Mietin meidän suhdetta, kannattaako jatkaa vai mitä tehdä??

[taas]

Olen siis tämä, jonka mies oli ystävällisesti puhelinpimennossa yli pari viikkoa.

Mies tuli kyllä kotiin, kun töiden alettua soitin, sanoi olettaneen minunkin haluavan että erotaan (olen varmasti sanonut niin monestikin, yleensä humalassa).

Ikävöin miestä kuoliaaksi tuon ajan ja olisin ollut valmis melkein mihin vaan.

Mies oli viikon kotona, meillä meni erittäin hyvin.

Nyt mies on taas siellä missä oli tuon kaksi viikkoakin, mökkiään rakentamassa, on nyt vaan perjantaihin asti eli 4-5 päivää ja minusta alkaa tuntumaan tai on oikeastaan tuntunut viime viikonkin, vaikka en ole sitä ääneen sanonut, että enintään 60% minusta haluaa jatkaa tätä yhteiselämää.

Nytkin kuukauden aikana olen yli 3 viikkoa yksin lasten kanssa ja mies ei näe siinä mitään ihmeellistä, selviän kuulemma - totta helvetissä selviän kun on pakko, MUTTA miksi minun pitää olla aina se joka selviää???

Tosi ristiriitaiset tunteet on, parisuhdeterapiaan mies on suostunut - ei olla vielä aikaa varattu, mutta aikomus on.

Äsken mies soitti, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut vastata, kun minulla ei tunnu olevan mitään asiaa tai jos on, niin negatiivista.

Positiivista on: pidän miehen ulkonäöstä, älykkyydestä, huumorista, seksi on hyvää, olemme aika samanlaiset luonteiltamme (taitaa olla kyllä negatiivistakin tuo).

Huoh, kertokaa onko tässä aineksia enää yhteiseen elämään??

 

[m]

voittehan kokeilla vaikka sitä terapiaa,
ei vielä välttämättä (minusta) tarvi luovuttaa.
voimia, ei tämä ole aina herkkua.

 

[Rapanhapakko]

Niin kauan kun on HALUA jatkaa, on toivoa myös :hug:

 

[ap]

Niin kauan kun on HALUA jatkaa, on toivoa myös :hug:

Näin se varmaan on, on vain niin paljon ongelmia joille ei välttämättä voida mitään, se pelottaa.

Mutta ehkä terapia kai pitää kokeilla ainakin ennen luovuttamista.

 

[Jörn]

Luin myös aiemman ketjun. Olen pohtinut tilannettanne ja sanon aivan suoraan mitä ajattelen. Miehen käytös kertoo hänen tunteistaan sinua kohtaan ja myös miehen luonteesta on tullut sellainen kuva, että ei - ei kannata jatkaa.

Mies ei muutu miksikään edes terapiassa. Todennäköisesti saattaa tulla kerran mukanasi istuntoon ja kun siellä käy ilmi, että myös hänessä on "vikaa" - toteaa hän terapian olevan turhaa. Näin minulla kävi ex-vaimoni kanssa. Hän totesi ekan terapiakäynnin jälkeen, ettei enää tule, koska terapeutti syyttää häntä (vaimo oli pettänyt pitkään).

Nyt kun erosta on kulunut pitkäään, olen todella tyytyväinen kun pääsin eroon narsistista. Näin jälkikäteen kun miettii, on vaikea ymmärtää miksi alistuin ovimattona olemiseen. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska kyseessä oli ns. suuri rakkaus.

 

[ap]

Luin myös aiemman ketjun. Olen pohtinut tilannettanne ja sanon aivan suoraan mitä ajattelen. Miehen käytös kertoo hänen tunteistaan sinua kohtaan ja myös miehen luonteesta on tullut sellainen kuva, että ei - ei kannata jatkaa.

Mies ei muutu miksikään edes terapiassa. Todennäköisesti saattaa tulla kerran mukanasi istuntoon ja kun siellä käy ilmi, että myös hänessä on "vikaa" - toteaa hän terapian olevan turhaa. Näin minulla kävi ex-vaimoni kanssa. Hän totesi ekan terapiakäynnin jälkeen, ettei enää tule, koska terapeutti syyttää häntä (vaimo oli pettänyt pitkään).

