vierailija
Tuntuu että pakko jonnekkin itseäni purkaa.
Tapasin miehen reilu vuosi sitten. Ensireaktio oli, että ärsyttävä tyyppi. Olimme useamman kuukauden ystäviä, joskin mies oli hanakka pitämään yhteyttä mutta en tajunnut heti miksi. Eräs illanvietto sitten muutti asioita. Olin melkoisen humalassa, jolloin ihailin miestä ylisanoin. En ollut mielestäni kovinkaan ihastunut, mutta humalassa tulee suustani paljon adjektiiveja. Tämän jälkeen mies lähti työmatkalle.
Meni jokunen viikko, ja mies palasi työmatkalta. Olin tällä välin saanut selville, että mies valehteli nimensä ja asuinpaikkansa. Mies tunnusti asiat, ja pari muutakin valetta mitä en ollut vielä saanut selville ja anoi mahdollisuutta. Annoin mahdollisuuden, ja mies sanoi todistavansa että on luottamukseni arvoinen.
Muutaman päivän päästä jo seurustelimmekin, mies oli lähettänyt viestin ystävälleen jossa kertoi siitä. En tajua miksei hälytyskelloni soineet kovaa jo tässä vaiheessa.
Tästä seurasi monta kuukautta seuraavanlaista meininkiä: mies suuttui tyhjästä. Jos en vaikka vastannut viestiin tai puheluun heti, niin tuli kryptisia viestejä jossa hän saattoi sanoa vaikkapa "vetäydyn nyt hetkeksi, hyvää viikonloppua". Tai jos olin menossa tapaamaan ystävää, hän soitti että haluaisi tavata sen jälkeen. KUn sanoin että olin tehnyt muita suunnitelmia, seurasi suuttuminen.
Tein myös gradua tuossa viime keväänä, ja lukemattomat kerrat lähdin selvittelemään kesken koulupäivän (työstin sitä koululla keskittymisen takia) riitojamme joko hänen luo tai hän änkesi minun luo. Hän ei ymmärtänyt pyynnöistäni huolimatta sitä, kuinka tärkeää on antaa minun tehdä gradu loppuun rauhassa. Kerran hän ilmestyi työpaikalleni kutsumatta, pahimman riidan aikaan, kukkapuskan kanssa. Otin parin viikon aikalisän suhteeseen, ja sinä aikana hän tatuioi nimeni rintaansa.
Tarinoita riittää.. kerran olimme viihteellä, ja kotiin päästyä hän sanoi "hymyilit sille miehelle baarissa". Omat seksihalut on ihan nollissa, joskaan ne ei koskaan olleet kovin korkealla, koska en alunperinkään kokenut miestä mitenkään seksuaalisesti vetäväksi (vaikka onkin komea) tai että välillämme olisi ollut kemiaa. Kaikki nämä riidat ovat vähentäneet vähäisiä halujani. Aina kun meillä ei ole seksiä, mies ei pysty nukkumaan, vaan jää kännykkää lukemaan tai lähtee istumaan kahvilaan tmv moneksi tunniksi...
Olen yrittänyt laittaa suhdetta poikki, mutta tuntuu ettei miehestä pääse mitenkään eroon. Tuntuu, että aina kun ehdotan tai yritän eroa, mies puhuu itsensä takaisin. Hän ei koskaan vähättele ulkonäköäni tms, ja osaa olla todella herttainen ja huomioonottava, mutta sitten on kääntöpuolena nämä kaikki arveluttavat piirteet.
Miten hemmetissä tässä toimisin? MIstä saan voimia lähteä?
Tukea, neuvoja?
Tapasin miehen reilu vuosi sitten. Ensireaktio oli, että ärsyttävä tyyppi. Olimme useamman kuukauden ystäviä, joskin mies oli hanakka pitämään yhteyttä mutta en tajunnut heti miksi. Eräs illanvietto sitten muutti asioita. Olin melkoisen humalassa, jolloin ihailin miestä ylisanoin. En ollut mielestäni kovinkaan ihastunut, mutta humalassa tulee suustani paljon adjektiiveja. Tämän jälkeen mies lähti työmatkalle.
Meni jokunen viikko, ja mies palasi työmatkalta. Olin tällä välin saanut selville, että mies valehteli nimensä ja asuinpaikkansa. Mies tunnusti asiat, ja pari muutakin valetta mitä en ollut vielä saanut selville ja anoi mahdollisuutta. Annoin mahdollisuuden, ja mies sanoi todistavansa että on luottamukseni arvoinen.
Muutaman päivän päästä jo seurustelimmekin, mies oli lähettänyt viestin ystävälleen jossa kertoi siitä. En tajua miksei hälytyskelloni soineet kovaa jo tässä vaiheessa.
Tästä seurasi monta kuukautta seuraavanlaista meininkiä: mies suuttui tyhjästä. Jos en vaikka vastannut viestiin tai puheluun heti, niin tuli kryptisia viestejä jossa hän saattoi sanoa vaikkapa "vetäydyn nyt hetkeksi, hyvää viikonloppua". Tai jos olin menossa tapaamaan ystävää, hän soitti että haluaisi tavata sen jälkeen. KUn sanoin että olin tehnyt muita suunnitelmia, seurasi suuttuminen.
Tein myös gradua tuossa viime keväänä, ja lukemattomat kerrat lähdin selvittelemään kesken koulupäivän (työstin sitä koululla keskittymisen takia) riitojamme joko hänen luo tai hän änkesi minun luo. Hän ei ymmärtänyt pyynnöistäni huolimatta sitä, kuinka tärkeää on antaa minun tehdä gradu loppuun rauhassa. Kerran hän ilmestyi työpaikalleni kutsumatta, pahimman riidan aikaan, kukkapuskan kanssa. Otin parin viikon aikalisän suhteeseen, ja sinä aikana hän tatuioi nimeni rintaansa.
Tarinoita riittää.. kerran olimme viihteellä, ja kotiin päästyä hän sanoi "hymyilit sille miehelle baarissa". Omat seksihalut on ihan nollissa, joskaan ne ei koskaan olleet kovin korkealla, koska en alunperinkään kokenut miestä mitenkään seksuaalisesti vetäväksi (vaikka onkin komea) tai että välillämme olisi ollut kemiaa. Kaikki nämä riidat ovat vähentäneet vähäisiä halujani. Aina kun meillä ei ole seksiä, mies ei pysty nukkumaan, vaan jää kännykkää lukemaan tai lähtee istumaan kahvilaan tmv moneksi tunniksi...
Olen yrittänyt laittaa suhdetta poikki, mutta tuntuu ettei miehestä pääse mitenkään eroon. Tuntuu, että aina kun ehdotan tai yritän eroa, mies puhuu itsensä takaisin. Hän ei koskaan vähättele ulkonäköäni tms, ja osaa olla todella herttainen ja huomioonottava, mutta sitten on kääntöpuolena nämä kaikki arveluttavat piirteet.
Miten hemmetissä tässä toimisin? MIstä saan voimia lähteä?
Tukea, neuvoja?