Mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyllästynyt*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyllästynyt*

Vieras
Ei osallistu lapsen hoitoon. Muu tärkeämpää. Sanoo rakastavansa minua ja lasta. Työ tärkeämpi ja muut menot. Epäilen, että kyseessä toinen nainen? Mistä tietää? Merkit?
 
En usko että kyseessä on toinen nainen. Osa miehistä vain on sellaisia, etteivät osaa tai tahdo tai viitsi ottaa osaa lapsen hoitoon mitenkään. Jos mies on se joka teillä tuo leivän pöytään, niin eikö työn kuulukin olla tärkeä?

Älä epäile turhaan pettämistä, jos sinulla ei siitä ole mitään konkreettisia todisteita.

Luulo ei ole tiedon väärti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sinulle..:
On pelissä toinen misu...

Välilläpä tekee just noin. Eipä häntä seksi kiinnosta jostain ihmeen syystä. Itse olisin halukas. Ehkäpä meidän suhde kuollu. Puutteessa joudun itse olemaan. Lapsikin vasta muutaman viikon ikäinen. Ylitöissäkin viihtyy useasti.
 
Rankkaa aikaa. Älä mieti mitään pettämiskuvioita, saattaa pettääkin, mutta, mitä sitten? Kyllä teidän suhde siitä paranee taas ja, jos ei, niin sitten huononee. Kelluttele ja hanki omaa kivaa tekemistä. Pakkaa vauva vaunuihin ja lähde vaeltemaan kaupungille, istuskelet kahviloissa ja teet ikkunaostoksia.
 
Voihan olla, että mies on vielä "alkushokissa" muuttuneesta perhetilanteesta, ei oikein tiedä miten olla jne. Joillakin kestää aikaa sulatella, kun totuus tulee ja lapsi on oikeasti elämässä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Rankkaa aikaa. Älä mieti mitään pettämiskuvioita, saattaa pettääkin, mutta, mitä sitten? Kyllä teidän suhde siitä paranee taas ja, jos ei, niin sitten huononee. Kelluttele ja hanki omaa kivaa tekemistä. Pakkaa vauva vaunuihin ja lähde vaeltemaan kaupungille, istuskelet kahviloissa ja teet ikkunaostoksia.

Kiitos. Niin no enhän mahda mitään jos pettää. Kaipa tää tästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt*:
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Rankkaa aikaa. Älä mieti mitään pettämiskuvioita, saattaa pettääkin, mutta, mitä sitten? Kyllä teidän suhde siitä paranee taas ja, jos ei, niin sitten huononee. Kelluttele ja hanki omaa kivaa tekemistä. Pakkaa vauva vaunuihin ja lähde vaeltemaan kaupungille, istuskelet kahviloissa ja teet ikkunaostoksia.

Kiitos. Niin no enhän mahda mitään jos pettää. Kaipa tää tästä.

Aloin muistella omaa aikaani yli 20 vuotta sitten: Olin 24-vuotias ja odotin toista poikaani. Lasten isä osoittautui täysin vastuuttomaksi hulttioksi ja päätin jättää hänet olemaan vastuuton vain itsestään. Joten jäin yksin kahden pienen pojan kanssa. Vaikka tuska yksin olemisesta oli suunnaton, päällimmäisenä muistona tuolta ajalta on kuitenkin onni. Rytmitin päiväni: Vein 2-vuotiaan aamupäiväksi hoitoon, pakkasin pienen kärryihin ja kärräsin ympäri kaupunkia. Joka päivä kävin mummuni luona kahvilla ja ilo oli molemmin puolinen. Tätä jatkui noin puoli vuotta ja tällä keinolla varmaan selvisin niin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kuin erostakin. Ja elämä jatkui. Onnellisia muistoja kannan mukanani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt*:
Alkuperäinen kirjoittaja -Witchie:
Rankkaa aikaa. Älä mieti mitään pettämiskuvioita, saattaa pettääkin, mutta, mitä sitten? Kyllä teidän suhde siitä paranee taas ja, jos ei, niin sitten huononee. Kelluttele ja hanki omaa kivaa tekemistä. Pakkaa vauva vaunuihin ja lähde vaeltemaan kaupungille, istuskelet kahviloissa ja teet ikkunaostoksia.

Kiitos. Niin no enhän mahda mitään jos pettää. Kaipa tää tästä.

Aloin muistella omaa aikaani yli 20 vuotta sitten: Olin 24-vuotias ja odotin toista poikaani. Lasten isä osoittautui täysin vastuuttomaksi hulttioksi ja päätin jättää hänet olemaan vastuuton vain itsestään. Joten jäin yksin kahden pienen pojan kanssa. Vaikka tuska yksin olemisesta oli suunnaton, päällimmäisenä muistona tuolta ajalta on kuitenkin onni. Rytmitin päiväni: Vein 2-vuotiaan aamupäiväksi hoitoon, pakkasin pienen kärryihin ja kärräsin ympäri kaupunkia. Joka päivä kävin mummuni luona kahvilla ja ilo oli molemmin puolinen. Tätä jatkui noin puoli vuotta ja tällä keinolla varmaan selvisin niin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kuin erostakin. Ja elämä jatkui. Onnellisia muistoja kannan mukanani.


Koskettava tarina :( Haluaisin että suhteemme paranisi ja olisimme kumpikin onnellisia! Aika näyttää! En haluaisi lapsen kärsivän erostamme (jos se eteen tulee). Itse olin 6vuotias, kun vanhempani erosivat :(
 
Outoja tyyppejä todella.Oman lapsen hoito,mikä sen mukavampaa?Ei oikealla miehellä ole mitään shokkia lapsen syntymästä.Vellihousuilla voi olla.Nyt tuoreet isät,näyttäkää,että teistä on vastuuntuntoisiksi isiksi,monikossa,miten se menee,hoitakaa lapsianne sydämmellä.Vaivanne palkitaan muutamien vuosien päästä.
 
Mies ei myöskään ota kainaloonsa ikinä. Eikä sano hyvää yötä. En tiiä kuin kauan jaksan ite tässä suhteessa. Toista ei voi muuttaa? Ja niin monet kerrat ottanu nuo asiat puheeksi miehen kanssa, eikä muutosta ole tullut. Tuntuu et minä ja lapsi ei merkata hänelle mitään.
 

Similar threads

E
Viestiä
2
Luettu
353
P
E
Viestiä
3
Luettu
333
Perhe-elämä
ei ymmärrä
E
K
Viestiä
2
Luettu
265
L

Yhteistyössä