Miesnäkökulmaa uusperheistä!

Vaimoni surffailee täällä palstoilla lähes päivittäin ja hänen yllyttämänään minä tulin lukemaan mitä naiset ajattelee...Ja olen todella YLLÄTTYNYT kuinka te viitsitte täällä toisianne morkata ja mollata!!!
Itsekkin uusperheellisenä ihmettelen suuresti tätä jatkuvaa kädenvääntöä siitä kumpi on pahis ex vai nykyinen!!Ja olin huomaavinani kyllä että ex.llä etenkin on taipumus tähän...Omasta kokemuksestani voin sanoa että vaikka edellinen eukkoni minut jättikin niin kylläpä rupesi harmittamaan kun otinkin uudeksi eukokseni kauniin ja nuoren naisen!!Siis luulenpa kaiken kyräilyn juontuvankin kateudesta....
Muutenkin meidän tapauksessa ex on ollut erittäin hankala ja voinkin vain nostaa hattua vaimolleni että on pysynyt rinnallani kaiken kokemamme jälkeen...Ja hyväksynyt täysin lapseni joita on tämän ex:n kanssa!!
Joten halusinkin vain sanoa teille taistelevat naikkoset että antakaa sen ex:nne jatkaa sitä elämää eronne jälkeen rauhassa...Onko oikein että joku josta olette jo virallisesti eronnut terrorisoi teitä lopun elämää??!!minusta ei...Elämä on liian lyhyt sellaiseen!!!
Ja näille nykyisille samat neuvot jos joskus eroamme..Muistakaapa sitten ajatuksenne hankalista ex:tä!!!

 

Kerrankin asiaa!!!

"Ilkeänä" äitipuolena olen samaa mieltä,että exät taitaa olla kateellisia ex-miehensä nykyisestä ja mieheni on samaa mieltä.

Minäkin hyvää hyvyyttäni sain mieheni ottamaan itseään niskasta kiinni ja pääsemään eroon huonosta omasta tunnosta poikaansa kohtaan (ei ennen meidän tapaamista ole ollut kovin paljoa tekemisissä lapsensa kanssa) ja sain hänet huomaamaan,että se huono omatunto lähtee sillä pois kun on tekemisissä lapsensa kanssa ja alkaa kantamaan vastuuta, eikä vain pakoile sitä. Meillä miehen "herätys" isyyteen tuli yhteisen lapsemme syntymän jälkeen...Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mieheni ensimmäinen lapsi on äitinsä mukaan onnellisempi, kun isä on tekemisissä lapsensa kanssaan enemmän kuin ennen...Nyt tulee se iso MUTTA...nyt hänen kateutensa/katkeruutensa on noussut esille ja yrittää hankaloittaa koko ajan,ettei poika näkisi isäänsä. Sanoo kyllä,että saa olla niin paljon tekemisissä kuin haluaa,mutta teot taas osoittaa,ettei haluaisi pojan näkevän isäänsä.

Kaiken huippu on se,että nyt minusta on tehty "ilkeä" äitipuoli, joka ei saisi olla paikalla kun isä näkee poikaansa jne...huh huh. Todennäköisesti tämä johtuu juuri kateudesta...Olemme onnellisia ja minulla ei ole mitään mieheni ensimmäistä lasta vastaan. Ehkä exälle olisi helpompaa,että olisin oikein inhottava ihminen,joka estäisi isän näkevän poikaansa jne ja että hänellä oli OIKEA syy inhota minua.

No minä olen ajatellut ottaa tästä lähin sen kannan,että ajatelkoon mitä haluaa minusta ja en aio olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hänen lapselleen en eio puhua äidistään pahaa, koska se olisi lapsellisinta mitä aikuinen ihminen voi tehdä ja toivon sydämestäni,ettei hänkään puhu minusta pahaa pojalleen.

Että tällaista meillä...nostan hattua niille exille,jotka oikeasti pystyvät olemaan ihmisiksi ja unohtamaan kateutensa/katkeruutensa ja ajattelemaan lapsen parasta.

Hyvää kesää kaikille!

 

Huokaus..!

"Huolestunut"..."Mamma"..."Ärsyttää..."

Täytyy sanoa, että ihailen sinnikkyyttäsi...kuinka pitkälle vielä jaksat mennä...?

Kirjoitustapasi on kuitenkin jo sinut paljastanut..


Otsikkoon viitaten en muuten vielä saanut yhtään miesnäkökulmaa uusperheistä?!?!