitko kenties mustasukkaiseksi, kun isäsi tuli paremmin juttuun hoitajan, kuin sun kanssa? Kyllä hoitajissakin on erilaisia persoonia ja minusta on hienoa, että asiakkaan pystyy kohtaamaan myös ns "herkemmälläkin" otteella ja kuunnellen. Se on nykyään hyvin harvinaista, että hoitajalla on aikaa kuunnella, kun jatkuvasti on pulaa työntekijöistä ja loput juoksee tukka putkella.

Ja hei, kyllä työpaikoilla varmaan saa sitä jälkihoitoakin tai -purkua, jos on tarvis, ole huoleti. Kun itse esimerkiksi ekaa kertaa löysin asiakkaan kuolleena (kotoa), niin pomo oli heti kyselemässä toimistolle mennessä, että tarvitaanko keskusteluapua ja niin on tehty kaikille muillekin, jotka ekaa kertaa tilanteeseen joutuu. Tai saa sitä muulloinkin ja muussakin tilanteessa, jos tarvii (esim. uhkaavat, väkivaltta tai muut vastaavat tilanteet). Itse tosin aikaisemmissa töissä nähnyt ruumiita ennenkin, joten mulle ei yks kuollut mummeli / vaari jää mieleen kummittelemaan, mutta hienoa kuitenkin, että kysyttiin ja etenkin nuoremmille hoitajille se saattaa olla ihan hyväksikin, vaikka ei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaan. Se voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, kun ekaa kertaa yksin kohtaat kentällä tuon tilanteen, etenkin jos ei edes harkan aikana ole kuollutta nähnyt. No vähän aiheen ohi, mutta muuta esimerkkiä omalta työpaikalta ei tähän hätään ollu.

 

Ei hyvää päivää. Debriefing siitä, että toteaa vanhuksen olevan hauras? Teet hoitajana niin tai näin niin aina on väärin hoidettu. Tulitko kenties mustasukkaiseksi, kun isäsi tuli paremmin juttuun hoitajan, kuin sun kanssa? Kyllä hoitajissakin on erilaisia persoonia ja minusta on hienoa, että asiakkaan pystyy kohtaamaan myös ns "herkemmälläkin" otteella ja kuunnellen. Se on nykyään hyvin harvinaista, että hoitajalla on aikaa kuunnella, kun jatkuvasti on pulaa työntekijöistä ja loput juoksee tukka putkella.

Ja hei, kyllä työpaikoilla varmaan saa sitä jälkihoitoakin tai -purkua, jos on tarvis, ole huoleti. Kun itse esimerkiksi ekaa kertaa löysin asiakkaan kuolleena (kotoa), niin pomo oli heti kyselemässä toimistolle mennessä, että tarvitaanko keskusteluapua ja niin on tehty kaikille muillekin, jotka ekaa kertaa tilanteeseen joutuu. Tai saa sitä muulloinkin ja muussakin tilanteessa, jos tarvii (esim. uhkaavat, väkivaltta tai muut vastaavat tilanteet). Itse tosin aikaisemmissa töissä nähnyt ruumiita ennenkin, joten mulle ei yks kuollut mummeli / vaari jää mieleen kummittelemaan, mutta hienoa kuitenkin, että kysyttiin ja etenkin nuoremmille hoitajille se saattaa olla ihan hyväksikin, vaikka ei just sillä hetkellä siltä tuntuiskaan. Se voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, kun ekaa kertaa yksin kohtaat kentällä tuon tilanteen, etenkin jos ei edes harkan aikana ole kuollutta nähnyt. No vähän aiheen ohi, mutta muuta esimerkkiä omalta työpaikalta ei tähän hätään ollu.

Lukemastasi päätellen olet tehnyt hoitotyötä tai sairaanhoitotyötä hyvin pitkään.

Mikä on näkemyksesi asiakkaiden omaisista? Miten he näkyvät hoidettavien elämässä?

 

Omppu-ukko tuli pilaamaan tämänkin ketjun, jossa on harvinaisen asiallista ja fiksua keskustelua. Pervoateistina olo lienee tuskallista. Onneksi joskus
iljettävät viestit loppuvat. Naisista hän ei ymmärrä mitään eikä tule ymmärtämään. En enää osta omenia mokoman iljetyksen takia.

