Mies yrittää pakottaa aborttiin

[Evelinak]

Olemme 31 ja 41v, seurustelleet 1.5 vuotta, molemmat monta vuotta sitten eronneita, miehella 12v lapsi edellisesta liitosta, minulla ei lapsia.
Olen raskaana mutta mies vaatii etta teen abortin silla kyseessa on yllatysraskaus johon han ei ole "valmis". Meilla on molemmilla hyvat tyopaikat - mies on jaamassa tyottomaksi mutta on jo saanut uuden tyotarjouksen (ulkomaita tosin).

Raskauteni on yllatys koska en ovuloi normaalisti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana noin nelja eri laakaria ovat tutkineet minulle ja antaneet PCO-diagnoosin. Pillerit, joita soin 14 vuotta varalta ja ihon takia jouduin lopettamaan valtavan migreenin ja kohdun limakalvon tuhoutumisen takia. Viela vuosi sitten limakalvoni oli 1.1mm, siis sellainen jolla ei lapsia saada. Koska minulla oli todettu PCO emme kayttaneet enaa mitaan ehkaisya.

Miehelle kerroin kaikesta aina avoimesti. Han on nahnyt laakarinpaperini ja verikokeiden tulokset. Marraskuussa laakari sanoi minulle etta ainoa keino minulle tulla raskaaksi on ottaa hormonilaakitys. Kerroin tastakin miehelle. Elimme molemmat siina luulossa etten todellakaan ovuloi ja siten en voi tulla raskaaksi ilman laakkeita. Eika niin kaynytkaan niiden 16 kuukauden aikana kun olimme ilman ehkaisya. Valilla han tuli sisaani, valilla ei.

Emme puhuneet lasten hankkimisesta kissa poydalle -tyyliin koska aihe satutti minua niin paljon. Kaikki tuttavani tai ystavani ovat jo aiteja, jokainen raskausuutinen on kuin isku kasvoja vasten. Lisaksi minua satuttaa se, etta mies ajoittain kaytti isyyttaan "lyomaaseena" kun kinastelimme jostakin. En kuulemma "ymmarra" asioita (esimerkiksi hanen ex-vaimonsa tapaa vaatia miesta viettamaan uutta vuotta kanssaan "lapsen takia") koska minulla ei ole omia lapsia.

Miehen lapsen kanssa tulen erittain hyvin toimeen ja mies aidosti pitaa lapsista. Jo ensitapaamisellamme han sanoi, ettei sulje pois toisen lapsen hankkimisen mahdollisuutta tulevaisuudessa. "Pitaa katsoa mita elama tuo tullessaan. En ole varma jaksaisinko sita vauvarumbaa mutta tilannehan sen sanelee, ihan hyvin voisin vaikka halutakin."

Toivoin monesti mielessani ihmetta ja mietin myos miten asiasta ja lapsihaaveistani kertoa miehelle. Pyysin hanta kaymaan tutkituttamassa itsensa. Ettei syy vain olisi myos hanessa silla han tupakoi todella paljon ja viime lapsesta on jo 12 vuotta. Han suostui periaatteessa mutta ajoituksesta emme viela puhuneet. Kaikin puolin siis minulla oli se kuva, etta han EI ollut 100% mahdollista vahinkolasta vastaan.

Siispa; Plussasin talla viikolla neljan eri testin avulla ja verikokeen tulos valmistui tanaaamuna. Raskaus on neljannella viikolla eli siis hyvin varhaisessa vaiheessa mutta tunne muutoksia jo vatsassani (kuplimista etc.)

Kerrottuani yllatyksesta mies oli aluksi vaitonainen mutta eilen illalla sitten rajahti. Han vaatii minua abortoimaan lapsen. Hanelle ajoitus on vaara. Han nakee itsensa isana uudelleen taas neljan tai viiden vuoden paasta, ei nyt. Han uskoo, etta suhteemme jatkuisi vaikka tekisin abortin. Kuitenkaan esim ulkomaankomennuksesta han ei minulle kertonut etukateen.

Mina haluan pitaa lapsen silla se voi olla ainoa mahdollisuuteni, olen 31 ja PCO:ta sairastava ei lasta noin vain saa. Lisaksi koen, etta syyttaisin itseani abortista koko elamani. Oma perheeni on taysin puolellani ja ymmartaa tilanteeni. Jopa isani joka on jokseenkin konservatiivinen ja tiukka kasvattaja tukee minua taysin.

