V
vierailija
Vieras
Taas sama juttu kun niin monesti aikaisemminkin...Viikonloppu on tulossa ja lapset menevat pitkästä aikaa isälleen.
Miesystävällä on yötöitä koko viikonlopun.
Mulla olis periaatteessa mahdollisuus lähteä tyttöjen iltaa viettämään. Mutta. Hän sanoi jo nyt, että et kai suunnittele baariin menoa kun hän on töissä? Tuli taas syyllinen ja häpeilevä olo.
Viimeksi murjotti jo kun kysyin. Ei kuulemma pysty rentoutumaan itse sitten ollenkaan. Miesystävä ei nykyään juo yhtään eikä sitä saisi viihteelle kirveelläkään. Se on juonut vuosia tosi paljon kavereidensa kanssa, aina kun viikonloppuna töiltään ehti.
Nyt se sitten saarnaa miten hölmöä se on. Ja kyselee mitä minä haluan elämältä ja ei siellä ole ketään reilu kolmekymppistä jolla on lapsia. (kouluikäisiä)
Ja ei ala kattelemaan sellaista.
Mä olen vasta aikuisena päässyt irti ahdasmielisestä uskonnosta, jossa baarit ja alkoholi oli kiellettyjen listalla. Ehkä siksi tekee mieli mennä kun on sopivasti mahdollisuus. En käytä alkoholia kun pari kertaa kk, enkä mitään kaatokännejä.
Mies on ihana, suhde myös. Hän on vain melko hallitseva. Lopetin tupakoinnin, koska kuulin ainaista saarnaamista. Tämäkin pitäisi jättää pois tai käydä baarissa tyyliin kaksi kertaa vuodessa.
En halua, että meidän muuten niin onnellinen suhde häiriintyy tällaisesta. Tunnen syyllisyyttä koko aiheesta.
En oikeastaan tiedä miksi tänne kirjoitin. Sainpahan ainakin purettua vitutusta.
Mies on tosi suojeleva ja sanoo toimivansa näin, koska välittää.
Kyllä, tämä suhde tuntuu joskus kahlitsevalta. Tyydyn kaikkeen enkä halua lähteä jos toinen vastustaa. Joskus olen mennyt niin että toinen on jäänyt mököttämään. Sitten myöhemmin on ollut tunne, että olen pettänyt luottamuksen ja vaarantanut meidän välit. En jaksaisi taas tuollaista. Haluan mennä, mutta hinta on liian kova. Sitten kun on tyttöjen kanssa viihteellä ei täysin pysty relaamaan.
Harmittaa tämä.
Miesystävällä on yötöitä koko viikonlopun.
Mulla olis periaatteessa mahdollisuus lähteä tyttöjen iltaa viettämään. Mutta. Hän sanoi jo nyt, että et kai suunnittele baariin menoa kun hän on töissä? Tuli taas syyllinen ja häpeilevä olo.
Viimeksi murjotti jo kun kysyin. Ei kuulemma pysty rentoutumaan itse sitten ollenkaan. Miesystävä ei nykyään juo yhtään eikä sitä saisi viihteelle kirveelläkään. Se on juonut vuosia tosi paljon kavereidensa kanssa, aina kun viikonloppuna töiltään ehti.
Nyt se sitten saarnaa miten hölmöä se on. Ja kyselee mitä minä haluan elämältä ja ei siellä ole ketään reilu kolmekymppistä jolla on lapsia. (kouluikäisiä)
Ja ei ala kattelemaan sellaista.
Mä olen vasta aikuisena päässyt irti ahdasmielisestä uskonnosta, jossa baarit ja alkoholi oli kiellettyjen listalla. Ehkä siksi tekee mieli mennä kun on sopivasti mahdollisuus. En käytä alkoholia kun pari kertaa kk, enkä mitään kaatokännejä.
Mies on ihana, suhde myös. Hän on vain melko hallitseva. Lopetin tupakoinnin, koska kuulin ainaista saarnaamista. Tämäkin pitäisi jättää pois tai käydä baarissa tyyliin kaksi kertaa vuodessa.
En halua, että meidän muuten niin onnellinen suhde häiriintyy tällaisesta. Tunnen syyllisyyttä koko aiheesta.
En oikeastaan tiedä miksi tänne kirjoitin. Sainpahan ainakin purettua vitutusta.
Mies on tosi suojeleva ja sanoo toimivansa näin, koska välittää.
Kyllä, tämä suhde tuntuu joskus kahlitsevalta. Tyydyn kaikkeen enkä halua lähteä jos toinen vastustaa. Joskus olen mennyt niin että toinen on jäänyt mököttämään. Sitten myöhemmin on ollut tunne, että olen pettänyt luottamuksen ja vaarantanut meidän välit. En jaksaisi taas tuollaista. Haluan mennä, mutta hinta on liian kova. Sitten kun on tyttöjen kanssa viihteellä ei täysin pysty relaamaan.
Harmittaa tämä.
