A
6
6xäiti
Vieras
Kun avautumisvaihe päättynyt, on alkanut voimakas ponnistamisen tarve. 13min kesti esikoisesta ja ei millään lämpötyynyillä painettu. Vauva syntyi nätisti ja painoi 3.5kg.
Sama juttu muista, heti siirrytty ponnistusvaiheeseen ja nuo ponnistukset kestäneet 2min 4.7kg ja 4kg vauvoista ja alle minuutin 4.4kg, 4.1kg ja 4.1kg vauvoista. Ei repeämiä eikä ole lämpötyynyillä pehmitetty, vähän kädellä otettu vastaan päätä. Kuudennalla kerralla ei ehtinyt kätilö edes hanskoja vetää käteen, kun vauva tuli, vähän sai kättä eteensä, ettei lentäen tullut..
Tosi positiivisiä kokemuksia kaikki, itse olisin ollut aina tosi pettynyt, jos olisi sektio tullut.
Sama juttu muista, heti siirrytty ponnistusvaiheeseen ja nuo ponnistukset kestäneet 2min 4.7kg ja 4kg vauvoista ja alle minuutin 4.4kg, 4.1kg ja 4.1kg vauvoista. Ei repeämiä eikä ole lämpötyynyillä pehmitetty, vähän kädellä otettu vastaan päätä. Kuudennalla kerralla ei ehtinyt kätilö edes hanskoja vetää käteen, kun vauva tuli, vähän sai kättä eteensä, ettei lentäen tullut..
Tosi positiivisiä kokemuksia kaikki, itse olisin ollut aina tosi pettynyt, jos olisi sektio tullut.
V
"Vieras"
Vieras
Mulla on vähän samanlainen tilanne edessä, toista odotan ja ensimmäinen syntyi sektiolla. Itse en tosin ponnistusvaiheessa kipua niin pelkää vaan sitä että ensin pitää monta tuntia ponnistaa ja homma ei vaan edisty, sydänäänet alkaa heikkenemään ja vauhdilla mennään hätäsektioon... Tai sitten että vauva joudutaan kiskomaan ulos/onkin odotettua isompi ja repeämät ovat pahempia kuin mitä sektiohaavasta tulisi. Mulla on kyllä ikääkin jo 37 vuotta joka on aika paljon alateitse ensikertaa synnyttävälle että sekin jännittää. Esikoisen sektio meni niin hyvin että taidan taas päätyä sille kannalla... Ei paljon apuja ollut sulle mutta kun samassa tilanteessa ollaan niin ajattelin kirjotella
M
"Miumau"
Vieras
toisen avautumisvaihe kesti 9 ja toisen 6 tuntia. Molemmat lapset syntyneet kahdella ponnistuksella. Nostan hattua niille joilla se tosiaan kestää pidempään. Itseäkin muuten kiinnostaa että auttaako spinaali tai epiduraali miten? Itsellä kun ei niistä kokemusta? Onko niin että jos ne saa niin kipu häviää kokonaan vai osittain?
M
"Miumau"
Vieras
P
"Pim"
Vieras
Paras neuvo,jota kannattaa kuunnella ja jättää kaikki muu omaan arvoonsa; älä murehdi etukäteen,luonto hoitaa tehtävänsä ja kätilöt loput
"Kuuntele" kehoasi, älä estä sitä mitä on tapahtumassa, vaan rentoudu mahdollisuuksien mukaan, eli kaikki muut kehon osat niin rentoina, kuin mahdollista. Jos käpristyt kivun ääreen ja jännität joka paikkaa, niin synnytys vain pitkittyy. Anna kivun tehdä vauvalle tietä. Näin mä ajattelin kakkosen syntyessä, esikoisesta en vielä tuota osannut.
Ähkäisy kuulostaa huvittavalta, koska itse enempi ehkä läähätin, mutta ainakin sen ponnistamisen tarpeen tunsin ja tiesin mitä se on. Ponnistusaikoja en enää muista, kuopuksen synnytyksestäkin on jo reipas 12v, mutta ekasta vajaa tunti, kakkosesta ja kolmosesta minuutteja.
Ähkäisy kuulostaa huvittavalta, koska itse enempi ehkä läähätin, mutta ainakin sen ponnistamisen tarpeen tunsin ja tiesin mitä se on. Ponnistusaikoja en enää muista, kuopuksen synnytyksestäkin on jo reipas 12v, mutta ekasta vajaa tunti, kakkosesta ja kolmosesta minuutteja.
Alatiesynnytys molemmille osapuolille parempi, jos ei ole mainittavia riskejä.
Siirtymävaihe on kipeämpi kuin ponnistusvaihe.
Ponnistusvaihetta voi auttaa välilihan painaminen lämpimällä kääreellä tai manteliöljykääreellä -tämä vielä sen "en uskalla pullauttaa sitä pihalle tai ratkean kahtia" -fiiliksen pois.
Unohda nuo kakkahätätuntemukset ja muut nauvot siitä, miten synnyts "aina menee". Sun kohdalla se ei varmastikaan mene siten ja jos meneekin, et siinä työn touhussa kiinnitä mihinkään ähinöihin huomiota. Luota kätilöihin. Lantiosi on mitattu ja koko- sekä riskiarviot tehty.
Itselläni nelikiloisen ponnistelu ja synnytys oli huomattavasti helpompaa kuin 3,5-kiloisen.