Minusta on vaarin, etta 41-vuotias, suht varakas ja hyvinkoulutettu yhden lapsen isa vaatisi lapsettomuudesta karsivan 31-vuotiaan tyttoystavansa tekemaan abortin vain siksi, etta nyt ei ole "oikea" aika ja vain siksi, etta hanella on "taloudellisia velvotteita" (ex-vaimo, joka kayttaa edelleen miehen luottokorttia kampaajiinsa etc.). Minulla ei ole sita yhtakaan lasta joka hanella on enka aio vaatia hanelta mitaan. Jos han ei halua olla talle lapselle isa, hanen ei tarvitse edes isyyttaan tunnustaa. En halua hanelta rahaa enka lapselleni edes nimea. Mutta tiedan, etta aborttia en voi tehda silla se murtaisi minut henkisesti taysin.

Mika teidan mielipiteenne asiasta on? Toivon asiallisia kommentteja, en ilkeilya tai viisastelua. Olen jo tarpeeksi ahdistuneessa tilassa.

 

[lapinonni]

Mies saa olla tuota mieltä ja sinä saat olla omaa mieltä.
Mieti oletko valmis elämään miehen kanssa, ilman biologista lasta?
Mieti oletko valmis elämään ilman miestä, lapsesi kanssa?
Nyt se on sinun oma päätöksesi. Voit sanoa miehelle että pidät tämän lapsen ja hän saa olla kuvioissa aivan niin paljon kun haluaa.
Tuntuu että olet jo kuitenkin valinnut lapsen! Ja minun mielestä teet todella oikean päätöksen...

 

[Esposa]

Jos olet valmis siihen, että teille tulee mahdollisesti ero niin pidä lapsi. Uskon kyllä, että lapsirakkaana miehesikin mieli vielä muuttuu. Voisittehan käydä puhumassa jonkun ulkopuolisen kanssa? Ja miehesi ei todellakaan pitäisi maksaa exän kampaamomaksuja. Eiköhän ole kuitekin sen verran fiksu, että jos tulee rahallisesti tiukkaa, niin laittaa rahansa mielummin lapsiinsa kuin exäänsä. Vaikuttaa velvollisuudentuntoiselta mieheltä, kun vielä huolehtii exästäänkin, mikä siis on kyllä liikaa!
Onnea raskauteen!!

 

[Evelinak]

lapinonni ja esposa kiitos. olen valinnut lapsen ja oman mielenterveyteni. on vaarin etta minut pakotettaisiin aborttiin ex-vaimon rahavaatimusten ja 41-v isan egosentrisyyden takia. han saa jattaa minut rauhaan ja elaa omaa elamaansa. koska jos teen abortin vihaan hanta ja hanen tytartaankin loppuelamani. katkeroidun ja voi olla etta jaan taysin lapsettomaksi.

sanoin hanelle etta abortin vaatiminen olisi sama kuin mina vaatisin hanta 1) vahingoittamaan lisaantymiskykyaan tekemalla sterilisaation (miehillahan se on valiaikainen ja suht helppo operaatio) ja 2) lopettamaan yhteydenpidon tyttareensa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Edelleen tassakin tilanteessa mies pystyisi edelleen saamaan sterilisaation purkamisen jalkeen lapsia ja hanella olisi edelleen olemassa tytar - mutta jos mina teen abortin tilanne on paljon pahempi: en valttamatta saisi toista mahdollisuutta ja oma lapseni olisi imuroitu sairaalan roskikseen.

maailma olisi paljon parempi paikka jos miehille selitettaisiin abortin psyykkiset ja fyysiset vaikutukset paremmin.

 

[risupesä]

SINÄ haluat lapsen, eikä ole mitään takeita että enää vuosien päästä saat tätä mahdollisuutta. Eikö mies ymmärrä tilaasi? Miehesi on mielestäni aivan kohtuuton, ja on johtanut sinua harhaan puheillaan. Sano hänelle suoraan että tämä lapsi elää, syntyy ja kasvaa, joko ilman häntä tai hänen tuellaan. Sinun on tietysti varauduttava yksinhuoltajuuteenkin, mutta useimmat miehet ovat luultavasti vain kiitollisia myöhemmin lapsen synnyttyä kun nainen ei suostunut heidän aborttivaatimuksiinsa. Hänellä on useita kuukausia aikaa kypsyä ajatukseen lapsesta ja tulla ns. järkiinsä, ja nykyinen reaktio tuntuu lähinnä ensihätäännykseltä ja paniikilta.

