Miestä ei kiinnosta oma lapsensa yhtään,lopetanko kaikki välit kokonaan?

[yksin jäänyt]

Mua niin ärsyttää kun lapsen isä ei välitä lapsestaan yhtään. Pari vuotta tapailtiin, asuttiin kumpikin omissa asunnoissamme. Lapsi oli ns. vahinko vaikka mulle vain onnellinen sellainen. Aluksi lapsen isä halusi että muutetaan yhteen. No, raskauden loppukuukausina mä olin tosi huonovointinen eikä seksi kiinnostanut yhtään. Mies rupesi ottamaan etäisyyttä. Tuli tosi selväksi, ettei mitään rakkautta ollutkaan. Lapsen syntymän jälkeen ollaan tavattu kerran. Ei oikein reagoinut vauvaan mitenkään. Lähetän viestejä joissa kerron lapsen kehityksestä, mittoja ym... Koskaan ei vastaa mitään. Pari kertaa on soittanut, mutta ei kysele lapsesta mitään, kännissä vaan kaivannut meidän välisiä seksihetkiä. Jotenkin niin tylyä. Omia haavojani nuolen vielä kauan, mutta lapsen puolesta olen vieläkin surullisempi. Kerran hän kysyi osoitetta, että lähettäisi lapselle jotain. Eipä ole mitään kuulunut. No, tulipahan vuodatettua...

 

[yksin jäänyt]

Eikö kukaan vastais, miten tekisit tässä tilanteessa? Kertoako turhaan lapsen asioista, kun ei toista kiinnosta? Onko se sit lapsen kannalta oikein, että jätä isänsä pois kokonaan elämästä enkä ikinä kerro hänestä mitään?

 

[jaa-aa]

Anna olla.
Itseäsi vaan kiusaat ja lapsellekin teet olon, että hänen pitäisi kaivata - häneltä puuttuu jotain, mitä hän ei oikeasti edes osaa kaivata.

Lähetä kerran vuodessa valokuva - vuosikuva - ja kerro mitä osaa jne. Jos siis jotain haluat kertoa lapsesta.

Ei ketään voi vaatia tai pakottaa rakastamaan edes omaa lastaan, eikä tapaamisetkaan tommosen kanssa ole mikään lapsen etu.

 

[jaa-aa]

ja tottakai voit lapselle kertoa isästä: nimi, minkä näköinen, valokuvakin ehkä, isi asuu niin kaukana ja isllä on paljon töitä ja tekemistä, ettei hän enneätä tulla tänne meidän luo tms.... ei siis mitään: isi ei välitä sinusta, vaan ettei isällä ole vaan aikaa.

 

[Timppa]

Jos sinä edes yrität pitää yhteyttää niin eipähän tarvitse potea syyllisyyttä. Tai kukaan ei pääse sanomaan että sinä olisit katkaissut välit. Mutta sitä ihmettelen mistä tuollaisia miehiä löytyy ketä ei oma lapsi kiinnosta.

 

[yksin jäänyt]

Hyviä vastauksia... Se on kyllä uskomatonta, että homma muuttui kun seksi loppui. Että sitä on voinu olla tyhmä, hukannu pari vuotta suhteeseen joka oli miehelle pelkkää sitä. Tottakai se puhua osas, ties kuinka monelle puhunu... Toisaalta en oo yhtään pahoillaan, lapsi on kyllä aivan mahtavan ihana!

 

[vieras]

Mulla on yksi kaveri, joka oli vähän samankaltaisessa tilanteessa. Useamman vuoden. Sitten isä ilmaantuikin lapsen elämään uuden vakituisen parisuhteensa (johon syntyi myös jälkikasvua) myötä, ja nykyään tapaavat säännöllisesti. Ei teillä välttämättä käy yhtä onnellisesti, mutta jätä ovi kuitenkin raolleen lapsen vuoksi.

 

[yksin jäänyt]

No kyllä sattuisi jos miehellä olis jo toinen perhe. Tää on hänen eka lapsi, raskausaikana silitteli masua ja jutteli, muka niin rakasti meitä. En tiiä mikä tuli. Enkö vaan ollu enää viehättävä kun oli valaan kokonen ja ehkä vastuu rupes pelottaa. Kehui kyllä mua kauniiksi silloin kun sen kerran kävi katsomassa, vaikka olin just synnyttäny. Sanoi että äitiys sopii mulle. Hänelle ei vaan tainnu isyys purra.

 

[vieras]

No kyllä sattuisi jos miehellä olis jo toinen perhe. Tää on hänen eka lapsi, raskausaikana silitteli masua ja jutteli, muka niin rakasti meitä. En tiiä mikä tuli. Enkö vaan ollu enää viehättävä kun oli valaan kokonen ja ehkä vastuu rupes pelottaa. Kehui kyllä mua kauniiksi silloin kun sen kerran kävi katsomassa, vaikka olin just synnyttäny. Sanoi että äitiys sopii mulle. Hänelle ei vaan tainnu isyys purra.

Siis esimerkkitapauksessa se toinen perhe tuli vasta usean vuoden jälkeen.

 

[jaa-aa]

No kyllä sattuisi jos miehellä olis jo toinen perhe. Tää on hänen eka lapsi, raskausaikana silitteli masua ja jutteli, muka niin rakasti meitä. En tiiä mikä tuli. Enkö vaan ollu enää viehättävä kun oli valaan kokonen ja ehkä vastuu rupes pelottaa. Kehui kyllä mua kauniiksi silloin kun sen kerran kävi katsomassa, vaikka olin just synnyttäny. Sanoi että äitiys sopii mulle. Hänelle ei vaan tainnu isyys purra.

Olette eronneet nyt.
Miehellä on ihan täysi oikeus aloittaa suhde jonkun toisen kanssa, perustaa perhe, ja ehkä hän siinä vaiheessa osaa ja haluaa ottaa vastuuta perheestä ja lapsista.
Samoin sinulla on ihan täysi oikeus aloittaa uusi suhde. Tuossa miehessä on turha roikkua, unohda ja ala elää elämääsi.
Lapsesi biologinen isä hän on eikä se asia miksikään muutu, mutta biologia on eri asia kuin vastuunottaminen tai rakastaminen. Et voi pakottaa ketään mihinkään.
Jos yhteydenpito lapsen asioissa rikkoo sinua, mieti, kumman jaksat paremmin; että annat olla tai harvennat yhteydenottoja, vai koko ajan toivot ja yrität....?? minä suosittelen sitä, että kerran pari vuodessa lykkäät korttia kirjettä ja valokuvaa lapsesta ja kerrot, mitä lapselle kuuluu..