Lohdun sana: Arabialaiset naiset synnyttävät maailman suurimmat lapset (tai ovat ainakin ennen amerikkalaisten sokerivauvojen invaasiota niin tehneet) ja ovat lantion tilavuudeltaan selkeästi pienempiä kuin länsimaalaiset, jotka turvautuvat kirurgiaan heti, jos on epäilys isosta koosta. Ja arabiassa näitä 5-kiloisia lapsia synnytellään ihan rutiinisti. Tietysti pareesien ja muiden komplikaatioiden riskit ovat olemassa aina isojen lasten synnytyksissä, mutta ei Suomessa tapahdu niin, että lapsi jäisi ison kokonsa vuoksi syntymättä.
Siirtymävaihe on kipeämpi kuin ponnistusvaihe.
Ponnistusvaihetta voi auttaa välilihan painaminen lämpimällä kääreellä tai manteliöljykääreellä -tämä vielä sen "en uskalla pullauttaa sitä pihalle tai ratkean kahtia" -fiiliksen pois.
Unohda nuo kakkahätätuntemukset ja muut nauvot siitä, miten synnyts "aina menee". Sun kohdalla se ei varmastikaan mene siten ja jos meneekin, et siinä työn touhussa kiinnitä mihinkään ähinöihin huomiota. Luota kätilöihin. Lantiosi on mitattu ja koko- sekä riskiarviot tehty.
Itselläni nelikiloisen ponnistelu ja synnytys oli huomattavasti helpompaa kuin 3,5-kiloisen.
Lohdun sana: Arabialaiset naiset synnyttävät maailman suurimmat lapset (tai ovat ainakin ennen amerikkalaisten sokerivauvojen invaasiota niin tehneet) ja ovat lantion tilavuudeltaan selkeästi pienempiä kuin länsimaalaiset, jotka turvautuvat kirurgiaan heti, jos on epäilys isosta koosta. Ja arabiassa näitä 5-kiloisia lapsia synnytellään ihan rutiinisti. Tietysti pareesien ja muiden komplikaatioiden riskit ovat olemassa aina isojen lasten synnytyksissä, mutta ei Suomessa tapahdu niin, että lapsi jäisi ison kokonsa vuoksi syntymättä.
S
sdfs
Vieras
En lukenut muita vastauksia, mutta sitä vaan että ei se ponnistusvaihe välttämättä niin kauan kestä. Mulla kesti ekasta 20 min ja tokassa synnytyksessä 7+7 min (kaksoset).
A
alkuperäinen
Vieras
Vieras jolla eka sektioitu. "Tai sitten että vauva joudutaan kiskomaan ulos/onkin odotettua isompi ja repeämät ovat pahempia kuin mitä sektiohaavasta tulis"
Tuota kanssa pelkään, että jos joutuisin alateitse yhtä ison synnyttämään mitä eka oli, niin kanssa pelottaa, että mitä jos repeäisin niin pahasti, että pissat ja kakat valuisivat itsestään eli menettäisin kummankin pidätyskyvyn. Kyllä tuo veisi elämänhalun ja -ilon täysin mennessään. Lopputulos eli vauva on tietysti ykkönen ja paras, mutta kyllä haluaisin itsenikin suht' ehjänä säilyttää.
Ja luulen, että tästä tokasta tulee yhtä iso mitä ekastakin tuli. Eka oli 4750g ja 56cm.
Tuota kanssa pelkään, että jos joutuisin alateitse yhtä ison synnyttämään mitä eka oli, niin kanssa pelottaa, että mitä jos repeäisin niin pahasti, että pissat ja kakat valuisivat itsestään eli menettäisin kummankin pidätyskyvyn. Kyllä tuo veisi elämänhalun ja -ilon täysin mennessään. Lopputulos eli vauva on tietysti ykkönen ja paras, mutta kyllä haluaisin itsenikin suht' ehjänä säilyttää.
Ja luulen, että tästä tokasta tulee yhtä iso mitä ekastakin tuli. Eka oli 4750g ja 56cm.
Hmm. Ponnitusvaihe alkoi juuri sillä suurella kakkahädällä ja ponnistamisen tarpeella.. Klo oli sillon 06.50 ja kiroilin mielessä "yöhoitajat lähtee just kotiin". Uudet kätilöt tuli ja teki tutkimuksen, auki olin ja sain alkaa ponnistelemaan omassa rauhassa. Mä ihmettelin sitä koska musta tuntui siltä että se vauva tulee kun ponnistaa 
07.47 syntyi poika. 10min kesti se itse kunnon ponnistelu. Eikä se ollut oikeasti paha, sä et tunne siinä sitä kipua, vain sitä suurta kakkahätää ja että se pitää saada pois
07.47 syntyi poika. 10min kesti se itse kunnon ponnistelu. Eikä se ollut oikeasti paha, sä et tunne siinä sitä kipua, vain sitä suurta kakkahätää ja että se pitää saada pois
A
alkuperäinen
Vieras
Kaiutin, lantioni koko mitattiin ennen ekan syntymää ja tästä synnytyksen lopullinen suunnittelu tehdään rv.36 paikkeilla. Nyt on tällä viikolla rv.29 tulossa ja rv. 30 on tulossa ultra ( katsotaan minkä kokoinen lapsi noin suunnilleen on) + se lääkärin kanssa keskustelu