Nyt kun erosta on kulunut pitkäään, olen todella tyytyväinen kun pääsin eroon narsistista. Näin jälkikäteen kun miettii, on vaikea ymmärtää miksi alistuin ovimattona olemiseen. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska kyseessä oli ns. suuri rakkaus.

Aika jännä, minullakin on kyseessä ns. suuri rakkaus, tosin molemminpuoleinen sellainen.

Mies ensin sanoi, että ei halua terapiaan, mutta suostui melkein heti kuitenkin, kun sanoin että meidän nämä tilanteet tulevat toistumaan, jos ei terapiassa käydä.

Narsistiksi miestäni on sanoneet muutkin kuin minä.

Ilmoittaa mitä hän tekee ja minun on kuulemma hyväksyttävä ne - tosin ei mitään maata järisyttäviä asioita ole nuo asiat mutta silti.

 

[Vieras]

Minkälainen perheen isä katoaa tuolla tavoin eikä ota edes yhteyttä?! Ei olisi ollut asiaa tuollaisella miehellä enää takaisin jos mulle olisi noin tehnyt.

 

[Rapanhapakko]

Niin kauan kun on HALUA jatkaa, on toivoa myös :hug:

Näin se varmaan on, on vain niin paljon ongelmia joille ei välttämättä voida mitään, se pelottaa.

Mutta ehkä terapia kai pitää kokeilla ainakin ennen luovuttamista.

Kaikkea kannattaa kokeilla. Ja jos ei sittenkään tule mitään, niin ainakin tiettää että on yrittänyt kaikkensa.

 

[siipirikko]

En tiedä, itselläni on aika lailla sama fiilis, välillä tuntuu, että kaikki on hyvin ja pitäis olla onnellinen MUTTA en tiedä mikä mua vaivaa... kenties neljänkympinkriisi vai... mutta haluaisin kokea intohimoa. Tapasin noin puolitoista vuotta sitten miehen ,joka vei jalat alta. Meillä oli kaikki asiat hyvin, en etsinyt ketään, mutta ihastuin pahasti. Oon aina luullu ,ettei kukaan vois vaikuttaa muhun näin. Mitään ei tapahtu, kaikki loppu ennenkuin alkoikaan tämän miehen vaimon takia. Itse olisin ollut valmis suhteeseen. En vieläkään ole päässy tästä yli. Musta tuntui, että olimme sielunkumppanit. Molemmat olemme puolisoidemme tossun alla. Haluaisin unohtaa koko miehen, mutta se on vaikeaa. Toisaalta tykkää miehestäni, mutta en ehkä rakasta Tai en tiedä, olemme olleet 25 vuotta yhdessä ja en ole ollut muiden kanssa. Eli onko tää vaan kyllästymistä???

 

[ap]

Minkälainen perheen isä katoaa tuolla tavoin eikä ota edes yhteyttä?! Ei olisi ollut asiaa tuollaisella miehellä enää takaisin jos mulle olisi noin tehnyt.

Näinpä, olen katkera tuosta, vaikka en sitä ääneen olekaan sanonut.

Mies oli siis muutenkin menossa pariksi viikoksi mökkityömaalleen, mutta silti kaksi ja puoli viikkoa ilman mitään yhteydenottoa on aika ####syvältä.

En tiedä, mutta miettiä pitää.

 

[no]

Aika jännä, minullakin on kyseessä ns. suuri rakkaus, tosin molemminpuoleinen sellainen.

Mies ensin sanoi, että ei halua terapiaan, mutta suostui melkein heti kuitenkin, kun sanoin että meidän nämä tilanteet tulevat toistumaan, jos ei terapiassa käydä.

Narsistiksi miestäni on sanoneet muutkin kuin minä.

Ilmoittaa mitä hän tekee ja minun on kuulemma hyväksyttävä ne - tosin ei mitään maata järisyttäviä asioita ole nuo asiat mutta silti.

Naristeilla ei ole "suurta rakkautta" ne vain väittävät niin ja puhuvat mitä toinen haluaa kuulla.