Monasti olen pohtinu että miks mun kaikki ystävät ja kaverit kaikkos, mutta sitten uskoin että siks kun sain lapsen ja sit vielä toisenkin, muilla ei ollu lapsista tietookaan. Yritin kyllä pitää yhteyttä ja mennä heidän kanssa sillon kun vaan oli mahdollista. Silti vaan kaikki jäi, tuntu että minä ite jouduin tekemään hirveesti työtä että eivät lopettais yhteydenpitoo, en sitten minäkään enään jaksanu kun se jäi vaan mulle kuka otti yhteyttä.
Nyttemmin heillä joillain on jo lapsia mutta silti se on niin väkinäistä että tulisivat käymään tai jotain. Nyt olenkin sitten miettiny että onko se vika sittenkin minussa itessään eikä elämäntilanteessa että eivät viihdy mun seurassa. Olenko ehkä liian puhelias ja semmonen liian sosiaalinen tapaus, mun huumoria ei ehkä kaikki ymmärrä. Sanon asiani suoraan välillä ehkä liiankin, ja semmonen säheltäjä ja söheltäjä välillä ettei tosikaan
:ashamed:
En tiedä mutta joskus tulee mietittyä näitä kun olis jotain juttukaveria vailla.
Nyttemmin heillä joillain on jo lapsia mutta silti se on niin väkinäistä että tulisivat käymään tai jotain. Nyt olenkin sitten miettiny että onko se vika sittenkin minussa itessään eikä elämäntilanteessa että eivät viihdy mun seurassa. Olenko ehkä liian puhelias ja semmonen liian sosiaalinen tapaus, mun huumoria ei ehkä kaikki ymmärrä. Sanon asiani suoraan välillä ehkä liiankin, ja semmonen säheltäjä ja söheltäjä välillä ettei tosikaan
:ashamed:
En tiedä mutta joskus tulee mietittyä näitä kun olis jotain juttukaveria vailla.