Minulla oli samanlainen tilanne aikoinaan ja lienee tarpeetonta mainitakaan kuinka kiitollinen olen etten tuolloin suostunut exän painostuksiin. Jos olisin näin tehnyt, niin nyt minulla ei olisi edes tuota ainuttakaan lasta ja toisen saaminen näyttää erittäin heikolta. Vaikken myöhemmin olisikaan edes kärsinyt lapsettomuudesta, olisi abortti varmasti kulkenut henkisenä psyyken taakkana tunnoillani koko loppuelämän.


Paljon onnea pienen ihmeen odotukseen! :flower: Asioilla on tapana järjestyä parhain päin!

 

[Miisamari]

Niin, ikinähän ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kuulostaa siltä että todella haluat pitää sen lapsen ja tällaisessa asiassa minä ainakin seuraisin sydämeni ääntä. Varsinkin kun mies on antanut noin ristiriitaisia viestejä aiheeseen liittyen. Luulen että tässä on hänellä vaan jonkinlainen alkushokki ja siinä vaiheessa kun lapsi syntyy hän mitä todennäköisimmin ajattelee että se oli oikea ratkaisu.
Abortin tekeminen ei takaisi että teidän suhteenne jatkuu elämänne loppuun saakka, eikä myöskään lapsen synnyttäminen. Suhteen tulevaisuus on niin kamalan monista palikoista kiinni että sitä ei voi kukaan ennustaa miten käy.

Minun ystäväni oli 5v sitten samassa tilanteessa, olivat tosin seurustelleet alle vuoden mutta aivan tosissaan. Hän teki abortin pelastaakseen suhteen. Puolen vuoden päästä mies alkoi katua aborttia todella paljon (ja ystäväni katui myös), ja sitä asiaa ei pystytty käsittelemään kunnolla ja heille tuli lopulta ero. 1,5v päästä erosta he palasivat yhteen ja jonkin ajan kuluttua menivät kihloihin ja naimisiin. Sitten yrittivät lasta toden teolla ja saivat kaksi keskenmenoa. Nyt heillä on pieni lapsi. Omanlaisensa tarina kullakin meistä... Toivottavasti sinun ei tarvitse mennä noin monen mutkan kautta.

 

[Evelinak]

Risupesä, kiitos tuhannesti rohkaisevista kommenteista. On hyvä kuulla, että jollakin toisella on samalainen kokemus ja että lopulta kaikki oli OK. Mies on edelleen hiljainen muttei ole esittänyt uusia vaatimuksia. Pysyttelen nämä päivät muualla koska en halua edes kuunnella mitään napinoita.

Miisamari, sanoit, että suhteen tulevaisuus on niin kamalan monista palikoista kiinni että sitä ei voi kukaan ennustaa miten käy. Tuo on muuten yksi viisaimmista kommenteista joita olen kuullut. Pitää paikkansa.

Tulin itse myös siihen johtopäätökseen, että en halua olla miehen kanssa joka olisi niin itsekäs että jättäisi naisen ellei tämä tee aborttia. Sellaiselle ihmiselle minulla ei ole aikaa eikä energiaa elämässäni. Sellainen ihminen on liian itsekeskeinen. Erityisesti kun kyseessä ei ole teini-ikäinen pojankloppi vaan 41-vuotias mies, joka osaa jo olla isä.

Toivon vaan että kaikki menee OK, vauva on sen verran aikaisessa vaiheessa ettei sitä voi vielä ultrata. Miehen ajattelin pyytää ultraan mukaan. Saas nähdä tuleeko....

 

[Raitapaitainen]

En voi puhua kuin siitä mitä itse tekisin sinun tilanteessasi.. Olen samanikäinen, minulla myös pco ja koeputkilapsi. Minä en missään nimessä sinun tapauksessasi tekisi aborttia. Sä tulet pärjäämään kaksinkin lapsen kanssa ja se ensikatse minkä lapsi suhun luo on unohtunumaton. Menee muutama viikko vauva sylissä niin sä itket sitä, että sä edes päästit joskus abortin käymään mielessäsi. Mies ei tunnu tarpeeksi sitoutuneelta ja on vielä exän talutusnuorassakin. Toivon, että pidät lapsen.