Anna, minulla on vaimo ja paljon naisia ystävinä ja työtovereina. Sinulla ei ole miestä, miespuolisista ystävistä en tiedä, mutta et ole heitä koskaan maininnut. Kumpi meistä mahtaa paremmin tuntea vastakkaisen sukupuolen?

Kielletty hedelmä?

 

Anna, minulla on vaimo ja paljon naisia ystävinä ja työtovereina. Sinulla ei ole miestä, miespuolisista ystävistä en tiedä, mutta et ole heitä koskaan maininnut. Kumpi meistä mahtaa paremmin tuntea vastakkaisen sukupuolen?

Kielletty hedelmä?

En ole "Anna", mutta ihan mielenkiinnosta kysyisin, mitä saat itsellesi tästä palstasta, mikä on suurin syy täällä oloosi? En nimittäin henkilökohtaisesti tunne miehiä, jotka kirjoittelisivat tällaisella perhepalstalla, aka mammapalstalla?

En siis ole mitenkään moittimassa tai hätistämässä, vaan kiinnostaa ihan, että mikä esim. sinut tänne toi. Itse löysin tämän esikoistani odottaessani.

 

Lukemastasi päätellen olet tehnyt hoitotyötä tai sairaanhoitotyötä hyvin pitkään.

Mikä on näkemyksesi asiakkaiden omaisista? Miten he näkyvät hoidettavien elämässä?

No onhan tuota tullut tehtyä. Olen valmistunut -90 luvun lopulla, että on tässä ehditty näkemään jos jonkinmoista.

Omaisia on tosi paljon erilaisia, kuten niitä hoidettaviakin. Toiset ottavat paljonkin vastuuta, toiset eivät ollenkaan, toiset käy katsomassa lähes päivittäin, toiset ilmaantuu tyyliin vasta sitten, kun perintöä jaetaan ja loput siltä väliltä. Mutta aika paljon on vielä työelämässä olevia tai kaukana asuvia omaisia, jotka eivät niin kamalasti ehdi olla läsnä ja jättää sen äitinsä ja/tai isänsä hoidon enimmäkseen yhteiskunnan vastuulle. Ja sitten on tämä ääripää, että silloin harvoin kun käydään ollaan nupisemassa ja ohjeistamassa, miten sitä omaista kuuluu hoitaa, vaikka eivät tiedä tuon taivaallista siitä todellisesta tilanteesta tai jopa kieltävät sen... Tai on niitä kyllä niissä lähemmissäkin omaisissa, jotka jatkuvasti napisee ja haukkuu jostain turhanpäiväisestäkin. Mutta onneksi on niitäkin joiden kanssa yhteistyö sujuu, kuin tanssi ja molemmat puhaltaa yhteen hiileen sen hoidettavan parhaaksi.

 

En ole "Anna", mutta ihan mielenkiinnosta kysyisin, mitä saat itsellesi tästä palstasta, mikä on suurin syy täällä oloosi? En nimittäin henkilökohtaisesti tunne miehiä, jotka kirjoittelisivat tällaisella perhepalstalla, aka mammapalstalla?

En siis ole mitenkään moittimassa tai hätistämässä, vaan kiinnostaa ihan, että mikä esim. sinut tänne toi. Itse löysin tämän esikoistani odottaessani.

Viihdyn täällä koska saan väitellä aidosti erilaisten ihmisten kanssa, esim. työyhteisöni on kuitenkin aika yhdenmukainen.
Sitä, mikä minut palstalle aikanaan toi, on pariin kertaan epäonnistuneesti arvailtu keskusteluissa. Jos rekisteröidyt ja otat yksityisviestillä yhteyttä, lupaan se sinulle kertoa.

Koska käytit sanaa esikoinen, on sinulla ainakin kaksi lasta. Onnittelut!

 

Ajattelin samaa. Kirjoittaja ilmeisesti kokee, että omaishoitajana oma elämä valuu ohitse.

se on kuin olisi kolmivuorotyössä loppuiän mut ilman lomia eikä saa sairastua